Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Bysantion ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1381
1899), „Parisina" (1816). 1815 B. meni
naimisiin Anna Isabella Milbanken kanssa; avioliitto
tuli kuitenkin syvästi onnettomaksi
aviopuolisoiden peräti erilaisen luonteensävyn vuoksi, lady
B. kun oli kiusallisuuteen saakka täsmällinen ja
johdonmukainen luonne, joka pian alkoi tuntea
todellista kammoa miestänsä kohtaan. Niinpä
hän jättikin jo vuoden kuluttua, kun heille oli
syntynyt tytär, B:n, ja pian seurasi virallinen
avioero. Yleisen mielipiteen myrskyä väistäen
B. lähti 1816 ulkomaanmatkalle, jolta hän ei
enää palannut kotimaahansa, ja tästä alkaen
englantilaisesta runoilijasta tulee
yleiseurooppalainen runoilija. Aluksi B. asettui Sveitsiin, jonka
suurenmoinen luonto vaikutti- elähyttävästi
häneen samoinkuin tutustauminen Shelleyhin, joka
myös oleskeli siellä. Sveitsissä B. kirjoitti
,,Manfred"in, Faust-henkisen uhkamielisen
näy-telmärunonsa (1817), sekä sepitti „Childe
Haroldin" 3:nnen laulun, jossa näkee Shelleyn
vaikutusta sekä sen uskonnollisessa
vapaa-aattei-suudessa, että välittömässä luonnontunnossa.
Myöskin valtiollisen vapauden tulisanainen
laulaja on B. tässä runossaan kesken ummehtuneinta
taantumusta ja alkavan „Pyhän alliansin" aikaa.
-— Sveitsistä B. siirtyi 1816 Italiaan, jossa hän
sitten viipyi aina 1823:een asti. Hän oleskeli
ensin Venetsiassa, jossa vietti hyvinkin
vallatonta elämää, mutta rakkaussuhde nuoleen
kreivitär Teresa Guiecioli’in pidätti häntä
sittemmin pitkät ajat Ravennassa ja Pisassa. Italiassa
B. runoili aluksi „Childe Haroldin" 4:nnen laulun
sekä „Beppo" nimisen, kevyen vallattoman
runo-kertomuksen Arioston ja Pulei’n henkeen,
ikäänkuin alkuharjoitukseksi hänen jo Venetsiassa
alkamaansa „Don Juan"iin. Tämä „Don Juan"
runoelma on B:n pääteos, se, jossa hänen
hengenlaatunsa vapaimmin ilmaiseikse. Hyvin löyhästi
kyhätyn kertomuksen puitteissa hän käsittelee
siinä kaikkia mieleensä sattuvia asioita: runous,
kirjallisuus, valtiollinen taantumus, kaikki
saavat siinä osansa, kuin ohimennen singahuttaa
hän milloin kevyen huolettoman, mutta silti
sattuvan ivan sanan, milloin intohimoisen
väkivaltaisen hyökkäyksen, tuolloin tällöin taas
tyyntyen runollisesti kylläisimpään kuvaukseen, sen
vapaissa säkeissä hän antaa kuin kevyesti
haastellen koko elämänsä sisällön. — Paitsi Don
Juania B. kirjoitti Italiassa vielä runokertomuksen
„Mazeppa" (1818), jonka aiheena oli Kaarle
XII:n taisteluun osaa ottaneen
kasakkapäälli-kön, Mazeppan tarina, venetsialaisaiheiset
näytelmät „Marino Faliero" (1821) ja „The tvvo
Foseari" (1821), muinaisassyrialaisen
„Sardana-pal" (1821), raamatunaiheiset „Kain" (1S21) ja
„Heaven and earth"(1823), rosvonäytelmän
„Werner" (1822), katkelman „The deformed
trans-formed" (1824) sekä runokertomuksen „The
Island" (1823). B:n näytelmät ovat kuohuvan
voimakkaita tunnepurkauksia, mutta niillä ei ole
näyttämöllistä tehoa puuttuvan
yksilöitsemis-kyvyn vuoksi. Yleensä B:n teosten pohjasävynä
on jonkinmoinen alkuvoimainen maailmantuska,
elämän ahtauteen kahlehditun titaanin kapina,
jonka kohtalolle ei koko avarassa maailmassa
ole lohdutusta, koska se voi tajuta vain oman
potevan tuskansa. Luonnontunto on niiden ainoa
sekoittumaton ilontunne. — B„ joka oli
tehokkaasti ottanut osaa Italian carbonaarien toi-
1382
mintaan, lähti 1823 Kreikan paraikaiseen
va-paudentaisteluun, varusti siellä omin varoin
joukon ja otti osaa sotaliikkeisiin, koettaen myöskin
hillitä kreikkalaisten keskinäistä eripuraisuutta,
mutta ei kestänyt kauan sotaretken vaivoja ja
sielullisia vastoinkäymisiä, vaan sairastui
kuumeeseen ja kuoli Missolunghissa. Ruumiille ei
suotu sijaa englantilaisten runoilijain
hautakappelissa Westminsterissä, vaan B:n hauta on
nyt Ilueknallin hautuumaalla lähellä Newstead
Abbeyta.
