Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vikomti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1247
kaisussa. — Muista W:n veistoksista
mainittakoon ennen muita harrasilmeinen „Invocation"
(Rukous, 1895), syväaatteinen pieni
puksipuu-ryhmii „Päästä meitä pahasta" (1897), herttaiset
marmoriset perhekuvat „Viattomuuden uni" ja
,,Äiti ja lapsi" (1900), rintakuvat „Enkä minä"
ja ,,Ajattelija" sekä viimeisiltä vuosilta
ilmehi-käs „Kuoleva tyttö" ja sulavapiirteiset
„Mar-jatta" ja ,,Aino". — W:n realistiseen
luonnontutkimukseen nojautuvan taiteen olennaisimpia
peruspiirteitä ovat sattuva luonteistelu, herkkä
ja syvä tunne sekä myöskin huomattava
mietis-kelyperäinen aatteellisuus. Joskus tämä saattaa
houkutella hänet hiukan unohtamaan
veistotaiteen puhtaasti plastillisia vaatimuksia, mutta
yleensä hän on taiteensa muodolliseen ja
teko-tavalliseenkin puoleen nähden meikäläisen
kuvanveiston etevimpiä edustajia. F. L.
Wikström,- Matias Wilhelm (1804-35),
Mustasaaren ja samalla Vaasan kaupungin
kirkkoherran apulainen 1826-31, sikäläisen
lääninvankilan ja -sairaalan saarnaaja 1831-34,
samalla venäjän kielen sijaisopettaja Vaasan
koulussa 1829-34, lopuksi saman aineen opettaja
Porissa 1834-35. — Suomen kielen päästyä
oppiaineeksi Vaasan yksityisessä oppikoulussa W.
julkaisi Vaasassa 1832 vähäisen suomen kieliopin
kokeen: „Försök tili en Finsk Grainmatika,
fram-ställande en enda Declination och en enda
Conju-gation", jossa sivun laajuista „kirjainoppia"
seuraa ,,sanaoppi" (= taivutusoppi) ja suhteellisesti
laaja „sanainkäyttöoppi" 1. syntaksi sekä liitteinä
johto-oppi ja kielennäytteitä käännöksineen ja
kieliopillisine selityksineen. Tekijän
kieliopillisesta käsitystavasta ks. S y n t a k s i. E. A. T.
Viktor, neljän paavin nimi.
1. V. I (paavina 189-198 t. 199), pyhimys,
katkaisi pääsiäisriidassa yhteyden Vähän-Aasian
kirkon kanssa.
2. V. II (paavina 1055-57), maallikkona
Hirsch-bergin kreivi Gebhard, keisari Henrik III:n
sukulainen, edisti kirkon puhdistusta simoniasta ja
papiston epäsiveellisyydestä.
3. V. III (paavina 1086-87), maallikkona
Bene-ventin ruhtinaan poika Desiderius, ei saanut
lainkaan haltuunsa Roomaa, joka oli vastapaavi
Klemens III:n vallassa.
4. V. IV kahden vastapaavin nimi, joista
toinen, entinen kardinaali Gregorius Conti, kantoi
paavin nimeä 1138, toinen, entinen kardinaali
Oktavianus, hallitsi Fredrik I:n kannattamana
Aleksanteri III:n vastapaavina Luccassa
1159-1164. A. J. P-ä.
Viktor Amadeus (it. Vittorio Amedeo),
Sardinian kuninkaita.
1. V. A. I I (1666-1732), Savoijin herttua,
Sisilian ja sittemmin Sardinian kuningas;
seurasi isäänsä Kaarle Emanuel II :ta Savoijin
herttuana 1675, joutui 1690 sotaan Ranskan kanssa
(Pfalzin perimyssodassa), menetti Savoijin,
Nizzan y. m., mutta sai ne takaisin Chierascon
sopimuksessa 1696. Espanjan perimyssodassa V. A.
