Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1189
1190
lopussa valkoisella armeialla oli käytettävällä
27 jalkaväkirykmenttiä. Ratsuväkeä oli
Uudenmaan rakuunarykmentti, johon kuului 4
eskad-roonaa ja 1 konekiväärieskadroona. Sitäpaitsi
muodostettiin Joensuuhun Karjalan
ratsujääkärirykmentti, joka otti osaa sotaan vasta Viipurin
valloituksessa. Tykistö oli aseistettu 87 ja 76
mm:n tykeillä ja 122 mm:n haubitseilla; 2
patteria raskasta tykistöä (6-tuumaiset tykit) oli
saatu valmiiksi. Patteriin kuului aluksi 2,
sittemmin 4 tykkiä. Kolme ensimäistä patteria oli
saatu valmiiksi helmik. 20 p:nä, ja senjälkeen
kasvoi miltei joka päivä patterien luku niin, että
se sodan aikana nousi 36:een. Jonkun verran oli
venäläisiltä myös anastettu pomminheittäjiä,
jotka tulivat käytäntöön asemasodassa.
Insinööri-joukkoja oli vähän, 4 kenttäsähköosastoa ja yhtä
monta räjähdyskomppaniaa. Myöskin
muodostettiin sodan loppupuolella rautatiepataljoonia, ja
insinööriosastot eri rintamilla järjestivät
panssarijunia, joissa paperipaalut saivat korvata
panssaria, kunnes punaisilta oli vallattu
panssarijunia. Insinöörien ja tehtailijoiden avulla saatiin
myös kuntoon armeialle tarvittavat korjauspajat.
Ensimäiset lentokoneet saatiin Ruotsista, mutta
ne osoittautuivat epäkäytännöllisiksi ja
epävarmoiksi. Vasta sitten, kun Saksasta ja osaksi
Venäjältä oli saatu lentokoneet, tuottivat ne
armeialle hyötyä vihollisen liikkeiden ja asemien
tiedustelussa. Niistä heitettiin myöskin
julistuksia, kuten Tampereen ja Viipurin valloitusten
aikana. Muutaman kerran koetettiin myös
poin-minheittoa, kuitenkin ilman sanottavaa tulosta.
Vapaaehtoisia upseereja ja miehistöä saapui
varsinkin Ruotsista, mutta myös Norjasta ja
Tanskasta. Edellämainituista mainittakoon everstit
Linder ja Hjalmarson, majurit Grafström ja
Glim-stedt, sekä yleisesikuntaupseerit, kapteenit
Törn-gren, kreivi Douglas, Peyron, paroni Rappe,
Malmberg, af Petersen, tykistöupseerit kreivi Hamilton,
intendentti Lycknell y. m. Ruots. vapaaehtoiset
muodostivat n. s. „Ruotsalaisen prikaatin", joka
kuitenkin oli pataljoonaa pienempi. Saksasta
saapui ent. 27:nnen jääkäripataljoonan
upseereista m. m. sen viimeinen komentaja kapteeni
Ausfeld, komppanian päälliköt von Coler ja
Stahel y. m.
Valkoiset joukot oli varustettu suurimmaksi
osaksi venäläisillä 3 linjan kivääreillä, mutta
osaksi myös japanilaisilla. Ruots. prikaatilla oli
mauser-kiväärit. Tästä huolimatta ei sodan aikana
tapahtunut suurempia erehdyksiä ammusten
lähettämisessä, vaikka niiden puute oli aluksi
kaikilla rintamilla tuntuva. Suuremman vaikeuden
tuotti tykistö, jossa panosten niukkuus ajoittain
oli huutava. Saksasta odotetut ammukset eivät
saapuneet aikanaan, niin että esim. Tampereen
ope-ratsionin aikana ei voitu varustaa Karjalan ja
Savon rintamia tarvittavilla panoksilla; loppuipa
tykistöpanosten varasto Tampereen valloituksessa
miltei kokonaan. Saksasta saapui kuitenkin heti
sen jälkeen mainitut ampumatarpeet.
Punaisten joukkojen päällikkönä oli ven. eversti
Svetsnikov, joskin päällikkyyttä nimellisesti hoiti
suom. Eero Haapalainen. Svetsnikovilla oli suuri
esikunta, johon kuului pääasiallisesti ven.
upseereja. Suom. päälliköistä mainittakoot Ali
Aaltonen, veljekset Rahja, Evä, Karjalainen, Wesley.