Byronilla on ollut mitä valtavin vaikutus
Euroopan eri maiden, varsinkin slaavilaisten,
kirjallisuuteen ja hengenelämään. Kokonaisen
sukupolven luonteensävyssä on määräävänä
tekijänä b y r o n i s m i, ja suuret runoilijanerot
esim. venäl. Puskin ja Lermontov (ks. n.), ne
kaksi vain mainitaksemme, ovat hiinen
häikäisevän tähtensä alla. Kootuista teoksista
mainittakoon „The Works of Lord Byron: Letters and
Journals, edit. by Rowland E. Pathero" (6 nid.
1898-1901) ; „Poetry, ed. by E. H. Coleridge"
(5 nid. 1898-1901). Ruotsiksi ovat ilmestyneet
„Byrons dikter" ja „Don Juan" C. V. A.
Strand-bergin (Talis Qvalis) kääntäminä. [Elze, „Lord
Byron" (1870) ; Noel, Roden, „Life of Lord
Byron" (1890) ; Jeaffreson, „The real Lord
Byron" (1883) ; Koeppel, „Lord Byron" (1903) ;
Donner, „Lord Byrons Weltanschauung"
(Helsinki 1897).] V. K-i.
Bysantion [-a’-] (kreik. Bytsa’ntion; lat.
By-za’ntium), myöhemmin Konstantinopoli,
traakia-laisen Bosporoksen länsirannalla sijaitseva
kaupunki, jonka mainitaan saaneen alkunsa
megara-laisten n. 667 e. Kr. perustamasta siirtolasta.
Edullisen asemansa vuoksi B:sta ennen pitkää
kehittyi vilkas kauppapaikka. Kun Dareios teki
ret-kensä Skyytiaan, joutui se persialaisten valtaan,
josta sen 478 e. Kr. Pausanias vapautti, asettuen
itse siihen. Ateenalaisten karkoitettua 7:n vuoden
perästä hänet sieltä, B. yhtyi Ateenan
meriliit-toon ja pysyi sitten enimmäkseen ateenalaisten
ystävänä. Vv. 405—n. 390 e. Kr. B. oli Spartan
hallussa, jonka jälkeen se, tavallisesti
ateenalaisten ja myöhemmin roomalaisten liittolaisena
halki vuosisatojen ylimalkaan säilytti
vapautensa. V. 146 e. Kr. tehtiin Rooman kanssa
nimenomainen sopimus, joka takasi B:n
itsenäisyyden. Mutta kun B. asettui Pescennius Nigerin
puolelle Septimius Severusta vastaan, hajoitti
viimemainittu kolme vuotta kaupunkia
piiritet-tyään sen muurit ja hävitti sitä muutenkin
(196 j. Kr.) ; pian hän kuitenkin taas saattoi
sen entiselleen. V. 330 Konstantinus Suuri vihki
sen Rooman valtakunnan pääkaupungiksi antaen
sille nimeksi Constantinopolis (ks.
Konstantinopoli). E. R-n.
Bysantti ks. B y s a n t i o n, 11 ä-R o o m a n
keisarikunta.
Bysanttilainen kirjallisuus, laveammassa
merkityksessä kreikankielinen kirjallisuus
Konstantinus Suuresta (324) Itä-Rooman
keisarikunnan häviöön (1453) ; ahtaammassa mielessä
luetaan sen alku Justinianus I:n hallituksen alusta
(527). Oltuaan alussa antiikin kirjallisuuden
suoranaista jatkoa B. k. 650-850 oli suurelta
osaltaan lamassa, mutta virkosi, klassillisten
opintojen elvyttyä, 9:nnellä vuosis. kohotakseen
11-13 vuosisadalla huippuunsa, ja kukoisti sitten
Bysantion—Bysanttilainen kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
