Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Antimoni ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
loppupuolella e. Kr. Hänen runoelmistaan, joista
vain vähäpätöisiä katkelmia on jäljellä, olivat
huomattavimmat laaja epos Thēbāi’s, joka
tekijästään on tehnyt n. s. oppiperäisen epoksen
perustajan, sekä Lȳdē niminen elegia-sarja.
Häntä voidaan pitää aleksandrialaisten
runoili-jain edelläkävijänä. O. E. T.
Antimoni (kem. merkki Sb), metalli, joka
vain harvoin esiintyy luonnossa vapaana,
yleisimmin rikkiyhdistyksenä, antimonihohteena
(Sb2S3), josta se saadaan vapaaksi pasuttamalla
ja pelkistämällä tällöin syntynyt oksidi ; myös
voidaan ant.-hohde hajoittaa kuumentamalla
sitä raudan kera; a. on hopeakiiltoista,
kiteistä; sen om.-p. on 6,7, at.-p. 120,2; sulamisp.
430° C. (toisten mukaan vasta 632° C.) ; sangen
haurasta; kovempaa kuin kupari; ilmassa joks.
muuttumaton; liukenee kuumaan suolahappoon
ja kuningasveteen; käytetään etupäässä
lejeerinkeihin ja hienoksi murennettuna
pronsseeraukseen. Antimonimalmeja on Borneossa,
Algeriassa, Kiinassa, Austraaliassa, myös
muutamin paikoin Saksassa ja Itävallassa.
Antimonihapot, antimonin, hapen ja vedyn
kemiallisia yhdistyksiä. Niitä on useampia.
Kokoomukseltaan ne ovat aivan vastaavien
arsenikki- ja fosforihappojen kaltaisia. Kem.
analyysissä käytetään hapanta
pyroantimonihappoista kaliumia eli dikaliumpyroantimoniaattia
(K2H2Sb2O7) natriumin reagenssina, koska
vastaava natriumsuola (Na2H2Sb2O7) on melkein
liukenematonta. — Antimonihappoinen lyijy
(neapelin- l. antimonikelta), oranssivärinen,
hyvin pysyvä öljyväri. W. B.
Antimonihohde (Antimoniitti), tärkein
antimonimalmi. Se on antimonisulfidia (71,8 %
antimonia ja 28,2 % rikkiä) ; kiteytyy pitkissä
terävissä neuloissa. A. on lyijynharmaata ja
metallikiiltoista sekä helposti sulavaa. Om.-p. 4,6.
Esiintyy malmisuonissa Böömissä, Toscanassa,
Japanissa y. m.
Antimonihopea (diskrasiitti), malmi, joka
sisältää antimonia ja hopeaa vaihtelevin määrin.
Harzissa, Schwarzwaldissa, Dauphinéssa y. m.
Antimoniitti ks. Antimonihohde.
Antimonikelta ks. Antimonihapot.
Antimonikloridit, kemiallisia antimonin ja
kloorin yhdistyksiä. Niitä on kaksi:
antimo-nipentakloridi (SbCl5) ja antimouitrikloridi
(SbCl2). Jälkimäistä saadaan liuottamalla
antimonitrisulfidia väkevöittyyn suolahappoon; se
on haihtuvaa, valkoista voinnäköistä ainetta
(antimonivoi); käytetään rautaa
ruskeutettaessa, hopeaa syövytettäessä,
antimonsinooperia ja lakkavärejä valmistettaessa; runsaassa
vesimäärässä se muodostaa emäksisen kloridin,
joka saostuu valkeana pulverina
(algarot-pulveri). — Antimonipentakloridia
käytetään orgaanisessa kemiassa kloorin siirtäjänä.
Se on kellertävää, ilmassa höyryävää nestettä.
(W. B.)
Antimonikukka ks. Antimonioksidi.
Antimonilejeeringit, antimonia voi sulattaa
yhteen miltei kaikkien metallien kanssa, jolloin
se tekee ne kovemmiksi, mutta samalla
hauraammiksi. Teknillisesti tärkeätä on, että a:t ovat
jäähtyessään taottavia. Tärkeimmät a:t ovat
antifriktsionimetalli,
britannia-metalli ja kirjasinmetalli (ks. n.).
