- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 10. Työehtosopimus-Öölanti /
905-906

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjä

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

85!)

Venäjä

905

lava kansalliskokous oli päättänyt V:n tulevasta
hallitusmuodosta. Väliaikaisen hallituksen
ohjelmaan kuului m. m. täydellinen ja viipymätön
armahdus kaikille valtiollisista ja uskonnollisista
syistä rangaistuille, lausunto-, paino-,
yhdistys-ia kokoutumisvapaus, kaikkien luokka-,
uskonnollisten ja kansallisten rajoitusten poistaminen,
yleisellä, yhtäläisellä ja välittömällä
äänioikeudella valittavan perustavan kansalliskokouksen
pikainen kokoon kutsuminen. Eri kaupungeissa
valitsivat sotamiehet ja työväki erityisiä
työ-ja sotamiesneuvostoja. Näistä oli tärkein
Pietarin neuvosto, jonka toimeenpaneva komitea
piti silmällä väliaikaisen hallituksen toimintaa.
Näin tuli alusta alkaen olemaan vallan
kahtiajako, joka alussa ei kuitenkaan näyttänyt
tuovan mukanaan pahempia haittoja.
Vallankumouksen ensimäinen kuukausi kului verraten
rauhallisesti. Tilanne alkoi muuttua sen jälkeen kuin
V:lle huhtikuun lopulla palasi Saksan kautta
ryhmä valtiollisia pakolaisia johtajanaan Lenin
(oikea nimi Uljanov, ks. t.). Leniniläiset
yhtyivät pian äärimäiskantaisiin
sosiaalidemokraatteihin, n. s. bolsevikkeihin. Nämä
aloittivat pian työväen ja sotajoukkojen keskuudessa
kiivaan yllytyksen väliaikaista hallitusta
vastaan. Sotaväestä hävisi kaikki kuri ja pitkin
maata syntyi agraarilevottomuuksia ja muita
epäjärjestyksiä. Väliaikaisella hallituksella ei
enää ollut mitään todellista valtaa. Erityistä
tyytymättömyyttä herättivät sosialistisissa piireissä
ulkoasiainministeri Miljukovin imperialistiset
harrastukset. Kun sotaministeri Gutskov ja
Miljukov olivat toukok. luopuneet, muodostettiin
kokoomushallitus, jonka jäseninä oli myöskin
muutamia sosialisteja. Kerenskij rupesi sota- ja
meriministeriksi. Ohjelmajulistuksessaan uusi
hallitus m. m. ilmoitti, että ulkopolitiikkaan
nähden sen pyrkimyksenä oli saada aikaan rauha
ilman valtauksia ja sotakorvauksia kansojen
itsemääräämisoikeuden perusteella. Mutta
kokoomushallitustakin vastaan jatkui bolsevikkien
kiihotus. Anarkia ja sekasorto, myöskin muonitus
alalla, tulivat yhä pahemmiksi, ja
kokoomushallituskin osoittautui voimattomaksi. Rintamalla
ei vallankumouksen aljettua ollut tapahtunut
inuuta kuin upseerien murhaamisia ja
,,veljeile-mistä" saksalaisten ja itävaltalaisten kanssa.
Heinäkuun alussa Kerenskij kyllä sai lounaisella
rintamalla aikaan hyökkäyksen, jolla ensinnä oli
menestystä, mutta joka pian päättyi
periytymiseen ja musertavaan tappioon. Tämä sotatoimien
uudistus antoi vain uutta virikettä bolsevikkien
kiihotukselle. Jo kesäkuussa he olivat kehottaneet
loukkoja tarttumaan aseisiin hallitusta vastaan
ja heinäk. 16-18 p. he panivat aikeensa toimeen.
Mutta tämä kapina ei onnistunut, ja Lenin ynnä
useat muut bolsevikkien johtomiehet katosivat
toistaiseksi näyttämöltä. Kokoomushallituksessa
oli sillä välin syntynyt hajaannusta, ja
kadetti-ministerit erosivat siitä m. m. sen johdosta, että
eivät suostuneet myöntämään Ukrainalle sen
vaatimaa autonomiaa. Siinä uudessa hallituksessa,
joka nyt muodostui, oli johtajana K e r e n s k i’j.
Moskovassa elok. 26 p. pidetyssä
yhteiskunnallisten järjestöjen neuvottelukokouksessa kävi yhä
selvemmäksi juopa toiselta puolen sotilaskuria ja
sodan jatkamista vaativien ja toiselta puolen
sodan lopettamisen kannattajien välillä. Edellis-

