Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zugspitze ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1869
Zugspitze—Zunz
1870
Zugspitze [tsugspitsaj (W e i s s k o g e 1),
Saksan korkein vuori, Etelä-Baierissa, lähellä
Itävallan rajaa Wetterstein-vuoristossa; 2,694 m
yi. merenp. ja 2,000 m sen juurella sijaitsevan
Eib-järven pinnasta. Z:llä on kaksoishuippu,
joista läntisellä on ilmatieteellinen
havaintoasema. Huipulta on suurenmoinen näköala yli
Alppien. M. E. E.
Zuiderzee [zöydsrze] (s. o. „eteläjärvi"),
Pohjanmeren suurin lahti Alankomaissa; 3,139 km2.
Z. on entinen sisäjärvi (roomalaisten Flevo),
jonka pinta-ala oli n. 1,375 km2 ja jonka
lasku-joki virtasi mereen nykyisen Vlie-virran uomaa
Vlielandin ja Terschellingenin saarten välillä.
Mainitut saaret, samoin kuin Texel y. m.
Länsi-Friesein saaret, ovat sen mantereen jäännöksiä,
joka erotti Z:n Pohjanmerestä. Meren
hyökkäyksistä mannerkannaksen katkaisemiseksi
mainitaan jo 4:nnellä vuosis. Suuria tuhovuosia,
jolloin laajat manneralat huuhtoutuivat mereen,
olivat 1170, 1237, 1250 ja 1287. Viimemainittuna
vuonna sai n. 80,000 henkeä surmansa. V. 1395
Z. sai nykyisen muotonsa, kun hyöky suuresti
levensi eteläisemmän ja pohjoisemman seljän
välistä salmea. Nykyisiä rantoja suojellaan
uusilta menetyksiltä padoilla. Mutta
hollantilaisten pääharrastuksia on meren valloitusten
takaisin valtaaminen. V:sta 1848 on tässä
tarkoituksessa esitetty useita ehdotuksia.
Hallituksen hyväksymän suunnitelman mukaan olisi
rakennettava pato Pohjois-Hollannista
Wieringe-nin saaren kautta Piaamiin Frieslandin
rannikolle ja näin erotettu alue kuivattava neljässä
osassa, niin että keskelle jäisi järvi ja Z:hen
laskevalle Reinin suuhaaralle Ysselille padottu
kanavauoma. Kustannusarvio tekee 477 milj. mk.
Z:n sivulahti, Yssel-lahti, on suurimmaksi
osaksi kuivattu. -—- Laivaliikkeelle on Z.
ahtaiden, matalien suuväyliensä ja lukuisten
liiekka-särkkäkariensa vuoksi, varsinkin myrskysääliä,
vaarallinen. Syvyys vaihtelee 3-5 m:iin. Vuoksi
nostaa veden 20-24 cm, mutta voimakkaat
merituulet voivat nostattaa sen aina 2,6 m.
M. E. E.
Zukovskij f-o’-], Vasilij Andrejevits
(1783-1852), ven. runoilija, syntyi 29 p.
tam-mik. 1783 Tulan kuvernementissa. Hänen isänsä
oli maatilanomistaja Afanasij Ivanovits Bunin
ja äiti turkkilainen tyttö, joka sotavankina oli
tuotu Venäjälle ja joutunut Buninin
rakastajattareksi. Nimen 2. poika sai eräältä sukulaiselta,
köyhältä aatelismieheltä, joka oli hänen
kumminaan. Kun Buninin yhdestätoista aviolapsesta
oli lyhyessä ajassa kuollut kuusi ja niiden
joukossa myöskin ainoa poika, suostui hänen
vaimonsa ottamaan pikku 2:n lapsekseen.
14-vuo-tiaana poika tuli Moskovan yliopiston
aatelis-pensioniin, jossa hän joutui lahjakkaiden,
kirjallisuutta harrastavien toverien piiriin, ja jo
v:sta 1797 alkaen hän moskovalaisissa
aikakauskirjoissa julkaisi runojaan. Ne olivat kirjoitetut
silloin muodissa olleeseen sentimentaaliseen
sävyyn, joka myöskin vastasi hänen omaa
alakuloista mielialaansa. Lopetettuaan lukunsa
Moskovassa 2. aikoi virkamieheksi, mutta ei
menestynyt sillä alalla, ja asettui isänsä maatilalle
Misenskojeen. Täällä hän kirjoitti kertomuksen
«Yadim Novgorodilainen" (1803). Suurta
huomiota herätti heti ilmestyttyään runo «Kirkon-
kylän hautausmaa" (1802), joka on mukailu
Thomas Grayn runosta „Elegy written on a
country churchyard". Se oli Venäjällä, jossa
tähän saakka oli ollut vallassa pseudoklassillinen
suunta, uuden runouden edelläkävijä. Samalta
ajalta on myöskin kertomus «Marian lehto".
