Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1253
Suurvaltain sota
1254
Venäläiset pakenivat epäjärjestyksessä.
Augusto-\von metsässä osa Sieversin armeiasta joutui
saarroksiin ja antautui 21 p. helmik. Edellämainitut
taistelut ovat saaneet Masurian järvien talvitais
telun nimen. Saksalaisten sotasaalis oli suuri,
yhteensä yli 100,000 vankia ja 150 kanuunaa,
mutta heiltä ei riittänyt voimia tunkeutua
pitem-mälle. Suuriruhtinas Nikolai lähetti uusia
joukkoja pohjoiseen, jotka etenkin etelästäpäin
uhkasivat saksalaisia. Niinpä helmikuun lopulla
Przasnyszin luona tapahtui uusia taisteluita.
Helmik. 24 p. saksalaiset valloittivat sanotun
kaupungin, mutta menettivät sen jälleen
venäläisille 27 p. helmik. Näiden tapausten jälkeen
suuremmat sotatoimet pohjoisella rintamalla jälleen
joksikin aikaa taukosivat. Mainittakoon vain
vielä, että muuan ven. retkikunta 17 p. maalisk.
tunkeutui rajan yli Saksan koillisimpaan
kolkkaan, valloittaen ja ryöstäen Memelin kaupungin.
Maalisk. 21 p. se karkoitettiin rajan taakse.
Huhtik. lopulla sotatoimet jälleen vilkastuivat
kenraali v. Eichhornin joukkojen tunkeutuessa
Kuurinmaahan. Huhtik. 30 p. ne valloittivat
Szawli’n, toukok. 8 p. Libaun.
Itäv. rintamalla, Karpaattien rinteillä, taistelut
jatkuivat melkein keskeytymättä talvikuukaudet
läpeensä. Dunajecin varsilla oli hiljaisempaa, kun
sitävastoin hyökkäykset ja vastahyökkäykset
vaihtelivat Lupkowin, Duklan, Uzsokin ja
Jablo-nican solissa sekä kaukaisessa Bukoviuassa.
Solien takana häämöitti venäläisille Unkarin
hedelmällinen tasanko. Hyökkäys Karpaattien yli
Unkariin olisi mitä raskaimmin kohdannut
kaksoismonarkian kykyä jatkaa taistelua. Limanovon
voitto tuotti aluksi vain ohimenevää menestystä
itävaltalaisten aseille. Jo joulukuun lopulla
itävaltalaisten oli Karpaateilla uudestaan
peräydyttävä. Tammik. 1 p. Uzsoki’n sola taas joutui
venäläisten haltuun. Saksalaisten oli jälleen tultava
liittolaistensa avuksi: Karpaateille lähetettiin
armeia kenraali v. Linsingenin, myöhemmin
toirren kenraali v. Marwitzin johdolla.
Helmikuussa liittoutuneet monin paikoin menestyksellä
ryhtyivät hyökkäyksiin. Kenraali v.
Pflanzer-Baltin valloitti Bukovinan takaisin, Czernowitzin
17 p. helmik. Lännempänä hänen joukkonsa
valloittivat 14 p. helmik. Nadvornan. Uzsokin sola
valloitettiin takaisin jo 26 p. tammik. Duklan
alueella venäläisten onnistui tunkeutua Beskidien
korkeimpien harjanteiden yli Bartfeldin ja
Mezö-Laborczin suunnalla. Yhtenä syynä li
ttoutunei-den ankariin ponnistuksiin Karpaattien
rintamalla oli pyrkimys ajoissa tulla piiritetyn ja
elintarpeiden puutteessa olevan Przemyslin avuksi.
Tämä ei onnistunut. Maalisk. 22 p. kenraali
Kusmanek, linnan komentaja, oli pakotettu
antautumaan. Työläisosastot mukaanluettuina
joutui 117,000 miestä venäläisten vangiksi.
Przemyslin antautumisen jälkeen oli venäläisten vuoro
vahvistetuin voimin ryhtyä hyökkäykseen.
Moni-päiväinen n. s. pääsiäistaistelu, joka alkoi jo 20 p.
maalisk. ja etenkin huhtikuun alkupäivinä
Lup-kovin ja Uzsoki’n solien välisellä alueella sai
valtaavan kehityksen, ei kuitenkaan johtanut
kes-kusvaltioiden puolustusrintaman murtamiseen.
