Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Carnegie-opisto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1501
nauksesta ja rikkauden velvoituksista. Itse hän
on käytännössä toteuttanut oppejaan jakelemalla
omaisuuttaan tavalla, joka on tehnyt hänestä
maailman suurimman lahjoittajan.
Ennenkaikkea hän on tehnyt lahjoituksia
kansankirjastojen ja kansansivistyslaitosten hyväksi.
Hänen antamillaan varoilla on m. m. perustettu
Pittsburghin Carnegie-instituutti, opisto, jossa
on teknillisiä kouluja, kirjasto, museo,
konserttisali y. m. ja samanlainen laitos Washingtoniin.
Myöskin yliopistoja hän on muistanut; m. m.
hän 1904 lahjoitti 10,000 puntaa englannin
kielen professorin viran perustamiseksi Göteborgin
korkeakouluun. [B. Alderson, „Andrew
Carnegie"; Frigga Carlberg, „Andrew Carnegie, hans
lif oeh verksamhet".] E. M-a.
Carnegie-opisto ks. Carnegie.
Carnivora (lat., = lihansyöjät) ks.
Petoeläimet ja Petokuoriaiset.
Carnot [-nff],
LazareNicolasMargue-rite C. (1753-1823), ransk. valtiomies, oli
vallankumouksen alkaessa
kapteeni; valittiin 1792
kansalliskonventtiiu.
Kuninkaan mestauksen
jälkeen, jota C. oli
äänestänyt, hän valittiin 1793
yleishyvän valiokunnan
jäseneksi, saaden
sota-asiat hoitoonsa. Hän sai
kokoon 14 armeiaa (yht.
noin 500,000 miestä),
valitsi taitavasti niiden
päälliköt ja laati
sotasuunnitelmat. Voittojen aika
alkoikin nyt Ranskalle, ja
C. sai liikanimen „voiton
järjestäjä". V. 1795 hän
tuli direktoriksi, johtaen
yhä sota-asioita; epäiltynä rojalistiksi hän
tuomittiin karkoitettavaksi, mutta pakeni
Saksaan 1797. Bonaparte kutsui hänet takaisin
1799; 1800 C. oli sotaministerinä ja sen
jälkeen v:sta 1802 tribunaatin jäsen v:een 1807,
jolloin se lakkautettiin. V. 1814 vaaran hetkellä
Napoleon määräsi hänet Antverpenin
kuvernööriksi, jota kaupunkia hän urhoollisesti puolusti
siksi, kunnes Napoleon oli luopunut
hallituksesta. „Satapäiväisen keisarikunnan" aikana
C. oli sisäasiain ministerinä; kun bourbonit
palasivat, tuomittiin hän maapakoon 1816. C. kuoli
Magdeburgissa 1823; 1889 hänen luunsa
siirrettiin Pantheoniin. C:n muistelmat „Mémoires"
ilmestyivät 1861-64 ja „Correspondance générale
de Carnot" 1892-97. [Bonnal, „Carnot d’aprSs
les archives etc".] K. O. L.
2. Nicolas Léonard Sadi C.
(1796-1832), edellisen poika, ransk. fyysikko ja
insi-nööriupseeri, otti lopullisesti eron
sotapalveluksesta kapteenin arvolla 1828, jonka jälkeen
ryhtyi harrastamaan tieteitä, musiikkia ja runoutta.
V. 1824 hän julkaisi kuuluisan teoksensa
„Mietelmiä lämmön liikuttavasta voimasta". Tässä,
käytännöllistä insinööritointa varten
kirjoitetussa teoksessa C. osoittaa lämmön voivan
suorittaa työtä ainoastaan siirtymällä
lämpimämmästä kappaleesta kylmempään, samoinkuin
veden tarvitsee työtä tehdäkseen pudota
korkeammalta paikalta alemmas. Suoritetun työn
1502
suuruus ei riipu lämpöä kuljettavan kappaleen
laadusta, vaan ainoastaan lämpötilan erosta.
