Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiokonttori ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
593
Valtiokonttori—Valtionarkeologi
594
naan valtion käsissä useissa sekä katolisissa että
protestanttisissa maissa (Englannissa, Itävallassa,
osissa Saksaa y. m.), taikka on (kuten meillä
piispanviroissa ja n. s. keisarillisissa 1.
hallituksen pitäjissä) hallituksella oikeus nimittää yksi
useammista ehdollepannuista; Tanskassa ja
Norjassa täyttää hallitus vapaasti melkein kaikki
alemmatkin pappisvirat. V:oa koskevat lait
säädetään vieläkin useissa maissa (Englannissa,
muutamissa Saksan ja Sveitsin osissa, Tanskassa ja
Norjassa, samoin kuin valtiollisetkin,
kansaneduskunnassa; yleensä on kuitenkin v:ille nyttemmin
annettu oma eduskunta (kirkolliskokous, synodi),
jolla on lainsäädäntövalta kirkon puhtaasti
sisäisissä asioissa. Useissa maissa on kaksi, jopa
useampiakin kirkkoja vm asemassa.
Viimevuosisatojen kehitys on yleensä johtanut valtion ja
kirkon välisten siteitten höllentämiseen: toiselta
puolen on katsottu valtiovallan luonteeseen
kuuluvan uskonnollisen puolueettomuuden, joka ei
salli jonkun tai joidenkuiden kirkkokuntien
suosimista muiden edellä, toiselta puolen ovat
kirkkokunnat pyrkineet suurempaan vapauteen
valtiovallan sekaantumisesta niiden asioihin (vrt.
Vapaakirkko). Tämä kehityssuunta on
eräissä maissa johtanut enemmän tai vähemmän
täydelliseen valtion ja kirkon eroon,
johon aloite yleensä on otettu valtion puolelta,
vaikka reformeeratuissa maissa sitä myös on
tukenut kirkollisten piirien taipumus täydelliseen
itsehallintoon. Aikaisimmin toteutettiin ero
Poh-jois-Ameriikan Yhdysvalloissa, joiden unionin
perustuslaki v:lta 1787 kieltää kongressia
säätämästä lakia, joka koskee jonkun uskonnon
tekemistä valtion kannattamaksi. Yhdysvaltain eri
valtioissa lakkautettiin senjälkeen vähin erin v.,
viimeksi Massachusettsissa 1833. Irlannissa, missä
väestön valtava enemmistö on katolinen, lakkautti
Gladstone anglikaanisen kirkon v.-aseman 1869;
kysymys samanlaisesta muutoksesta Walesissa on
useita kertoja ollut esillä, mutta ei vielä
toteutettu. Englannin siirtomaissa on ero
kauttaaltaan pantu toimeen. Katolisissa valtioissa on
jyrkkä vastakohta Rooman kirkon
valtavaatimus-ten ja nykyaikaisen valtioelämän välillä
johtanut ankariin kirkkopoliitillisiin taisteluihin,
joiden aikana valtion ja kirkon eron vaatimus on
tuotu esiin jyrkästi kirkonvastaisessa mielessä,
ja myöskin sosiaalidemokratia on yleensä
ottanut tämän vaatimuksen ohjelmaansa. Jo Ranskan
vallankumouksen aikana oltiin 1795-1801 tällä
kannalla, mutta Napoleonin konkordaatti 1801
teki katolisen kirkon uudestaan v :ksi. 1880-luvulta
ryhtyi liberaalis-radikaalinen puolue, saatuaan
toimeen uskonnonopetuksen poistamisen kouluista,
erovaatimusta ajamaan, ja Combesin ministeristö
toteutti sen 1905; lakiehdotuksen varsinainen
muodostaja oli A. Briand. Ranskan esimerkin
mukaan on ero pantu voimaan Sveitsissä Genöven
ja Basel kaupungin kanttoneissa (1907 ja 1911),
mutta samaa asiaa koskeva ehdotus Neuchätelin
kanttonissa hyljättiin kansanäänestyksessä. Maita,
joissa ero on tapahtunut, ovat myöskin Meksikko,
Brasilia ja Equador. Belgiassa, Hollannissa ja
Italiassa on periaatteena „vapaa kirkko vapaassa
valtiossa"; kirkko on sisällisissä asioissaan
täydellisesti vapaa, mutta valtio kannattaa sitä
kuitenkin monella tapaa. Samassa asemassa, vaikka
toisenlaisen kehityksen tuloksena, on Skotlannin
presbyteriaaninen v. Täydellisimmin on
v.-järjestelmä nykyään säilynyt luterilaisissa ja
kreikkalaiskatolisissa maissa. Suomessa on
evankelisluterilainen kirkko v., mutta myöskin
kreikkalaiskatolisella kirkolla on tosiasiallisesti
etuoikeuksia, jotka asettavat sen samanluontoiseen
asemaan (vrt. Suomen kirkkokunnat).