Antimonioksidit, antimonin ja hapen
kemiallisia yhdistyksiä. Antimonitrioksidi (Sb2O3),
joka esiintyy luonnossa n. s. antimonikukkana,
muodostuu kuumentamalla antimonia ilmassa
tai käsittelemällä sitä typpihapolla. Se on
väritöntä, veteen liukenematonta, myrkyllistä
pulveria. Ilmassa hehkuttamalla antimonitrioksidi
hapettuu antimonipentoksidiksi (Sb2O5), joka
vielä kuumennettuna hajoaa
antimonitetroksidiksi (Sb2O4) ja hapeksi, vrt.
Oksennusviinikivi.
Antimonisinooperi ks.
Antimonisulfidit.
Antimonisulfidit, antimonin ja rikin
yhdistyksiä. Molemmat voidaan saostaa
oranssinvärisinä sakkoina. Toinen niistä,
antimonitrisulfidi (Sb2S3), muodostaa antimonihohteen; sitä
on myös punainen antimonisinooperi,
jota käytetään öljy- ja vesiväreihin.
Alkemistien „kermes minerale” oli antimonioksidin ja
-trisulfidin sekoitusta. — Antimonipentasulfidia
(Sb2S5), joka on oranssiväristä veteen
liukenematonta pulveria, käytetään yskänlääkkeenä ja
kautsukin rikittämiseen (vulkaniseeraukseen).
Antimonivety, kem. antimonin ja vedyn
yhdistys (SbH3), väritön, omituisen hajuinen kaasu,
joka muodostuu, kun vety irtautumishetkellään
vaikuttaa antimonin happiyhdistyksiin. Marshin
kokeen avulla saadaan siitä, kuten
arsenikkivedystäkin, peili, antimonipeili, joka erotukseksi
arsenikista ei liukene
natriumhypokloriittiliuokseen.
Antimonivoi ks. Antimonikloridit.
Antimonivälke (pyrostibiniitti), harvin.
antimonimalmi, joka sisältää animonioksidia ja
antimonisulfidia. Esiintyy hienoina kiteinä
antimonihohteessa.
Antinatsionalisti (lat.), kansalliskiihkoa
vastustava.
Antineuralgica [-ra’l-], hermokipuja,
neuralgiaa vastaan käytetyt lääkkeet.
Antinomia (kreik. anti’ = vastaan, ja nomos =
laki). Antinomiaksi sanotaan filosofiassa kahta
vastakkaista väitettä, joilla määrätyltä kannalta
katsoen kummallakin on yhtä vahvat perusteet
puolellaan. Jo Platon käytti tätä käsitettä.
Kant osoitti, että järkemme, kun se koettaa
ajatella maailman päätetyksi kokonaisuudeksi,
kietoutuu antinomioihin: maailman äärellisyys ja
äärettömyys (paikassa ja ajassa) voidaan yhtä
hyvillä syillä perustella; niinikään sitä väitettä,
että olevainen on kokoonpantu jakamattomista
alkuosista, ja vastakkaista väitattä, että
olevaista voi jakaa loppumattomiin; sekä vielä
toiselta puolen sitä olettamusta, että kaikki,
mikä on olemassa ja tapahtuu, riippuu ja johtuu
jostakin muusta olevaisesta, ja toiselta puolen
sitä, että on ehdottomasti olevaista, joka
ei riipu mistään muusta, ja vapaita tekoja,
jotka eivät välttämättömästi johdu mistään
määräävistä syistä. Näitä ajatuksen ristiriitoja
selvittää Kantin mielestä ainoastaan hänen oma
filosofinen oppijärjestelmänsä. A. Gr.
Antinomismi (ks. Antinomia), sellainen
katsantokanta, joka kristillisen vapauden
nimessä halveksii siveyslain merkitystä ja
tarkoitusta. Antinomistisia taipumuksia on jo
huomattavissa gnostikoilla ja muutamissa
keskiajan lahkoissa, myöhemmin sitten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
