Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Venäjän kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
924
184 Venäjän kieli ja kirjallisuus <»30
<»30
nan varsinainen edustaja on kuitenkin
vuosisadan vaihteen ja Aleksanteri I:n hallituskauden
(1801-25) yleisesti tunnustettu kirjallinen
auktoriteetti, proosakielen uudistaja N. Karamzin
(1766-1826), joka sentimentaalisilla novelleillaan
(„Bednaja Liza" y. m.), Länsi-Euroopan oloja ja
kirjallisia virtauksia kuvaavilla matkakirjeillään
ja vakavilla aikakauskirjoillaan („Moskovskij
Zurnal" ja ,,Vestnik Evropy") avarsi
innostuneiden lukijoittensa henkistä näköpiiriä.
Runouden alalla ilmestyvät samaan aikaan V. 2 u k o
v-skijn (1783-1852) haaveellis-sentimentaaliset
runot, joista useimmat olivat alkuperäisen
teoksen veroisia käännöksiä tai mukailuja etevinten
länsieurooppalaisten romanttisten runoilijoiden
teoksista. Paitsi sitä, että runoilija siirsi ven.
pohjalle uuden runollisen suunnan, länsimaisen
romantiikan, vaikutti hän ven. runouden
kehitykseen säkeensä siroudella ja sulosointuisuudella,
kohottaen samalla runouden arvoa tunteensa
hienoudella ja syvyydellä. Samaan aikaan kaikuvat
Eatj uskovin (1787-1855) lyyran viehättävät,
surunvoittoiset säveleet. Molemmat runoilijat,
2ukovskij ja Batjuskov, ovat joustavan muotonsa
puolesta Puskinin välittömiä edeltäkävijöitä.
Saturunoili jana niitti mainetta I. Krylov
(1768-1844), joka alettuaan komedialla ja
satiirilla lopulta löysi alan, jolla hänen harvinaiset
lahjansa, laaja elämäntuntemuksensa,
mestarillinen kertomistaitonsa, älykäs huumorinsa ja
kykynsä plastillisesti kuvata luonteita, pääsivät
täysiin oikeuksiinsa. Aikakauden elämästä antaa
oivallisen kuvauksen A. Gribojedovin
(1795-1829) kuuluisa komedia ,,Gore ot uma", jolla
intohimoinen, kehittyneellä huomiokyvyllä
varustettu kirjailija purevasti ivaa aikansa yläluokan
henkistä tyhjyyttä. Toiselta puolen ilmenee
Aleksanteri I:n aikana virkeää kulttuurielämää,
etenkin vuosisadan ensimäisellä vuosikymmenellä,
jolloin politiikankin alalla näytti koittavan
vapaampi, toivorikkaampi aika.
Vastaperustettujen yliopistojen, koulujen, oppineiden ja
kirjallisten seurojen kautta sivistys leviää ja
syventyy, kirjallinen maku hienostuu. Näyttämölle
astuu toinen, sivistynyt sukupolvi vakaantuneille
sivistystraditsioneineen. Napoleonin sotien kautta
nuori polvi tutustuu Länsi-Euroopan
kulttuurioloihin ja yhteiskunnallis-valtiollisiin muotoihin
rakennellen niiden mukaan omatkin
elämänihan-teensa (ks. Dekabristit). Henkinen vainio,
jonka muokkaukseen 011 käytetty edellisten
sukupolvien työ, näyttää kaikin puolin lupaavalta.
Sen ensimäinen, oman maaperän uumenista
kehittynyt hedelmä 011 A. Puskinin
(1799-1837) uraa-uurtava kirjailijatyö.
Alkaen v:sta 1820 („Ruslan i Ljudmila")
kuolemaansa asti 011 Puskin V. k: 11 johtaja, joka
nÄärää sen muodon, sisällyksen ja suunnan. Hän
oli nerokas tienraivaaja, jonka harvinaisen
loistavat lahjat tulivat näkyviin monella eri alalla:
niin lyriikan ja eepoksen, kuin draaman ja
realistisen kertomuksen alalla loi hän täysipitoisia
taideteoksia, joilla on historiallinen merkitys
V. k:n ja kulttuurin kehityksessä. Ne
merkitsevät uuden kehityskauden alkua. Voidaan sanoa,
että uusimman kirjallisuuden kaikki tiet lähtevät
hänestä. Hän loi taiteellisen realismin, ollen
samalla valoisan idealistisen
maailmankatsomuksen esitaistelija. Hän oli tietoinen runouden kor-
keasta merkityksestä, sen ,,sydämiä polttavasta"
tehtävästä vapaan a jatuksen ilmaisijana ja
yhteiskunnallisen velvollisuudentunteen herättäjänä.