Sota Karpaattien harjanteilla ja solissa tuotti
ankaran pakkasen ja lumipyryjen takia molemmille
armeioille suunnattomia kärsimyksiä. Mieshukka
oli myöskin, etenkin venäläisten riveissä, tavatto-
man suuri. Taisteluissa venäläiset uuvuttivat
itsensä ja kuluttivat sotatarpeensa, tehden siten
mahdolliseksi keskusvalloille, talven päätyttyä,
ryhtyä menestyksellä valtavaan hyökkäykseen.
Ke s k u s valtioiden rynnäkkö
itäisellä rintamalla touko k.-s y y s k.
10 15. Kesäksi 1015 keskusvallat suunnittelivat
itäisen vihollisensa kukistamista. Kun rintama
ulottui mereltä puolueettoman maan (Romaanian)
rajaan asti, ei kiertoliike voinut tulla
kysymykseen. Rintama oli jostakin kohdasta ensin
murrettava. Murtopaikaksi valittiin Gorliee-Tarnowin
välinen alue Länsi-Galitsiassa. Hyökkäysarmeia,
joka varustettiin voimakkaalla tykistöllä, asetet
tiin kenraali v. Maekensenin ylipäällikkyyden
alaiseksi. Taistelu alkoi toukok. 1 p. Ensi päivästä
asti keskusvallat saavuttivat sarjan suuria
menestyksiä. Murto tapahtui, kenraali
Radko-Dmitrievin armeia kärsi perinpohjaisen häviön ja
011 pakotettu epäjärjestyksessä vetäytymään
itäänpäin. Seurauksena kenraali v. Maekensenin
etenemisestä oli myöskin, että venäläisten
rintama pitkin Karpaattien vuoriseutuja horjui, ja
että itäv.-saks. armeiat vuoriseuduilta alkoivat
etenemisen pohjoiseen. San-joella venäläiset
uudestaan koettivat järjestäytyä vastarintaan,
mutta toukokuun lopulla liittoutuneet täälläkin
mursivat vastarinnan. Kesäk. 3 p. Przemysl
val-loitett iin takaisin. Toukok. 31 p. kenraali
Linsingenin „eteläarmeia" valloitti tärkeän Stryjn
kaupungin ja tunkeutui Dnestriä kohti.
Kesäkuun keskipalkoilla keskusvaltojen armeiat eri
tahoilta alkoivat lähestyä Galitsian pääkaupunkia
Lembergiä. joka kiivaiden taisteluiden jälkeen
22 p. kesäk. joutui uudestaan itävaltalaisten
haltuun. Lembergin menetyksen jälkeen venäläisten
päävoimat vetäytyivät osaksi pohjoiseen,
Etelä-Puolaan, osaksi itäänpäin. Toukokuun ja
kesäkuun kuluessa venäläiset vankeina olivat
menettäneet useita satoja tuhansia miehiä ynnä paljon
tykistöä ja muita sotatarpeita. Kuitenkin heidän
vastarintansa aikaa myöten lisääntyi. Etenkin
Itä-Galitsiassa venäläiset Zlota Lipa-, Strypa- ja
Sereth-jokien alueella tekivät kiivasta
vastarintaa. Myöskin Etelä-Puolassa taisteltiin
heinäkuussa vaihtelevalla onnella. Heinäk. 7 p.
arkkiherttua Josef Ferdinandin armeia Krasnikin
luona kärsi tappion. Mutta heinäkuun
keskipai-koilla keskusvallat jälleen saattoivat ryhtyä
hyökkäykseen. Heinäk. 17 p. valloitettiin
Krasno-staw, heinäk. 30 p. Lublin, heinäk. 31 p. Holm,
elok. 4 p. Vladimir-Volynskij. Venäläiset
peräytyivät taistellen Brest-Litovskia kohti. Rinnan
näiden tapausten kanssa tapahtui suuria
ratkaisuja itäisen rintaman muillakin osilla.
Pitkin Venäjän Puolan pohjoisrajoja, Veikselin
itäpuolella, oli v. Maekensenin armeian suuren
hyökkäyksen aikana ollut verraten hiljaista.
Venäläisten rintama oli täällä erittäin luja
Przasnyszin kaupungin molemmin puolin. Mutta
en-simäisen. rintamalinjan takana oli toinen vielä
lujempi leveän ja rämeisen Narew-joen varrella.
Pultuskin, Rozanin, Ost.rolenkan, Lomzan ja
Ossowiecin linnat, lueteltuina lännestä itään,
muodostivat tämän linjan tärkeimmät tukikohdat.
Heinäk. 13 p. saksalaiset tällä taholla kenraalien
v. Gallwitzin ja v. Scholtzin johdolla panivat
toimeen hyökkäyksen. Jo 14 p. heinäk. Przasnysz
valloitettiin. Myöskään Narewin puolustuslinja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