Vaikkakin C. perusti tutkimuksensa siihen
väärään otaksumaan, että lämpö on ainetta, on
hänen käsityksensä säilyttänyt pätevyytensä
myöhemminkin, kun on ruvettu pitämään
lämpöä liikkeenä (energiamuotona). Hänen
jälkeen-jättämistään, 1878 julkaistuista kirjoituksistaan
käy selville, että hän itsekin myöhemmin on
johtunut lämmön luonteesta viimemainittuun
olettamukseen. C:n periaate sisältää, Clausiuksen
1850 lähemmin muodostelemana, mekaanisen
lämpöteorian (ks. t.) pääväittämän. (V. V. K.)
3. Lazare Hippolyte C. (1801-88),
edellisen veli, valtiomies, kuului jonkun aikaa
saint-simonistien ryhmään, valittiin 1839
edus-tajakamariin, jossa liittyi äärimmäiseen
vasemmistoon. Helmikuun vallankumouksen jälkeen
C. oli vähän aikaa 1848 opetusasiain ministerinä
esittäen m. m. lakiehdotuksen pakollisen ja
maksuttoman kansanopetuksen toimeenpanemisesta.
Keisarivallan aikana hän valittiin
lainsäätäjä-kuntaan, mutta ei päässyt sen jäseneksi
ennenkuin 1864 syystä, että hän sitä ennen oli
kieltäytynyt vannomasta uskollisuuden valaa
Napoleon III:Ile. 1871-75 hän oli kansalliskokouksen
jäsenenä ja nimitettiin 1875 elinkautiseksi
senaattoriksi ; on m. m. julkaissut: „Exposé de la
doctrine saint-simonienne" (1830) ja isänsä
„suuren Carnot’n" muistelmat. J. F.
4. Marie Francois Sadi C. (1837-94),
Ranskan tasavallan presidentti, edellisen poika.
Insinöörinä hän suoritti monta tärkeätä työtä.
Saksan sodan aikana 1871 hänelle uskottiin
„kansallisen puolustuksen" järjestäminen
Nor-mandiessa; valittiin 1871 jäseneksi
kansalliskokoukseen ja 1876 edustajakamariin. jossa hän
kuului tasavaltalaiseen puolueeseen. 1880-82 C.
oli yleisten töiden ministerinä ja 1885-86
raha-asiainministerinä. Presidentti Grévyn erottua
C. valittiin presidentiksi 1887. Hän matkusteli
paljon, esiintyi loistavasti kaikissa
juhlatilaisuuksissa ja saavutti suuressa määrin Ranskan
kansan suosion. Eräällä matkallaan Lyon’issa
surmasi hänet italialainen anarkisti Caserio
1894. K. O. L.
Carnuntum [-u’n-], muinoin kelttiläinen
kaupunki Pannoniassa Tonavan varrella, idässä
Wienistä, lähellä nyk. Hainburgia, Rooman
keisariajalla tärkeä sota-asema, germaanien ja
unkarilaisten liävittämä. Muinaisjäännöksiä. [J. W.
Kubitschek, „Führer durch Carnuntum" (3:s
pain., Wien 1894). List, „Der Wiederaufbau von
Carnuntum" (Wien 1900).] K. J. H.
Caro [ff], Eime Marie (1826-87), ransk.
filosofi, v:sta 1864 professori Pariisissa, Ranskan
akatemian jäsen, oli spiritualistisen ja teistisen
filosofisen suunnan edustaja, taisteli teoksissaan
innokkaasti ajan naturalistisia aatevirtauksia
vastaan. Teoksia m. m.: ,,L’idée de Dieu et ses
nouveaux critiques" (9 pain. 1894), „Le
matéria-lisme et la science" (4 pain. 1883), „Problèmes
de morale sociale" (1876). A. Gr.
Carol I, Romaanian kuningas (s. 1839), saks.
Hohenzollernin ruhtinassukua, palveli v:sta 1857
upseerina Preussin armeiassa, valittiin 1S66
Romaanian ruhtinaaksi. Hänellä oli hallituksensa
alussa voitettavana paljon vaikeuksia, niin että
hän 1871 häntä vastaan syntyneen liikkeen joh-
Carnegie-opisto—Carol
L. N. M. Carnot.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