V. 1808 2. kirjoitti Biirgerin «Lenoraa"
mukaillen balladin «Ljudmila", jonka ilmestymisestä
lasketaan venäl. romantiikan alku. Tämän
jälkeen seurasi uusia mukailuja ja käännöksiä
saksalaisten romantikkojen runoista, jota paitsi
2. kirjoitti useita alkuperäisiä runoja.
Misensko-jessa runoilija rakastui intohimoisesti
oppilaaseensa, sisarpuolensa tyttäreen Maria
Prota-sovaan, mutta kun aiottu liitto likeisen
sukulaisuuden takia ei voinut toteutua, matkusti hän
Moskovaan ja astui sotaväkeen. Oli näet vuosi
1812 ja koko Venäjä oli isänmaallisen
innostuksen vallassa. Keskellä sodan melua 2. kirjoitti
runon «Laulaja venäläisten sotilaiden leirissä", ja
se kuljetti hänen nimensä kautta Venäjän leviten
tuhansissa kappaleissa kaikkialle missä oli
venäläistä sotaväkeä. Sodasta palattuaan runoilija
joutui entisen tunteensa valtaan, joka kuitenkin
muuttuu yhä enemmän tuntemattoman ia
etäisen kaihoksi. Hänen lemmittynsä muuttui
ihanteen ja kaiken korkean symboliksi.
Subjektiivinen sävel, joka oli melkein tuntematon
Venäjän edellisessä kirjallisuudessa, antoi
2.iiunou-delle uutuuden viehätyksen. Ylevyyden leiman
sai tämä runous myös siitä paatoksesta, jolla se
esitti runoilijan tehtävää ihanteiden julistajana.
2:n omintakeisen runouden kausi ei kuitenkaan
ollut pitkä. V:sta 1817 alkaen hänen muuten
ahkera tuotantonsa on etupäässä länsimaisen ja
varsinkin saksalaisen runouden joko suoranaista
siirtoa tai mukailua venäjän kielelle. Myöskin
hänen toiminta-alansa muuttuu kokonaan. Ensin
hän on kahden suuriruhtinattaren venäjän kielen
opettajana ja 1825-41 perintöruhtinas
Aleksanteri Nikolajevitsin (sittemmin keisari
Aleksanteri II) kasvattajana, vaikuttaen edullisesti
nuoren prinssin kehitykseen. Tämän seurassa 2.
matkusteli usein Länsi-Euroopassa ja Venäjällä.
V. 1841 hän meni naimisiin ja asettui sen
jälkeen koko loppuiäkseen Saksaan. Hänen
erinomaisista käännöksistään tältä ajalta on
mainittava Schillerin «Orleansin neitsyt", «Odysseia",
«Nala ja Damajanti" ja «Rustem ja Zorab". -—
2:n kootut teokset julkaissut P. A. Jefremov,
6 os. (1885) ja A. S. Arhangelskij, 12 os. (1902).
Elämäkerrallisia tutkimuksia julkaisseet Pletnov
(1853), Seidlitz (1883), A. N. Veselovskij (1904).
J. J. M.
Zulukafferit ks. K a f f e r i t.
Zumsteeg [tsumstch], Johann (1760-1802),
saks. säveltäjä, Schillerin ystävä, aikoi ensin
kuvanveistäjäksi, mutta opiskeli sellistiksi ja tuli
1792 Stuttgartin hovikapellimestariksi.
Balladi-sävellyksen alalla Z. oli uranuurtaja. Sävelsi
myös kirkkokantaatteja, selloduettoja, 2
sellokonserttoa, useita oopperoita sekä
näyttämömusii-kin «Hamletiin", «Macbethiin" ja Schillerin
«Rosvoihin". I. K.
Zuniga, Luis de Requesens y ks.
Requesens y Z tj n i g a.
Zunz /tsunts], Leopold (1794-1886), juut.
tieteilijä, Berliinin juut. opettajaseminaarin
johtajana 1839-50, tunnettu juutalaisuuden tieteelli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
