Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Korkeusvyöhykkeet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
615
Koski
616
rän vaihtelu on siis edellisessä pienempi kuin
puolitoistakertainen, jälkimäisessä n. 20-kertainen.
Mutta vesivoiman tasoittamiseen pyritään myös
keinotekoista tietä n. s.
vesimääräjärjes-t e l y j e n avulla. Näitä voidaan saavuttaa
vuosi-järjestelynä siten, että tulvavettä säästetään
patojen avulla vesistöjen järviin, mistä sitä vähän
veden aikana päästetään alas. Samansuuntaista
vuorokausijärjestelyä on vanhastaan myös
toteutettu meilläkin pienessä mittakaavassa.
Tällaisten järjestelyjen avulla, joille nykyinen
vesi-oikeuslakimme kuitenkin asettaa vaikeita esteitä,
voidaan tulevaisuudessa edelleen kohottaa k:iemme
arvoa.
Putouskorkeuden suurentamiseen pyritään
keskittämällä kahden tai useamman k:n putous
yhteen kohtaan. Tämä käy päinsä siten, että
ylemmän k:n niskalta kaivetaan rantaan kanava,
joka johtaa alemmalle k:lle, tai siten että alempi
k. perataan ja siten lisätään ylemmän k:n
putousta. Usein on edullisinta kohottaa padolla
alemman k:n ylävedenpintaa niin, että ylempi
k. häviää ja sen putous siirtyy alempaan koskeen.
Tässä yhteydessä on myös mainittava n. s.
profiilijärj estely. Tällöin joki jaetaan
putousportaisiin siten, että koko voima saadaan
edullisimmalla tavalla käytäntöön. Pyritään
siihen, että jokaisen voimalaitoksen yläpuolelle
muodostuisi suvantoallas, josta vesi johdettaisiin
voimalaitokseen ja siitä alempanaolevaan
altaaseen. Tällöin nim. jo syystalvella suvannon
verrattain tyyni pinta peittyy kiinteällä jäällä,
joten haitallisen jääsohjun muodostuminen
välttyy. Sitäpaitsi yllämainitut altaat voivat eräissä
tapauksissa muodostaa valmiita kulkureittejä
laivoille, joita varten saatetaan rakentaa
kanavasulkuja toisesta altaasta toiseen.
Yleisenä sääntönä on, että k:t tulevat yhä
enemmän rakentamisen ^arvoisiksi
sikäli, kuin polttoaineiden hankinta käy
kalliimmaksi ja vaikeammaksi. Kun vesivoimalaitoksen
menot, jotka pääasiassa ovat korko-,
kuoletus-ja kunnossapitokustannuksia, eivät sanottavasti
riipu laitoksen käynnissäolosta tai seisomisesta,
on vesivoiman käyttö edullisinta, kun n. s.
kuor-mitusprosentti on suuri eli kun tarjolla oleva
voima mahdollisimman tyystin käytetään. Yleensä
voidaan sanoa, että vesivoiman käyttämiseen
usein on hyviä edellytyksiä, jos vastaisen
laitoksen kuormitusprosentti nousee yli 50, mutta että
jos tämä on alle 30:n, voi lämpövoimalaitos usein
olla edullisempi. Tästä seuraa, että vesivoiman
arvo riippuu siitä, missä määrin sitä voidaan
sijoittaa tasaista voimaa useimpina vuoden
tunteina tarvitseviin teollisuushaaroihin tai toinen
toisensa voimankäyttöä täydentäville
voiman-kuluttajille.
K : n arvoa määrättäessä on otettava
huomioon, että k. on kuollutta pääomaa, niin kauan
kuin se on luonnontilassa. Jos se esim. tulee
käytäntöön vasta 15 v:n kuluttua, on se
arvosteltava korkeintaan puoleen siitä arvosta, mikä
sillä olisi, jos se välittömästi otettaisiin
käytäntöön. Teknillisiä näkökohtia ovat: k:n asema,
vesimäärän suuruus ja tasaisuus, putouskorkeus
ynnä muut seikat, mitkä vaikuttavat
rakennus-mahdollisuuteen ja -kustannuksiin. Suomessa
vesivoiman kauppahinta ennen sotaa oli maan
etelä- ja itäosassa n. 100 mk:n paikkeilla 9-kuu-
kautista turbiinihevosvoimaa kohti, ranta-alue
siihen luettuna. Erinäisissä tapauksissa hinta
kuitenkin oli melkoista korkeampi tai
alhaisempi.