Punaisen armeian kantajoukon muodostivat ne
rauhanhäiritsijäjoukot, jotka jo syksyllä 1917
oli-| vat muodostaneet punaisia kaarteja ja suureksi
osaksi saaneet opetuksensa ven. aliupseerien joh
dolla venäjän kielellä. Myöhemmin oli kuitenkin
näihin punakaarteihin liittynyt suurin osa
tehtaiden työmiehistöä ja osaksi maanviljelystyöväkeä.
Kuta edemmäs sotaa jatkui, sitä suuremmaksi
kasvoi punakaartilaisten luku. Osa pakotettiin
liittymään kaarteihin, osa petettiin sanornalehtikirjoi
tuksilla ja kiihotuksella. Punakaartien miesluku
voidaan laskea nousseen yli 100,000: n
(vangittujen punakaartilaisten luku sodan lopussa oli
lähes 80,000 miestä). Yksinään Tampereelle
majoittuneiden joukkojen kirjoissa oli lähes 20,000
(osa muilta paikkakunnilta). Sotilaallinen
järjestys oli saatu kuntoon useihin joukkoihin.
Päällikköinä olivat osaksi suom. punaiset, osaksi ven.
upseerit ja aliupseerit. Punainen armeia oli alusta
pitäen varustettu paljoa paremmin aseilla ja
ammuksilla kuin valkoinen, mitään puutetta
panoksista ei saattanut huomata millään rintamalla.
i Opetus oli erilainen eri joukoissa. A-joukkojen
harjoitus oli parempi. Sotakuri oli useinkin huono
ja taktillinen opetus heikko; punaiset yleensä
eivät osanneet tehdä sotaliikkeitä. Puolustuksessa
ja hyökkäyksessä he sitävastoin osoittivat
päättäväisyyttä ja sitkeyttä. Punainen päällystö oli
heikko, johtuen siitä että useimmilla heistä ei
ollut ollenkaan sotilaallisia tietoja, ja siitä syystä
puuttui heiltä välttämätön auktoriteetti.
; Sodan aikana oli Suomeen sijoitettuna ven.
42:s armeiakunta sekä erinäisiä muita joukko-,
osastoja ja suurin osa Venäjän
Itämeren-laivastosta. Alussa Suomessa majailevat ven. joukot
ottivat osaa taisteluihin pienemmässä määrässä
eri rintamilla, mutta mitään taisteluintoa ne eivät
osoittaneet ja suurin osa niistä tahtoi pysyä
erillään kaikista vaaroista. Sensijaan varustivat
venäläiset punakaarteja ei ainoastaan upseereilla,
vaan erikoisjoukoilla kuten tykistömiehillä,
kone-kiväärikomennuskunnilla, lentäjillä y. m.
Venäjältä saapui myös erinäisiä
„syöksyjoukko-osas-toja", jotka lyhyeksi ajaksi olivat kutsutut tänne
tilannetta ratkaisemaan, lättiläispataljoonia,
osastoja Moskovan, Liettuan ja Pavlovin kaarteista,
punasotilasjoukkoja erinäisistä Venäjän
sotilaspiireistä. Brest-Litovskin rauhan jälkeen ei enää
virallisesti lähetetty uusia joukkoja Suomeen, ja
useat Venäjältä lähetetyt joukot palasivat takai- ’
sin, huomattuaan vastustuksen vahvemmaksi,
kuin olivat voineet odottaa.
Sensijaan koetettiin Suomeen sijoitetut ven.
joukot uudestaan järjestää taisteluun valkoisia
vastaan, vaikka huonolla menestyksellä. Niinpä
15 p. helmik. Svetsnikov, ilmoittaen valkoisen
kaartin päävoimien ryhmityksistä, jakaa
Länsi-Suonien taistelua varten seuraaviin alueihin:
Tampereen alue, alueen komentaja 106 :iinen
jalka-väkidivisioonan väliaikainen päällikkö Boulatsel;
Porin alue, aluepäällikkö 3: unen pietarilaisen
rajadivisioonan päällikkö; Turun alue,
aluepäällikkö l:sen luokan kapteeni Vonjarljarski;
Helsingin alue, päällikkö Viaporin komendantti;
Hämeenlinnan alue, päällikkö 424:nnen
Tsudo-vin rykmentin komentaja. Ja Viipurissa
muodostaa 42:nnen armeiakunnan toimeenpaneva
komitea 18 p. helmik. venäläisistä ja suomalaisista
< „Punaisen työläis- ja talonpoikaisarmeian", jonka
johdossa ovat Rodionovskij, Jamusov, Koppe
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
