Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wolff ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1473
Wolff-Wolf ram
von Eschenbach
1474
tuotannosta mainittakoon runoelmat
„Tanuhäu-ser" (1880), ,,Singuf, Rattenfängerlieder" (1881),
„Lurlei" (1886), „Die Pappenheimer" (1889),
Renata"" (1892), „Assalide" (1896), „Der
Lands-kneecht von Kochem" (1896), „Der fabrende
Schiller" (1900) ; romaanit ja kertomukset „Der
Siilfmeister" (1883), „Der Raubgraf" (1884), „Das
Hecht der Hagestolze" (1888), „Das schwarze
Weib" (1894), „Die Hohkönigsburg" (1902),
„Zweifel der Liebe" (1904), „Das YVildiängreclit"
(1907), ,.Der Sachsenspiegel" (1909) sekä
vihdoin muutamia näytelmiä (,,Schauspiele" 1877,
„Drohende VVolken" 1879). W:n kootut teokset
julk. elämäkerralla varustettuina Lauff (v:sta
1912). [Ruheman, „J. W. u. seine Dichtungen"
(1886) ; Hart, „J. W. u. (1. moderne
Minne-poesie" (1882).] (E. W-s.,l
Wolff, Kaspar Friedrich (1733-94),
saks. anatomi ja fysiologi, toimi 7-vuotisen sodan
aikana lääkärinä ja anatomian opettajana
sleesialaisissa sairaaloissa, sittemmin luennoitsijana
Berliinissä kunnes 1766 kutsuttiin akateemikoksi
Pietariin. W. on saavuttanut maineensa
sikiökehityksen tutkijana. Hän kumosi vanhan
pre-formatsioniopin, jonka mukaan sukupuolisoluissa
|o olisi koko yksilö valmiina pienoiskoossa, ja
osoitti sen sijaan, että yksilö kehittyy vähitellen
yksinkertaisesta alusta (e p i g e n e s i s-teoria).
VV. suoritti myös laajoja tutkimuksia sydämen
rakenteesta y. m. Teoksia: „Theoria generationis"
(1759, saks. käännös Ost\valdin
,,Klassiker"-sar-jassa, 1896), „De formatione intestinorum" (1768,
saks. 1812) sekä useita käsikirjoituksina Pietarin
akatemian kirjastossa säilyneitä tutkimuksia.
Wolf-Ferrari
rä’-J, Ermanno (s. 1876),
saks. säveltäjä, miincheniläisen taidemaalarin
poika, Rheinbergerin oppilas (1893-95). Toimii
v:sta 1902 Venetsian konservatorin johtajana.
Säveltänyt 5 oopperaa, kuoroteoksen ,,La vita
nuova" Danten sanoihin (1903), useita [-kamarimusiikkiteoksia y. m. Edustaa nykyaikaisen
sävel-tuotannon terveimpiä ja elinvoimaisimpia
virtauksia. I. K.
Wolffin toimisto, sähkösauomatoiinisto
Berliinissä; sen toimipiiri ulottuu Saksaan, Sveitsiin,
Itävalta-Unkariin, Skandinaaviaan ja osaksi
Pohjois-Ameriikkaan. W. t:n perusti 1849
Bernhard Wolff (1811-79); v:sta 1865
kommandiittiyhtiö, v:sta 1874 osakeyhtiö.
Volframaatit ks. V o 1 f r a m i.
Volframi, kem. alkuaine, metalli. Sen keksi
Seheele 1781. Kem. merkki W. At.-p. 184.
Esiintyy luonnossa v.-happoisina suoloina,
volframiit-tina (ks. t.), scheeliittinä CaW04, stolziittina
PbW04. V:ia saadaan näistä ensin soodassa
sulattamalla, jolloin muodostuu vesiliukoista
natriumvolframaattia. Liuoksesta saostetaan
rikkihapolla v.-trioksidia, joka sitten pelkistetään
hiilellä ja hartsilla. Kem. puhdasta v:ia
saadaan v.-trioksidia vedyllä pelkistämällä.
