Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vieux saxe ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1171
Vigileerata—Vihannekset
1172
rakennettu liitukukkui’oiden rinteille.— Asukkaat
harjoittavat pääelinkeinonaan lampaanhoitoa.
Pääkaupunki on Medina-joen suussa sijaitseva
N e w p o r t (ks. t.), jonka läheisyydessä ent.
pääkaupunki Carisbrooke (kuuluisa linna 12:unelta
vuosisadalta). Tunnettuja kylpypaikkoja ovat
Ryde, Sando\vn, Shanklin, Freshvvater, Ventsor
ja Cowes; lähellä viimemainittua paikkaa on
Englannin kuninkaan kaunis linna Osborne House.
— W. oli jo varhain vanhalla ajalla tunnettu,
ollen tinakaupan tärkeimpiä keskuksia.
Claudiuksen aikana valloitti Vespasianus 43 j. Kr.
saaren. Myöhemmin saari oli itsenäinen, kunnes
se 900-luvulla liitettiin Englantiin. K-o E-n.
Vigileerata (lat. vigilä’re = olla valveilla),
lainailla rahoja, vipata. — Vigilanssi, puuhailu
jonkun asian perilleajamiseksi; keinottelu; rahan
lainailu, vippaus.
Vigilia ,[-gi’-] (lat.), yövalvonta; roomal.
leirin yövartio, joilla yö oli jaettu neljään yhtä
pitkään osaan (vigilice)-, kristillisessä kirkossa
alkuaan yölliset jumalanpalvelukset, sittemmin
katolisessa kirkossa suurempien kirkollisten
juhlien aattopäivänä pidetty jumalanpalvelus
(iltamessu). *
Vignetti ks. Vinjetti.
Vignola f vinjö’lu ], Giacomo Barozzl
d a (1507-73), it. arkkitehti ja teoreetikko,
barokkitaiteen luojia, toimi ensin Bolognassa
(Pai. Piellä ja Pai. Albergati), sitä ennen pari
vuotta Ranskassa oleiltuaan; siirtyi 1550
Roomaan, jossa oli jonkun aikaa Michelangelon
apulaisena ja tämän kuoltua 1564 Pietarin kirkon
arkkitehtina; saavutti teoreetikkona suurta
mainetta pylväsjärjestöillään (julkaisu ,,Regola delli
einque ordini d’architettura", 1559-65),
käytännöllisenä arkkitehtina, Villa di Papa Giulion ja
Caprarolan (v. 1550) viisikolkkaisen, vielä
rene-sanssityylisen linnan luojana. V:n kirkollinen
päätyö, Il Gesun jesuiittakirkko Roomassa, jossa
V. risteyskupoliin yhdisti tynnyrikattoisen
ris-teyskirkon, sai, paljon Italian ulkopuolellakin
jäl-jiteltynä, Iaajakantoisesti vaikuttaneen
barokki-ajan mallikirkon merkityksen. V-o N.
Vignon /vinjö’], N o 6 m i e Cadiot
(1832-88), ransk. kirjailijatar ja
kuvanveistäjä-tär, tunnettu nimellä Claude V. Hän on
kirjoittanut joukon psykologisia romaaneja Balzacin
malliin. Niistä mainittakoon „Minuit, röcits de
la vie r4elle" (1861), „Les complices" (1863), „Un
naufrage parisien" (1869), ,,Chäteau-Gaillard"
(1874), ,,Les drames ignorös" (1876), ,,Le mariage
d’un sous-pref6t" (1884) y. m. V:n
kuvanveisto-tuotteista mainittakoon Louvren kirjastossa ja
Pariisin St.-Michel-suihkukaivossa olevat
korkokuvat, (E. W-8.)
Vignon [vinjö’], Pierre A 1 e x a n d r e
(1763-1828), ransk. arkkitehti, uusklassikko,
entisen, vallankumouksen aikana revityn
Magdeleine-kirkon sijalle Napoleonin käskystä ,,suuren
armeian kunnialle" pyhitetyn Madeleine-kirkon
luoja. Nykyisessä asussaan tämä valtava roomal.
peripteros-temppeli on Pariiisin ulkomuodossa
varsin tärkeänä tekijänä, mutta sisusta, jonka
V. keisarin kukistuttua oli pakotettu
muuttamaan kristityksi kirkoksi, muistuttaa
absiidei-neen, kolmine kupuineen, kattovaloilleen
kaikessa klassillisessa muotopuhtaudessaan
ennemmin maussoleumia kilin kirkkoa, U-o N.