yhtyi Ranskan vihollisiin 1703 ja sai Utrechtin
rauhassa 1713 jälleen menetetyt Savoijin ja
Nizzan takaisin sekä lisäksi Sisilian ynnä
kunin-kaanarvon. Sisilian hän tosin 1718 menetti
Espanjalle, mutta sai sen sijaan n. s. „neliliiton"
avulla Sardinian kuningaskunnakseen, jonka
Espanjakin hänelle myönsi 1720. V. A. teki pal-
1248
jon maansa sisällisen tilan parantamiseksi. Hän
luopui 1730 poikansa Kaarle Emanuel III:n
hyväksi kruunusta, yritti ottaa sen takaisin 1731,
mutta vangittiin ja pidettiin vankina
kuolemaansa asti. _
2. V. A. I I I (1726-96), Sardinian kuninkaan
Kaarle Emanuel I:n poika ja seuraaja, hallitsi
v:sta 1773; uudisti sotalaitoksen, edisti
elinkeinoja, suosi taiteita ja tieteitä. V. A. yhtyi
ensi-mäiseen koalitsioniin Ranskaa vastaan, mutta
Napoleon Bonaparte pakotti hänet rauhaan 1796,
jolloin hän sai Ranskalle luovuttaa Savoijin ja
Nizzan. G. R.
Viktor Emanuel (it. Vittorio
Emanuel e), Sardinian ja Italian kuninkaita.
1. V. E. I (1759-1824), Sardinian kuningas,
hallitsi 1802-21, seurasi vanhempaa veljeänsä Kaarle
Emanuel II :ta tämän luovuttua valtaistuimesta.
Pariisin rauhassa 1814 V. E. sai Ranskalta
Pie-montin, Nizzan ja puolet Savoijia sekä toisessa
Pariisin rauhassa 1815 toisen puolen Savoijia,
jotka kaikki alueet Napoleon oli aikaisemmin
riistänyt Sardinialta; Wienin kongressin
päätöksen mukaan vielä Genova yhdistettiin hänen
kuningaskuntaansa. V. E., joka hallitsi
taantu-muksellisesti, luopui kruunusta 1821 vuoden
vallankumouksen johdosta.
2. V. E. II (1820-78), Sardinian, sittemmin
Italian kuningas, Sardinian kuninkaan Kaarle
Albertin poika, soti isänsä kanssa Itävaltaa
vastaan ja nousi hänen luopumisensa jälkeen
valtaistuimelle 1849. V. E. teki rauhan Itävallan
kanssa ja pani eteväin ministerien d’Azeglion ja
Cavourin (ks. t.) avulla toimeen tärkeitä
uudistuksia. Perustuslakia hän tarkoin noudatti
saavuttaen sillä yleisen kansansuosion. Krimin
sodassa V. E. yhtyi länsivaltoihin Venäjää
vastaan, sai sitten Ranskan liittolaisekseen 1859 v:n
sodassa Itävaltaa vastaan, aikaansai Cavourin,
Garibaldi’n y. m. avustamana Italian
yhdistämisen sekä otti sen kuninkaan arvonimen 1861.
V:n 1866 sodassa hän liittymällä Preussiin lisäksi
hankki Venetsian. V:n 1870 sodassa V. E. ensin
kiitollisuudesta aikoi auttaa Ranskaa, mutta
luopui aikeestaan ministeriensä neuvosta; syysk.
1870 hän sitten valloitti jäljellä olevan osan
Kirkkovaltiota sekä Rooman, jolloin paavi julisti
hänet kirkonkiroukseen. V. 1873 V. E. lähestyi
n. s. kolmen keisarin (Saksan, Itävallan ja
Venäjän) liittoa. V. E. oli luonteeltaan vaatimaton
ja rakastettava, tavoiltaan yksinkertainen,
urhoollinen soturina ja viisas valtiomielienä. Hänet
haudattiin Panteoniin ja hänen kunniakseen on
pystytetty muistopatsaita lukuisiin Italian
kaupunkeihin, Roomaan suurenmoinen muistomerkki.
G. R.
3. V. E. III (s. 1869), Italian kuningas
v :sta 1900, Umberto I:n poika ja seuraa ja,
edellisen pojanpoika; hänen hallitessaan Italia
nimellisesti pysyi kolmiliitossa, mutta lähestyi samalla
Englantia ja Ranskaa, joihin se yhtyi
suurvaltain sodassa toukokuusta 1915 lähtien. V. E. on
naimisissa Montenegron prinsessan Elenan
(s. 1873) kanssa.
Viktoria ks. Victoria.
Viktoria I Aleksandrina (1819-1901),
Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar, Kentin
herttuan Edvardin (Yrjö III:n pojan) ainoa tytär;
seurasi valtaistuimella perintöoikeuden nojalla
Wikström—Viktoria I Aleksandrina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
