- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 1. A-Confort /
479-480

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Apollonios Rhodios ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

479

Apollo-perhonen—Apostol

480

tiin ja käännettiin moneen eri kieleen. M. m.
cn Shakespeare siitä saanut aiheen
Perikles-nimiseen näytelmäänsä. 0. E. T.

Apollo-perhonen fParnassius Apollo) suurin
Suomessa tavattu päiväperhonen. Siivenkärkien
väli 58-80 mm. Valkoinen; leveät
pyöristetyt, puoleksi läpikuultavat siivet ovat
koristetut muutamilla mustilla täplillä sekä molemmat
(akasiivet sitäpaitsi kahdella punaisella,
musta-reunaisella silmätäplällä. Toukka elää Sedum
telephiumin lehdillä. Ü. S-s.

Apologeetti ks. Apologia.

Apologetiikka ks. Apologia.

Apologia (kreik. apologi’a), puolustuspuhe tai
■kirjoitus, syytetyn puolustus (esim. Platonin
kirjoittama Sokrateen a.). Erityisesti
käytetään tätä sanaa merkitsemään kristinuskon
suullista tai kirjallista puolustamista
kristinuskon ulkopuolelta tulevia hyökkäyksiä vastaan.
Sitä jumaluusopin haaraa, jonka esineenä
tällainen puolustus on, sanotaan
apologetiikak-s i ja sen harjoittajia apologeeteiksi.
Vanhan ajan kirkon apologeeteista ovat
kuuluisimmat Aristides. Justinus Marttyyri, Tatianus,
Athenagoras, Hermias y. m. Myöskin 3:nnen
vuosisadan kirkkoisät, niinkuin esim.
Tertullia-uus ja Origenes. kirjoittivat huomattavia
apolo-geettisia teoksia. Augustinuksen kuuluisalla
teoksella ,,Jumalan valtakunnasta" on myös
apo-logeettinen tarkoitus. Keskiajalla, jolloin
kristinusko oli yksinvaltiaana, apologetiikka
rajoittui muutamiin harvoihin juutalaisia ja
mu-hammedilaisia vastaan kirjoitettuihin teoksiin.
Uskonpuhdistuksen aika, jolloin useat
renessanssin miehet uudistivat epäilyksiä
kristinuskon totuudesta, herätti vireille myöskin
apolo-getiikan; ItiOO-luvulla sillä on kaksi kuuluisaa
edustajaa: Hugo Grotius, joka kirjassa „De
veritate religionis ehristianae" (1627) esitti
kristinuskoa jumalallisten ihmeiden
vahvistamana järkiuskontona, ja Blaise Pascal, joka
teoksessaan „Pensées sur la religion"
(Ajatuksia uskonnosta, 1669) vetosi sisällisen
kokemuksen todistukseen. Englantilaisen deismin ja
ranskalaisen naturalismin oppien levitessä
laajoihin piireihin 1700-luvulla syntyi niiden
vastapainoksi laaja apologeettinen kirjallisuus, jonka
edustajista mainittakoon englantilaiset B u
t-1 e r („The nnalogy of religion natural and
re-vealed", 1736) ja P a 1 e y, saksalaiset
Leibnitz („teodicea" 1710) ja Schleiermacher
(„Reden über die Religion an die Gebildeten
unter ihren Verächtern", 1799) ja
ranskalainen romantikko Chateaubriand („Le
Genie du Christianisme", 1803). 19:nnellä
vuosisadalla on apologetiikalle avautunut uusia
tehtäviä, varsinkin sikäli kuin luonnontieteitten
tu-lok sia on kävtettv kristinuskonvastaisen
maailmankäsityksen tueksi. Apologeettisina
kirjailijoina ovat tulleet tunnetuiksi englantilaiset J.
B. L i g h t f o o t, F. W. F a r r a r ja Henry
D r u m m o u d, saksalaiset A. Th o 1 u c k, Chr.
E. Luthardt (m. m. „Apologeettisia ja
esitelmiä kristinuskon perustotuuksista") ja E.
S t e u d e, pohjoismaissa Soren
Kierkegaard, Fr. Petersen, Pontus Wikner,
A. F. Granfelt y. m. Myöskin
dogmatiikassa ovat kysymykset sellaiset kuin
kristillisen varmuuden perusteista, ihmeistä, ilmoituk-

sesta y. m. saaneet suhteellisesti yhä
suuremman merkityksen ja sitä vastaavan laajemman
käsittelyn osakseen. J. G.