Metallinen v. on mustaa jauhoa t. teräksenharmaata
ainetta. Se on timantinkovaa. Om.-p. 19,u. Se
on haurasta ja vaikeasti sulavaa, sekä kem.
vaikutuksia vastaan kestävää. Väkevissäkin hapoissa
vaikeasti liukenevaa. Liukenee sentään helposti
fluorivetyhapon ja typpihapon seoksessa sekä
sulassa kalilipeässä. V. yhtyy klooriin
muodostaen useita v.-klorideja, esim. WC18. V.
muodostaa hapon, v.-h a p o n. H2W04, jonka suoloja
47. X. Painettu s/6 19.
nimitetään voi f r a m a a t e i k s i. Kun näitä
kuumennetaan hapoissa, saadaan v.-t r i o k s
i-d i a, W03, keltaista veteen liukenematonta
jauhoa (v.-kelta). Eräs v:n oksideista, W3Og 011
väriltään sininen (v.-siui). Volframiittia
sulatettaessa soodan kanssa saadaan eräs v.-yhdistys,
jonka liuoksella impregnoidaan teatterikulisseju.
balettipukuja y. m. tulenkestäviksi. V.-p r o n
s-seja saadaan volframaatteja eri tavoin
pelkistämällä; niitä on saframinvärisiä (saframipronssi),
punaisia, sinisiä, y. m. värisiä.
Fosforivolframi-happo 011 alkaloidireagenssina käytetty aine. V:ia
käytetään suuret määrät arvokkaan v.-t e r ä
k-sen valmistamiseen. Siinä on 10-18% v:ia ja
2-5 % kromia. V.-teräs on erikoisen kovaa eikä
pehmene punahehkussakaan, käytetään senvuoksi
teräkalujen valmistukseen. V:ia käytetään myös
sähkölamppujen langoiksi (osramlamppu. ks. t.i.
S. S.
Volframihappo ks. W o 1 f r a m i.
Volframiitti, kivennäinen, joka
kokoomukseltaan on isomorfinen seos yhdistyksistä FeWC>4 ja
MnWOi. Väri mustanruskea, viiru
punaisen-ruskea. Om.-p. 7,1-7,4, kidemuoto moiiokliininen.
W. on jokseenkin yleinen, etenkin tinamalmien
seurassa. P. E.
Volframilyijymalmi 1. s t o 1 z i i 11 i, harvi
nainen kivennäinen, kokoomukseltaan
lyijyvolf-ramaatti, PbW04. Löytöpaikkoja Zinnxvald
Böömissä ja Southampton Massachusettsissa. P. E
Volfram-kelta ks. Volframi.
Volfram-sini ks. Volframi.
Volfram-teräs ks. Volframi.
Wolfram von Eschenbach /- - f on esaniah/,
keskiajan suurin saks. eepillinen runoilija, syntyi
frankkilaisesta, Esclienbachin kaupungista
polveutuvasta ritarisuvusta n. v. 1170 ja kuoli v:n
1220 vaiheilla. Hänen teoksiinsa siroitelluisbi
viittauksista käy ilmi, että hän köyhänä
runoilijana turvautui ruhtinaallisten suosijain apuun
sekä oleskeli myöskin Thuringenin maakreivin
Hermannin hovissa, joka oli silloisten runoilijain.
m. m. Walther von der Vogehveiden (ks. t.)
tyyssijana. — Noudattaen siihen aikaan yleensä
vallalla olevaa tapaa, ei Wolfram itse sommitellut
teostensa aiheita, vaan mukaili ransk.
ritari-eepoksia. Hän ei kuitenkaan, kuten useimmat
muut runoilijat, rajoittunut alkuteoksen tarkkaan
jäljittelyyn, vaan käsitteli sitä varsin vapaasti,
vuodattaen siihen oman persoonallisuutensa.
Niinpä 011 hänen kuuluisin eepoksensa ,,Parzival",
joka perustuu Chrestien de Troyes’in ,,Le conte
del Graal" nimiseen teokseen, osittain kai myös
erääseen toiseeu meille tuntemattomaan
lähteeseen, aivan omintakeinen saksalaisen hengen
tuote. Parzivalin kehityshistoriassa esittää
Wolfram kristillisen ritarin ihanteen, sellaisena
kuin hän sen käsittää. Hänen sankarinsa, joka
yksinäisyydessä kasvatetusta luonnonlapsesta on
kehittynyt Artus-kuninkaan loistavimmaksi
ritariksi sekä tarkoin tuntee kaikki ritarillisen
elämän tavat, ei ole vielä täydellisen ritarin ihanne.
Vasta kun hän on kovien koettelemusten jälkeen
saavuttanut myöskin sydämen nöyryyden,
annetaan hänelle mystillisen Graalin ritarikunnan
kruunu, s. o. ritarin korkeimman täydellisyyden
merkki. — Wolframin muut teokset, ransk.
sankarirunon ,,La bataille d’ Aliscans" mukaan
sepitetty kertomus „Willehalm"ista, Orangen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