Kysymys kirkon ja valtion erosta on meillä
herännyt jälkeen v:n 1900 ja ovat sitä
innokkaimmin ajaneet eriuskolaiset ja
sosiaalidemokraattinen puolue; keväällä 1917 asetti hallitus
komitean sitä selvittämään. [P. Hinschius,
,,Allgemeine Darstellung der Verhältnisse von
Staat und Kirche" (Marquardsenin teoksessa
„Handbuch des öffentlichen Rechts" I, 1; 1883);
W. Kahl, „Lehrbuch der Kirchenrecht und
Kirchenpolitik" (1893); K. Rieker, „Die
recht-liche Stellung der evang. Kirche" (1893) ; sama,
,,Grundsätze der reformierten Kirchenverfassung"
(1899); Jaakko Gummerus ja Erik Johansson,
,,Kirkko ja valtio" (1906); K. Rothenbiicher,
„Die Trennung von Staat und Kirche" (1908) ;
A. Hauck, ,,Skilsmässan mellan stat och kyrka"
(1912) ; A. Briand, ,,La separation des iDglises et
de l’fitat" (1905); G. G. Rosenqvist, „Reformer
pä det religiösa omrädet" (1917; suom.
Uudistuksia uskonnollisen elämän alalla").] J. G.
Valtiokonttori ks. Suomen
valtiokonttori.
Valtiolaina ks. Valtiovelka.
Valtioliitto, suvereenisten valtioiden yhteistä
puolustusta ja usein muitakin yhteisiä etuja
varten muodostama valtioyhdistys. K. G. I.
Valtiollinen oikeus, oikeus ottaa osaa
valtion asioiden hoitoon (esim. vaalioikeus). Asian
luontoon kuuluu, että tällaiset oikeudet
tavallisesti kuuluvat ainoastaan valtion omille
kansalaisille. K. G. I.
Valtiollinen rikos 1. poliittinen rikos
on valtioon kohdistuva rikos. Tällaisia ovat
varsinkin valtiopetos (ks. t.), maanpetos (ks. t.),
majesteettirikos (ks. t.) ja rikoslain 13:nnessa
luvussa mainitut hallitsija-perhekunnan jäseniin
kohdistuvat rikokset sekä rikoslain 14:nneasä
luvussa luetellut rikokset ystävyydessä olevaa
valtiota vastaan, mutta niihin voidaan myöskin
lukea eduskuntaan sekä kansalaisten vaali- ja
äänioikeuteen kohdistuvat rikokset (rikoslain
15 :s luku ja valtiopäiväjärjestyksen 7 ja 13 §).
Vrt r:t rangaistaan yleensä erittäin ankarasti,
mutta siitä huolimatta ei yleinen oikeuskäsitys
leimaa niitä häpeällisiksi, mikä eräissä maissa
ilmenee siinä, että niistä on säädetty erityinen
vapausrangaistus, johon ei liity mitään kunnialle
käypää sivuvaikutusta (n. s. custodia honesta).
Myöskin rikoksentekijäin luovuttamiseen nähden
ovat v:t r:t erikoisasemassa, fis.
Rikoksentekijän luovuttaminen. K. K-u.
Valtiolääketiede, vanhentunut oppisana, jolla
aikaisemmin tarkoitettiin terveysoppia ja
oikeuslääketiedettä (ks. n.).
Valtioministeri, Ruotsissa ja Norjassa
pääministerin nimitys.
Valtiomuoto ks. Hallitusmuoto.
Valtionagronomi ks.
Maanviljelys-virka miehet.
Valtionarkeologi on ohjesääntönsä mukaan
jouluk. 17 p:Itä 1885 velvollinen
muinaistieteel-lisen toimikunnan (ks. t.) valvonnan alaisena
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
