Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Petsamo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
903 Petsamo
puolelta vinosti Inarin rajalle, Sulkusjaurin
eteläpuolelle. Patsjoen varrella on kuitenkin useissa
paikoin pienempiä kuusiryhmiä tai yksinäisiä
puita, pohjoisinna joen itäpuolella lähellä
Kumpulan uutistaloa Töllevissä (G9° 32’ pohj. lev.), joka
on kuusen pohjoisin tunnettu löytöpaikka.
Kauneimmat kuusimetsiköt ovat paikoin Luttojoen
rannalla. — Havumetsää seuraa pohjoispuolella
koivu-metsä ja koivupensaikko. Koivu kasvaa
eteläisem-missä jokilaaksoissa puuksi, mutta lähempänä
rannikkoa ja aukea mmi 11a tuntureilla se käy yhä
matalammaksi ja pensasmaisemmaksi, painuen
ylimpänä ja pohjoisimpana aivan maata vasten. Vielä
Kalastajasaarennoila se voi pohjoisesta päin
suojatuissa laaksoissa tulla 3 m korkeaksi, mutta on
kaikkialla muualla pensasmainen. Koivu
lisääntyy hyvin hitaasti, sillä sen siemenet eivät kypsy
joka vuosi. Kuivilla koivukankailla on
pohja-kasvillisuus niukkaa: sammalta, jäkälää,
mustikan- ja puolukanvarpuja, kanervaa ja hyvin
useasti kanukkaa (Cornus suecica).
Kosteammissa varsinaisissa koivumetsissä on heinä- ja
ruohokasvillisuus runsaampi, usein eteläiseinpiä
ja tunturien lajeja sekaisin. Sredftijn ja
Ryba-tsijn välisellä kannaksella on tavattu itäinen
liljakasvi Veratrum lobelianum. Koivujen joukossa
kasvaa myös muita puita, kuten tuomea,
harmaaleppää, haapaa ja pihlajaa, joita kahta
viimeksimainittua tapaa pensasmaisena vielä
Kalastajasaa-rennollakin, sekä kuivemmilla paikoilla katajaa,
jopa kaukana merenrannoillakin, missä se
muodostaa maahan painuneita tiheitä pensastoja. —
Paju-pensaikoilla on varsin huomattava sija
kasvillisuudessa ja esiintyvät ne jokien ja purojen
varsilla sekä yleensä kaikkialla, missä maa on
kosteata, kuten esim. rämeillä, ja on niitä puurajan
yläpuolellakin. — Aukeista maista ovat
puuttomat rämeet yleisiä sekä metsäseuduilla että
tunturiylängöillä ja tundroilla. Useita peittää
vai-vaiskoivuvarvikko tai ovat ne muurainsoita.
Muun kasvillisuuden muodostavat sarat,
niittyvillat ja eräät ruohot, joista pohjoisina lajeina
mainittakoot yökönlehti (Pinguicula alpina) ja
Lapin uuvana (Diapcnsia lapponica). —
Lähempänä rannikkoa loppuu yhtenäinen koivuvyöhyke
vaihtuen tundraksi, samoin tunturien laelle
noustessa. Tundroja ja tunturilakeuksia verhoo
jäkä-läpeite, paikoitellen sammalikko, josta varvut
kuten vaivaiskoivu, variksen- ja riekonmarja
(Arc-tostaphylos alpina) sekä pienet tunturipajut
tuskin kykenevät kohottamaan oksiaan. Varpujen
lehdet koreilevat syksyisin kauniin punaisina ja
keltaisina. Kuivilla tuntureilla ja tundroilla
kasvaa myös useita ruohokasveja kuten lapinvuokko
(Dryas octopetala), närvänä (Sibbaldia
procum-bens), vihvilä (Juncus trifidus), eräät piippolajit
(Luzula) ja Lapin kohokki (Silene acaulis).
Kosteammilla paikoilla käyvät heinä- ja ruohokasvit
vallitseviksi. Rikkain on ruohokasvillisuus
purojen varsilla, missä on arktisille seuduille
ominaisia värikkäitä kukkasnurmia leinikkö-,
kivirikko-, pitkäpalko-, härkki- ja horsmalajeineen,
tunturisuolaheinää y. m. Tunturirinteillä
nähdään lisäksi tunturitervakko, kynsimölajeja,
tun-turisuokukka j. n. e. — Merenrannalla tulee
näiden joukkoon merenrantakasveja, joista
erikoisesti mainittakoon kuirimo (Cochlearia
offici-nalis). — Sisävesien kasvillisuus on enimmäkseen
niukkaa ja kasvisto lajiköyhää. — Meren levä-
kasvillisuudea valtalajeja ovat ruskolevät,
kasvaen varsinkin nousu- ja pakovesirajojen välillä
sekä vähän sen alapuolella.