Vigny lvinji’], Alfred de (1797-1863),
ransk. runoilija, kreivi, kuului vanhaan
aatelissukuun ja joutui jo aivan nuorena Bourbonien
palvelukseen. Erosi 1828 sotaväestä kapteenin
arvolla ja antautui kokonaan runoiluun. V:n
ensi-mäiset yritykset tällä alalla ilmestyivät 1822
(,.Poemes") ja 1829 hän julkaisi kokoelman
„Poeme.s antiques et modernes". V. oli tavallaan
romantismin edeltäjiä Ranskan kirjallisuudessa,
saaden kuitenkin itse vaikutteita Hugolta ja
varsinkin Andre Ch6nier’ltä. Hänen
sisällykseltään ihanteellisella ja muodoltaan puhtaaUa
lyriikallaan oli merkittävä vaikutus myöhempää,n
runouteen Ranskassa. Historiallisen romaanin
alalla V. oli Hugon edelläkävijä teoksellaan
,.Cinq Mars ou une conjuration sous Louis XIII"
(1826, suom.), jossa tuntuu W. Scottin vaikutusta.
Myöskin draaman alalla V. koetteli kykyään:
„La maröcliale d’Ancre" (1830) epäonnistui, mutta
sitä suuremman menestyksen saavutti
„Chatter-ton" (1835). Vielä mainittakoon hänen
teoksistaan ,,Stello ou les consultations du docteur noir"
(1832) ja voimakas novellikokoelma „Servitude
et grandeur militaires" (1835). V:n kuoleman
jälkeen julkaistiin runokokoelma ,,Les destin£es"
(1864) ja päiväkirja ,,Journal d’un poete" (1867).
— V:n kootut teokset ilmestyivät 1883-85
(8 nid.); „Po6sies completes" (1 nid. 1903). Hänen
kirjeenvaihtonsa vv:lta 1816-63 julk. Sakellarid^s
(1906). [Anatole France, „A. de V." (1868);
Dorison, „A. de V. pofte philosophe" (1892),
sama, „Un symbole social: A. de V. et la poösie
politique" (1894); S6ch<5, „A. de V. et son temps"
(1901); Masson, „A. de V." (1907).]
E. W-s.
Vigo. Satamakaupunki Luoteis-Espanjassa,
Galician länsirannikolla, vuonomaisen R i a de
V.-lahden etelärannalla, rautatien varrella; 41,500
as. (1910). — Yli kaupungin kohoaa Castillo del
Castron linnoitus; kaupungissa on sitäpaitsi kaksi
pienempää linnaketta sekä kuudella portilla
varustettu muuri. Kolme kirkkoa, kaksi luostaria,
oppikoulu, teatteri, sirkus härkätaisteluja
varten. Hyvä satama, jossa selvitettiin tiliv. 1913
kaikkiaan 5,9 milj. netto rek.-ton. aluksia.
Harjoittaa suurta tonnikalan- ja sardiinin kalastusta
sekä vilkasta kauppaa. — V:n luona tapahtui
kuuluisa meritaistelu 1702, jolloin yhdistyneet
hollantilais-englantilaiset laivastot tuhosivat
Aino-riikasta hopealastissa tulevan Espanjan laivaston.
Hopea-aarretta on monta kertaa turhaan koetettu
nostaa merenpohjasta. K-o E-n.
Vigor (lat.), elinvoima, täysi tarmo. —-
Vigo-r ö ö s i, elinvoimainen, täysitarmoinen.
Wigwam [ui’guiim], intiaanin maja.
Vihannekset, ravinnoksi käytettäviä,
runsaasti vedenpitoisia kasvinosia (etenkin lehtiä ja
varsia), joita tav. saadaan n. s. keittiökasveista.
Yleisimmin v:lla tarkoitetaan salaatti- ja
pinaatti-kasveja, kaalilajeja, palkokasvien lituja, parsaa,
mangoldia, kurkkua, tomaattia, retiisiä, selleriä,
purjoa j. n. e., laajemmassa merkityksessä
kuitenkin myös monia muitakin juurikasveja,
samoinkuin sipulikasveja. Luonnonvaraisten
kasvien joukossa on lukuisia lajeja, joita monissa
maissa, vaikka meillä vain harvoin, käytetään
v:na (voikukka, suolaheinä, nokkoslajit,
savi-heinä y. m.). Pääosana v:ssa on vesi (80-90%).
Muista aineista, joita on vähäisen, lienevät arvok
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