Apologia, Augsburgin tunnustuksena, ks.
Augsburgin tunnustuksen
puolustus.

Apologistiluokka (kreik. apologi’tsestliai =
tehdä laskuja). Porvariston sivistystarpeen
tyydyttämiseksi oli uuden ajan alussa Ruotsissa
ja Suomessa n. s. „kirjoitus- ja
luvunlaskukou-luja". Kuningatar Kristiinan
koulujärjestyksessä (1649) ne yhdistettiin triviaalikouluihin.
Näihin kouluihin perustettiin näet kaksi linjaa,
joilla molemmilla oli yhteinen pohja (I luokka).
Toinen linja oli varsinainen triviaalikoulu eli
oppikoulu ja toinen „kirjoitus- ja
luvunlasku-luokka", jota sittemmin ruvettiin nimittämään
a:ksi. V:n 1724 koulujärjestys kehitti a:n
merkitystä. lisäten opetusaineihin m. m.
maantiedon ja raamatunhistorian opetuksen. Ruotsissa
erotettiin 1820 apologistiluokka oppikoulusta ja
muodostettiin siitä erityinen apologistikoulu,
joka kuitenkin lakkautettiin 1849. Suomessa
säilyi apologistiluokka vuoteen 1843, jolloin
koko triviaalikoulu vaihtoi nimeä;
apologisti-luokkaa vastasi tästä lähtien pääasiassa
ala-alkeiskoulu. ks. Alkeiskoulu. il. S.

Apomorfiini, morfiinista saatu alkaloidi;
ysköksien nousemista edistävä ja oksennusta
syn-uyttävä lääkeaine.

Aponeuroosi (kreik. apone’urösis).
jänne-kalvo. sidekudoksesta syntyneet kalvontapaiset
muodostumat, jotka milloin verhoovat milloin
muuten yhdistävät ja kiinnittävät
ruumiineli-miä, esim. lihaksia.

Apopleksia (kreik. apopli’ssein = lyödä
masennuksiin), halvaus. — A. cerebri,
aivohalvaus (ks. t.). — Ennen myös A. nervosa,
hermohalvaus.

Apoplektinen (kreik. apo’plcktos = lyönnin
satuttama) on se, jolla on taipumus halvaukseen.
— A p o p 1 e k t i f o r m i, halvauksentapainen.

Aposiopesis
0’pë-J (kreik.), vaikeneminen
puhetaidolliseua vaikutuskeinona, kun puhuja ei
muka löydä kyllin voimakkaita sanoja [-lausuak-sensa ajatuksensa, vaan katkaisee lauseensa
kesken, jättäen sen kuulijan tai lukijan
täydennettäväksi.

Aposporia (kreik.), kasvit., itiökato. (ks. t.).

Apostaatta (kreik. aposta’tes), luopio.

Apostasia (kreik.), luopuminen puolueesta,
opista j. n. e.

A posteriori [-ö’r-] (lat. a. p. pårte),
„myöhemmästä osasta", seurauksesta, vrt. A. p r i
o-r i.

Apostilli (kesk. lat. aposti’llum). lisäys
asiapaperiin. reunamuistutus, jälkikirjoitus.

Apostol, Aleksei (s. 1866), kapellimestari.
Turkin sodassa 1877 Suomen kaartin sotilaat
löysivät A:n autioksi jätetystä kylästä läheltä
San Stefanon kaupunkia ja toivat kasvattinaan
Suomeen, jossa A. 18S6 yleni
musikanttiupsee-riksi; oltuaan kapellimestarina Suomen
rakuuna-rykmentissä ja Turun pataljoonassa A. tuli 1899
uudelleen kaartin pataljoonan soittokunnan
johtajaksi : sai 1901 eron sotapalveluksesta, jonka
jälkeen hiin on johtanut Helsingin
torvisoittokuntaa. A:lla on Helsingissä musiikkikauppa
ja -kustannusliike. il. v. II.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:27 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/1/0270.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free