Eläimistö. Sisämaassa on sama eläimistö
kuin Lapissa. Havumetsäalueelta ovat soopeli ja
majava aikoja sitten hävitetyt sukupuuttoon.
Karhu on täällä jokseenkin tavallinen, samoin
ilves, susi, kettu, näätä, kärppä ja saukko.
Villipeura näyttäytyy joskus ja nousee tunturi- ja
tundralakeuksille kesän ajaksi. Sen kintereillä
liikkuu ahma. Havumetsäalueen linnuista
mainittakoot erikoisesti, tavallisten metsälintujemme
ja monien pohjoisten lajien ohella itäiset: pohjan
uunilintu, punakuovi ja herna. Järvien rannoilla
pesivät joutsen ja metsähanhi. Koivuvyöhykkeen
muotoeläimiä ovat tunturisopuli, joka täältä
tekee vaelluksia niinhyvin tunturi- kuin
havumetsäalueelle, linnuista Lapin sirkku ja
sinirintasata-kieli. Aukeilla tundroilla ja tuntureilla elelevät
naali, joka viime aikoina on vähentynyt, sekä
pulmunen, tunturileivonen, tunturipöllö,
tunturihaukka, kiiruna, keräjäkurmitsa. tunturisotka,
1 tunturiräiskä y. m. — Runsain on kuitenkin
rannikon ja meren eläimistö, erittäinkin
merilin-nusto. Muotolintuja ovat lokit, tiirat, kiislat,
jääkyyhkyset, lunnit, ruokit, räiskät, sotkat,
telkät, haahkat, allit, hanhet ja sorsat. Linnut
pesivät suurin laumoin luoksepääsemättömillä
kal-liopengermillä, joten muodostuu oikeita
pohjoisten seutujen lintuvuoria 1. basaareja, kuten
Muur-mannilla sanotaan. Matalammillakin rannikoilla,
esim. Heinäsaarilla, ja ne pesivät joukoittain ja
valtaa kukin laji määrätynlaiset pesimispaikat.
Hylkeitä on runsaasti, yleisimmät Grönlannin hylje,
joka viime vuosikymmeninä on kevättalvisin
suurin joukoin alkanut saapua rannikolle, norppa,
joka tekee suurta vahinkoa kalastukselle
poukamissa ja vuonoissa, partahylje, halli ja kirjava
hylje. Isot valaat: uurteis-, silli- ja ryhävalas
ovat viime aikoina olleet harvinaisia. Pienemmistä
valaista ovat yleisimmät maitovalas, miekkavalas,
juoksiainen ja pyöriäinen. Kaloista ovat
tärkeimmät tavallinen turska, kolja ja seiti,
pallas-kampela, punakampela ja merikissa, sekä ulapan
pikkukaloista villakuore ja tuulenkala. Sillin
esiintyminen näin idässä ei ole säännöllistä
(silli-vuosia olivat esim. 1904, 1906 ja 1907).
Virtoihin nousee merilohi ja taimen, jotka Patsjoessa
eivät kuitenkaan pääse Jäniskoskesta ylös.
Järvissä asustavat rautu, nieriä, harjus, siika, hauki,
ahven, made ja mutu. P:n sisävesistöjen
muoto-eläimiä on myös jokihelmisimpukka. Meren
luu-rangottomista mainittakoon erikoisesti syötävä
äyriäinen, Jäämeren krevetti (Pandalus borealis),
syötävä sinisimpukka (Mytilus) ja täkynä
käytetty hietamato (Arenicola).
Asukkaita oli suom. viranomaisten 1921
toimittaman väenlaskun mukaan kaikkiaan 1,423.
joista 761 miestä ja 662 naista. Näistä on
suomalaisia 577, karjalaisia 387, lappalaisia 221,
venäläisiä 225, norjalaisia, ruotsalaisia ja
syrjäänejä muutamia, lisäksi n. 475 rekisteröimättömiä,
enimmäkseen kolttia. Kieleltään suomalaisia on
889, suomentaitoisia 1,040. lapinkielisiä on 209
ja venäjänkielisiä 311. Tunnustukseltaan
asukkaista on luterilaisia 623 ja kreik.-katolisia 800.
Kreik.-katol. lappalaiset 1. koltat ovat seudun
alkuasukkaita, jotka kielimurteeltaan kuuluvat n. s.
Tuuloman lappalaisiin. He asuvat osaksi sisä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