Suomen valtio on huomattava maamme
koski-voiman omistaja, vaikka se ei vielä ole ryhtynyt
k:iensa rakentamiseen. Viime aikoina on asiaan
kuitenkin alettu kiinnittää yhä suurempaa huo
miota ja valtion koskivoiman käyttöönottoa
suunnittelemaan on asetettu erikoinen „valtion
koski voimakomitea".
Yleispiirteisen käsityksen saamiseksi
vesivoiman esiintymisestä Suomessa jaetaan maamme
alla mainittuun 6 alueeseen:
1) I t ä-S u o m i 1. Laatokkaan laskevien
vesistöjen sadealue ynnä Karjalan kannas; laajuus
n. 81,700 km2, päävesistö Saimaan 1. Vuoksen
vesistö, jossa Saimaan veden pinta on n. 76 m yi.
merenp. ja 71 m yli Laatokan. Vuoksen
9-kuu-kautinen vesimäärä on 500 m3/sek., vastaava
vesi-voimamäärä n. 470,000 hevosv., Saimaaseen
laskevissa vesistöissä on n. 90,000 hevosv., yhteensä
siis Saimaan vesistön koko vesivoima n. 560,000
hevosv., mistä määrästä Vuoksessa siis n. 84%.
Kun alueen muiden vesistöjen voima on n. 160,000
hevosv., olisi tässä alueessa yhteensä n. 720,000
hevosv., eli 8,s hevosv. kutakin km2:iä kohti.
— 2) Keski- j a E t e 1 ä-S u o m i 1.
Suomenlahteen Viipurin ja Hankoniemen välillä
laskevien vesistöjen sadealue; laajuus n. 44,400 km2,
päävesistö Päijänteen 1. Kymijoen vesistö, jossa
Päijänteen pinta n. 78 m. yi. merenp.
Päijänteestä mereen 1. Kymijoessa kaikkiaan n. 230,000
hevosv., sivuvesistöissä n. 40,000 hevosv.,
yhteensä siis 270,000 hevosv., josta Kymijoessa
n. 85%. Muissa vesistöissä yhteensä n. 40,000
hevosv., joten koko alueessa n. 310,000 hevosv.
eli 7,i hevosv. jokaista km2:iä kohti. — 3) L o
u-nais-Suomi 1. Kokemäenjoen ja siitä etelään
olevien vesistöjen sadealue; pinta-ala n. 34,000
km2, päävesistö Kokemäenjoen vesistö, minkä
keskusjärven, Pyhäjärven, pinta n. 77 m yi.
merenp. Tästä alkavassa Kokemäenjoessa kaikkiaan
n. 135,000 hevosv., siihen ynnä Pyhäjärveen
laskevissa vesistöissä n. 53,000 hevosv., josta
Tammerkoskessa n. 50%. Vesistön koko voima
siis n. 188,000 hevosv., josta Kokemäenjoessa
72%, tai 85%, jos Tammerkoski luetaan
Kokemäenjokeen. Alueen muissa vesistöissä arvioidaan
olevan n. 32,000 hevosv., joten koko alueessa on
n. 220,000 hevosv., eli 6,5 hevosv. jokaista km2:iä
kohti. — 4) Pohjanmaa 1. Pohjanlahteen
Oulun ja Porin välillä laskevien vesistöjen
sadealue; pinta-ala n. 39,700 km2, vesivoimavarat
n. 160,000 hevosv., n. 4,o hevosv. jokaista km2:iä
kohti. — 5) Oulujoen sadealue: pinta-ala
n. 20,400 km2, Oulujärven pinta n. 122,5 m yi.
merenp.; itse Oulujoessa n. 210,000 hevosv.,
siihen ynnä Oulujärveen laskevissa vesistöissä
n. 65,000 hevosv. Alueen koko voimamäärä n.
275,000 hevosv., josta Oulujoen osalla 77%,
alueen kutakin km2:iä kohti 13,5 hevosv. —
6) P o h j o i s-S u o m i: edellisen pohjoispuolella
olevien vesistöjen sadealue; pinta-ala n. 113,000
km2. Saatavissa olevien, toistaiseksi vielä
puutteellisten, tietojen nojalla voidaan alueen
vesivoima arvioida 1,300,000 hevosv:ksi, mikä
vastaisi 11,5 hevosv. jokaista km2:iä kohden.
Koko määrästä lankeaisi Kemijoen vesistön osalle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