ten johtajiksi rupesivat kasakkakenraali
Kale-din ja ylipäällikkö kenraali Kornilov,
jälkimäisiä kannattivat työ- ja
sotamiesneuvostot. Syysk. Kornilov koetti eräitten hänen
käytettävinään olevien sotaväenosastojen avulla
anastaa diktaattorinvallan, lähtien päämajastaan
marssimaan Pietaria kohti, mutta hänen
hankkeensa torjuttiin helposti. Tämän kapinan ensi
mäisenä seurauksena oli, ettii väliaikainen
hallitus julisti V:n tasavallaksi. Tärkeämpi
Korni-lovin kapinan seuraus oli kuitenkin yleinen vasta
vallankumouksen pelko ja bolsevikkien vaikutus
vallan tavaton kasvaminen. Pietarin työ- ja
sotamiesneuvosto joutui nyt kokonaan
bolsevikkien valtaan; lokak. 17 p. toimitetuissa vaaleissa
tuli neuvoston puheenjohtajaksi Lenin ja hänen
apulaisikseen Siuovjev ]a Trotskij. Sillä välin
oli Kerenskij 8 p. lokak. muodostanut porvarilli
sista ja oikeistososialisteista uuden
kokoomushallituksen. Sen tueksi kutsuttiin lokakuun 20 prksi
kokoon V;n tasavallan väliaikainen neuvosto, joka
oli muodostettu porvarillisten ja sosialististen
järjestöjen edustajista. Tämä n. s. esiparlamentti
osoittautui kuitenkin esiintymisessään hyvin
epävarmaksi ja kykenemättömäksi kannattamaan
hallitusta. Bolsevikit läksivät
mielenosoituksellisesti pois lieti sen ensimäisestä istunnosta, ja
6 p. märrask. bolsevikkien käytettävissä olevat
sotilaat liajoittivat esiparlamentin. Tämä tapaus
oli uuden bolsevikkikapinan alkuna. Jo
seuraavana päivänä bolsevikit valloittivat Talvipalatsin
ja vangitsivat sinne kokoontuneet hallituksen
jäsenet. Kerenskij, joka oli poistunut Pietarista,
kokosi sotaväkeä kukistaaksensa kapinan, mutta
joutui tappiolle ja oli pakotettu häviämään
tapausten näyttämöltä. Valta siirtyi bolsevikkien
käsiin. Ile muodostivat työväen ja talonpoikain
hallituksen eli kansankomissaarien neuvoston,
jonka johtajaksi tuli Len i n. Bolsevikit panivat
nyt toimeen n. s. köyhälistön diktatuurin
toteut-taaksensa sen avulla yhteiskunnallisen
vallankumouksen. Tässä tarkoituksessa he ryhtyivät
harjoittamaan mitä häikäilemättömintä sortoa
tukahuttaen lausunto- ja painovapauden ja yksi
lön persoonallisen turvallisuuden. Bolsevikkien
vaatimuksesta saattaa liikelaitokset työväen
valvonnan alaisiksi oli seurauksena liike- ja
teol-lisuuselämän miltei täydellinen pysähtyminen.
Anarkia ja sekasorto lisääntyi lisääntymistään.
Uralissa ja Donin alueella, jonne useat
porvarillisten johtomiehet olivat vetäytyneet., riehuu
paraillaan sisällinen sota. Samaten kävi
Ukrainassa, joka nyt, samoin kuin Suomi, Viro, Kau
kaasia, Liettua, Kuban, Don y. m., on eronnut
V :stä ja julistautunut itsenäiseksi ja riippumat
lomaksi. Perustava kansalliskokous, josta laajat
piirit toivoivat V:n pelastajaa ja jonka vaalit
alkoivat joulukuussa, kokoontui vihdoin 18 p.
tammik. 1918; saapuvilla oli noin 400
edustajaa, enemmistönä sosialistivallankumouksellisten
oikeistoryhmä. Bolsevikit ja
vasemmistososialistivallankumoukselliset poistuivat kuitenkin
kokouksesta, ja seuraavana päivänä, tammik.
19:nä, kansalliskokous hajoitettiin; sitä ennen
se ennätti antaa julistuksen yleisen rauhan
välttämättömyydestä ja maan kansallistuttamisesta.
Rauhan kaipuu oli jo sitä ennen esiintynyt
voimakkaana sekä armeiassa että työväestössä ja
talonpojissa, ja bolsevikkihallitus olikin ottanut

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:49 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/10/0473.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free