Taiteen vapaus, ihmissielun korkeimman voiman
riippumaton ilmaiseminen, oli hänen ihanteensa.
Ulkonaisesti hän loi uuden muodon runolle ja
proosalle uudistaen ja lopullisesti vakaannuttaen
ven. kirjakielen. Hän oli ensimäinen, todellinen
kansallisrunoilija, joka ammensi aiheita ja
aineksia kansan elämästä, sen runoudesta, kielestä ja
historiasta. Samalla on hänen monipuolisella
taiteellaan yleismaailmallinen ja yleispätevä
merkitys. Rinnan Puskinin kanssa V. k :n uudistustyössä
uurasti toinenkin voima: N. Gogol (1809-52),
joka oli lähtenyt Puskinin ja 2ukovskijn
vaikutuspiiristä ja jonka kirjaili jamaine vakaantui
1830-luvulla. Hänestä saa alkunsa uusi romaani
ja novelli. Hänen ensimäiset, ukrainalaista
maalaiselämää kuvaavat kertomuksensa herättivät
huomiota aiheensa alkuperäisyydellä ja mehevällä
huumorilla. Myöhemmin hänessä astuu etualalle
sosiaalinen piirre. Hänen „pietarilaisissa"
novelleissaan ja näytelmissään, etenkin
kuolemattomassa „Reviisorissa" realismi tunkeutuu syvälle
yhteiskunnan eri piireihin ja kerroksiin. Niissä
ilmenee huumorin ohella syvää psykologista
erittelyä ja havaintokykyä. Gogolin yhteiskuntaa
repivän voiman korkein saavutus on ,,Kuolleet
sielut". Teos on samalla voimakas herätyshuuto,
joka epäilemättä kohotti aikalaisten vhteiskun
nallista tietoisuutta. Huumori ja komiikka saavat
Gogolin parhaissa teoksissa traagillisen luonteen,
ne muuttuvat „nauruksi kyyneleiden läpi", kuten
kirjailija itse määritteli naurunsa luonteen.
Puskinin aikana ven. runous saavuttaa
korkeimman kukoistuksensa. Suurin ajan
runoilijoista itse Puskinin jälkeen 011 M. L e r m o
n-tov (1814-41), „ Venäjän Byron", sisällisteu
ristiriitojen traagillinen runoilija, Kaukaasian
ihanuuksien ylistäjä, ven. runouden Jumalaa ja
kohtaloa vastaan kapinoiva Prometheus. Kukaan
ennen häntä ja hänen jälkeensä ei ole
kipeämmin tuntenut maallisen ja taivaallisen,
todellisuuden ja ihanteen ristiriitaa. Runoilijan
rauhaton sielu heijastaa mitä ristiriitaisimpia
tunteita ja elämyksiä. Milloin kohoaa hän
mielikuvituksen kevein siivin tähtitarhojen
ihanteelliseen ilmapiiriin, tuntien ruumiillisesti maasta
irtautuneena korkean ideaalin läsnäolon, milloin
liikkuu lähempänä todellisuutta, intohimon
kärsimyksien keskellä, ollen valmis „saavuttamaan
onnen ja näkemään Jumalan" jokapäiväisen
elämiin yksinkertaisissa puitteissa. Myrskyävä meri,
jonka ulvonnassa soi hänen sielulleen tuttuja
säveliä, uskaliaat sankariluonteet, joissa palavat
maiset intohimot ja joissa asuu kaikkikieltävä
deemoni, ovat hänen runoihinsa mieliaiheita.
Pohjaltaan hän on epäilijä, joka näkee ihmisissä
ainoastaan halveksittavia ominaisuuksia. Muista
silloisista runoilijoista mainittakoon
tärkeimmät : Baratynskij (1800-44), J a 1 y k o v
(k. 1846), Delvig (k. 1831), Venevitinov
(k. 1827), A. Odojevskij (k. 1839), dekabristi
R y 1 -e j e v (1795-1826) ja filosofisen lyriikan
edustaja Tjutsev (1803-73). Syvien rivien
keskuudesta läksi Koljtsov (1809-42), joka
käsitteli runoissaan lyyrillisen kansanrunouden
tavallisia aiheita.
Gogolin jälkeisen realistisen novellin ja romaa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
