Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Uuskreikan kieli ja kirjallisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
363
Uuskreikkalainen kieli ja kirjallisuus—Uuskreikkalaiset
364
hin. 1870-luvun lopulta ruvettiin tarmokkaasti
vaatimaan sen yleisempää käyttöä myös
suorasanaisessa kirjallisuudessa. Niinpä teki 1878
Ateenassa vallitsevaa akateemista suuntaa
vastaan ankaran hyökkäyksen henkevä
romaanin-kirjoittaja E m m a n u e 1 Khoides (Roi’dis,
1835-1904). Akateemisvastaisen liikkeen
innokkain esitaistelija on Ioannes (Giannis)
Psykhares (Psiha’ris, s. 1854), joka on
julkaissut romaaneja, novelleja, draamayrityksiä,
kielitieteellisiä tutkielmia y. m. Innokas
kansankielen käyttäjä sekä proosassa että runoudessa
on Aleksandros Pai les (Pallis> s. 1851),
joka m. m. on »kääntänyt" Sophokleen
»Anti-gone"n sekä Iliadin kansankielelle ja jonka
toimittama Uuden testamentin käännös nostatti
suuttumuksen myrskyn. Kansankielistä proosaa
ovat vielä käyttäneet Paulos Nirba’nas
(P e t r o s Apostoli’de s, s. 1866, filosofisia
tutkielmia), Andreas Karkabitsas
(Kar-kavi’tsas, s. 1866), joka m. m. on sepittänyt
sielunkuvauksia talonpoikain ja merimiesten
elämästä, Epakhtites (Epahti’tis),
Episko-p o’, p u 1 o s, impressionisti Theotokes
(Tlieo-to’kis) y. m.
Tieteellinen kirjallisuus on melkein yksinomaan
ollut kirjakielinen. Historioitsijoista on ennen
muita mainittava monumenttaalisen »Kreikan
kapinan historian" tekijä Spyridon
Triku-pes (Triku’pis, 1788-1873), edelleen
sujuvatyyli-sen »Kreikan kansan historian" kirjoittaja
Konstantinos Paparrhegopulos
(1815-91), keskikreik. tekstien julkaisija K o n
s-tantinos S a t h a s (s. 1841), Spyridon
La m p r os (Lambros, s. 1851), joka on käsitellyt
Kreikan vanhempaa ja uudempaa historiaa,
Demetrios Kampuroglus
(Kamburo’g-lus), joka m. m. on kirjoittanut Ateenan
historian turkkilaisvallan aikana. Mytologina ja
folkloristina on huomattava Nikolaos
Poli-tes (Poli’tis, s. 1852), muinaistutkijoina K u m
a-n u d e s (Kumanu’dis, k. 1900), Kabbadias
(Kavvadi’as), Tsuntas (Tsundas) y. m.
Kielentutkijoista mainittakoon puhdistetun kielen
puoltaja Konstantinos Koutos ja
Geor-gios Khatzidakes (Hatzida’kis, s. 1848),
eteviinpiä uuskreikan tuntijoita.
Kansanrunous, jonka hedelmöittävästä
vaikutuksesta taiderunouteen on viitattu, versoo
vielä tänä päivänä kaikkialla Kreikassa. Sen
muodostavat sadut ja kansanlaulut.
Viimemainittujen joukossa on tärkeä sija
enimmäkseen 18 niteen vuosis. palautuvilla
klefti-lauluilla sekä Kreikan vapaussotaan liittyvillä
balladeilla. Kansanlaulut käsittävät edelleen
lemmenlauluja (usein kaksoissiikeistä vuoropuhelua
pojan ja tytön välillä), hää-, kehto- ja
leikkilauluja, liikuttavia kuolinlauluja, joita esitetään
vainajain paarien ääressä, kevät- ja
pääskyntulo-lauluja, elon- ja viininkorjuu-, paimen- ja
merimieslauluja. Luonto, rakkaus ja perhe-elämä ovat
näissä lauluissa keskeisintä. Mutta miltei
pakanallisen naiviin elämäniloon luo kuolemankammo
synkät varjonsa: kuolema n jumalalli Kharoksella,
tuolla »säälimättömällä, mustalla ratsastajalla"
on nykyiskreikkalaisessa kansanuskomuksessa ja
-runoudessa valtava sija.
