- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
611-612

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elgar ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

611

Elinan surma—Elinkeinot

612

yhteistoiminta elämän ylläpitämiseksi. Niissä
huomattavat keskinäinen vuorovaikutus ja
riip-puvaisuussuhde, josta m. m. on seurauksena, että
ruumiista erotettu elin pian lakkaa elämästä,
ovat yhteydessä kasvamisen ja työnjaon kanssa.
Kuta täydellisemmäksi työnjako on käynyt
elimistön eri osain välillä, sitä moninaisempia ja
rakenteeltaan monimutkaisempia ovat siinä
elimet ja sitä riippuvaisempia ne yleensä ovat
toisistaan. Monisoluisten eliöiden elimet ovat
muodostuneet eri kudoksiksi yhtyneistä soluista,
jotka ovat tällaisen eliön alkeiselimiä.
Erotukseksi monisoluisten eliöiden elimistä
sanotaan alkeiseliöiden eli yksisoluisten elimiä, jotka
ovat yhden solun osia, organelleiksi.
Monisoluisten eläinten elimet jaetaan
vegetatii-v i s i i n, joihin luetaan ravitsemus- ja
sukupuolielimet, ja animaalisiin, joihin
luetaan aistimet, hermosto ja liikuntoelimet.

K. M. L.

Elinan surma, historiallinen kansanruno, joka
liittyy Laukon kartanoon Vesilahdella.
Kansan-muistelma on punonut runoon eri aikoina
eläneitä historiallisia henkilöitä ja paikallisia
sukutarinoita. Klaus Kurki, Laukon herra, joka runon
mukaan polttaa viattoman vaimonsa Elinan sekä
äskensyntyneen lapsensa, on erehdyksestä
astunut Klaus Djeknin, 1300-luvun loppupuolella
mainitun Nyänäisten kartanon herran sijalle. Tästä
jälkimäisestä asiakirjat näet kertovat, että hän
julmalla tavalla poltti puolisonsa Elinan ja
lapsensa, joka hänellä oli tämän kanssa. Hänen
toisesta vaimostaan Kirstistä on kansanruno tehnyt
pahansuovan palvelijan ja jalkavaimon
luultavasti erään Salon kauppalan seudulla muistellun
Hornin sukutarinan vaikutuksesta. Siinä
kartanon herra mieltyy kamarineitsyeensä, joka
tarkoituksella emäntänsä tuhoamiseksi keksii
lemmenseikkailun tämän ja talon rengin välille.
Vihastunut aviomies polttaa elävältä vaimonsa ja
palvelijansa. Runon „Elina rouvalla"
tarkoitetaan joko Klaus Kurjen toista puolisoa Elina
Stenbockia tai hänen Elina nimistä tytärtään.
Draamallisella elävyydellä runo esittää
tapaukset alusta loppuun. Ritariseurueensa kanssa
kopea Klaus saapuu kosimaan Elinaa, esittää
pyyntönsä neidon veljille ja äidille ja saakin neidon
vaimokseen, vaikka tämä tietää Klausin
luvattomasta suhteesta Kirsti piikaan. Saatuaan
sitten isäntänsä luulevaisuuden hereille Kirsti
viekkaasti sulkee Uolevi rengin Elina rouvan kanssa
samaan kammioon ja tuo näkemään lähellä
pii-leskelleen isännän. Raivoissaan tämä sytyttää
tuleen talonsa ja polttaa elävältä vaimonsa ja
pienen lapsensa. Turhaan rukoilee armoa luokse
kiiruhtanut Elinan äiti. Seuraa kohtalon kosto.
Taloa kohtaa turma toisen jälkeen Kirstin
tultua emännäksi. Tunnontuskissaan Klaus
heittäytyy Kirstin seuraamana järveen, kuultuaan
ohi-vaeltavalta Jeesukselta, mikä kohtalo häntä ja
kaikkia runossa mainituita henkilöitä odottaa
tulevassa elämässä. [J. ja K. Krohn,
,,Kantelettaren tutkimuksia" I.] Tätä kansanrunon
aihetta on G. von Numers draamallisesti
kehittänyt näytelmässään „Elinan surma".