[Nerulos, »Cours de la littörature grecque
moderne" (2:nen pain. 1828); Nicolai, »Geschiehte
der neugriechisehen Literatur" (1876) ; Rangabe,
»Pröeis d’une histoire de la litterature
n6ohell6-nique" (2 osaa 1877) ; Gidel, »fitudes sur la
litterature grecque moderne" (2 osaa 1866-78) ;
Juliette Lamber(M:me Adam), »Poötes grecs
con-temporains" (1882); Rangabg ja Sanders,
„Ge-schichte der neugriechischen Literatur" (1884) ;
Krumbacher, »Geschiehte der byzantinischeu
Litteratur" (2:nen pain. 1897); Dieterich.
»Geschichte der byzantinischen und
neugriechischen Literatur" (1902); Kinch, »Yleinen
kirjallisuuden historia" IV (1905).] E. R-n.
Uuskreikkalainen kieli ja kirjallisuus ks.
Uuskreikan kieli ja kirjallisuus.
Uuskreikkalaiset, vanhojen helleenien
nykyiset jälkeläiset, asuvat Kreikan
kuningaskunnassa, luoteessa jonkun matkaa sen
ulkopuolellakin; Kreikalle kuuluvassa Makedoniassa on
ainoastaan lounainen osa ja Khalkidiken
niemimaa puhtaasti kreikkalainen. Sitten käy Aigeian
meren pohjoisrantaa pitkin kapea kreik.
asutus-vyöhyke läpi Bulgaarian ja Turkin alueen; samoin
on Marmara-meren länsiranta kreikkalainen aivan
melkein Konstantinopoliin saakka. Myöskin
Mustanmeren lounaisrannikolla on kreikkalaisia.
Vähässä-Aasiassa ulottuu miltei katkeamaton
kreik. asutus kapeana juovana pitkin Välimeren
koillista rannikkoa Adalian lahteen saakka ja
pohjoiseen päin Marmara-meren itärantaa sekä
hyvän matkaa Mustanmeren etelärantaa. Paitsi
Kreikalle kuuluvia Joonian ja Aigeian meren
saaria ovat myöskin kaikki Turkille kuuluvat Aigeian
meren saaret ja Välimeren itäpäässä oleva,
Englannille kuuluva Kypros kansallisuudeltaan
pääasiallisesti kreikkalaisia. Etelä-Venäjällä ja
Kaukaasiassa on n. 200,000 kreikkalaista,
Italiassa ainoastaan vähäinen määrä Terra
d’Otran-tossa; lisäksi useimmissa Vähän Aasian, Syyrian
ja Egyptin kaupungeissa heitä on melkoinen
lukumäärä, varsinkin kauppiaina. Kreikkalaisten
kokonaislukumäärää on vaikea tarkalleen laskea,
mutta arvellaan sen nousevan 8 miljoonaan.
Kysymys nykyisten kreikkalaisten antropologisesta
suhteesta vanhoihin helleeneihin on vielä
ratkaisematta. Luulo, että vanhat kreikkalaiset olivat
vaaleanverisiä, pitkäkalloisia ja soikeakasvoisia.
perustuu heidän taideteoksiinsa. On kuitenkin
muistettava, että muinaiskreikkalainen taide
kuvasi vain ihanteellisia ihmisiä.
Muinaiskreikkalaiset luurangot ja pääkallot ovat vielä vähän
tutkitut, ja samaa saattaa sanoa nykyisistä
kreikkalaisista antropologisessa suhteessa.
Peni-kerin eri tutkimuksista tekemän yhteenvedon
perustuksella voi sanoa, että u. yleensä ovat
kohtalaisen pitkäkalloisia kuningaskunnan itä
osassa ja sangen leveäkalloisia länsiosassa sekii
erittäin leveäkalloisia Epeiroksessa. Vartaloltaan
he ovat keskikokoisia. Hiusten ja silmien väri
on yleensä tumma, vaaleanvereviä on vähän,
paitsi muutamissa kohden Lakoniaa. Kasvot ovat
pitkät, nenä suora tai käyrä, kuteu albaaneilla
ja serbialaisilla. U :ssa on melkoisesti
rotusekoitusta, mutta epäiltävä kuitenkin on. tokko siinä
määrässä kuin yleensä luullaan. Vieraista
kansallisuuksista on historiallisella ajalla
kreikkalais-alueelle siirtynyt enimmän slaavilaisia ja
albaaneja. Edellisten siirrot Epeirokseen ja
Thessa-liaan alkoivat 6:nnella vuosis. j. Kr. jotenkin
samoihin aikoihin, kun pakanuus lopullisesti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