V. J. M-kka.

Elinkeinoilmoitus. Sen, joka tahtoo
harjoittaa kauppaa tahi muuta samantapaista liikettä
avonaisessa puodissa, konttorissa tahi muussa

erityisessä myyntipaikassa taikka, muissa
elinkeinoissa, käyttää työapulaisena muita kuin
vaimoaan ja omia vajavaltaisia lapsiaan, on (31
p. maalisk. 1879 annetun elinkeinoasetuksen
mukaan) tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus
kaupungissa maistraatille tahi järjestysoikeudelle ja
maalla kruununvoudille. K. J. S.

Elinkeinolaki Suomessa koskee kauppa-,
tehdas- ja käsityöliikkeen harjoittamista sekä
yleensä muitakin ansionsaantia tahi elatusta
tarkoittavia ja hyviin tapoihin soveltuvia liikkeitä
ja elinkeinoja, paitsi maanviljelystä ja
merilii-kettä sekä erittäin järjestettyjä n. s.
ohjesään-töisiä elinkeinoja. Ensimäinen uudenaikainen
elinkeinolaki oli 24 p. helmik. 1868 annettu
asetus, jonka kautta ammattikuntalaitos
läinsäädän-töineen kumottiin ja jonka jälkeen sitten tuli
asetus 31 p:ltä maalisk. 1879 (osittain muutettu
v. 1884 ja 1888). Elinkeinolainsäädännön
uudistus on taas, osaksi armollisten esitysten osaksi
eduskuntaesitysten kautta vireillepantuna, ollut
käsiteltävänä valtiopäivillä vv. 1907-09.

K. J. S.

Elinkeinot on yhteisnimi niille eri tavoille,
joilla ihmiset turvaavat taloutensa. Eritoten
käytetään tätä nimitystä metsästyksestä,
kalastuksesta, karjanhoidosta, maanviljelyksestä,
kaupasta ja teollisuudesta. Talous, mikäli se on
välitöntä elintarpeiden hankkimista, jakautuu
kahteen päälajiin: anastavaan ja
viljelevään. Edellinen käyttää hyväksensä luonnon
vapaaehtoisia antimia: metsän- ja vedenriistaa,
sekä sopivia villikasveja; jälkimäinen hankkii
toimeentulon maanviljelyksellä ja karjanhoidolla.
Jo aikaisin näyttää työnjakoa olleen eri
sukupuolien kesken: miehelle kuuluivat metsästys
ja kalastus, mutta vaimolle kasviravinnon
kokoaminen ja kotiaskareet. Anastava talous
pakottaa ihmiset kiertelevään elämään, mikä
luonnon-antimista rikkaissa seuduissa rajoittuu joko
aika-ajoin uudistuviin retkeilyihin, joita
toimeenpannaan määrätystä keskustasta, tai kahteen eri
asuinpaikkaan, joista toisessa on talvi- toisessa
kesäasunto. Tällaista asumista sanotaan
puoleksi kiintyneeksi. — Yksinomaisia
lihansyöjiä tai kasvinsyöjiä kansoja
ei ole. Kuitenkin on liha monille arktisille
kansoille kasvillisuuden niukkuuden takia miltei
ainoa ravinto; yksinomaisia kasvinsyöjiä ei
voida ajatellakkaan, koska runsaskasvuisissa
seuduissa viljalti tavataan myöskin eläimiä. — Jos
kohta anastavan talouden kannalla eläviä
kansoja ylipäätään voikin pitää nykyisen
ihmiskunnan alimpana kerroksena, on niiden joukossa
kuitenkin muutamia, jotka henkiseen
kehitykseensä nähden ovat asetettavat joitakin
paimentolais- ja maanviljelyskansoja korkeammalle.
Vanhaa otaksumista, että kansat
metsästäjäelä-män kannalta olisivat kohonneet
paimentajaelä-män kannalle ja tältä vihdoin maanviljelijöiksi,
eivät tosioloiset havainnot ole voineet tukea.
Ameriikassa ei ennen eurooppalaisten
maahantuloa varsinaisia paimentolaisia lainkaan ollut.
Sitävastoin on havaittu, että kullakin kansalla
on oma ominainen sekataloutensa. —
Kasviravinnon kokoaminen johti ensin
ravintokasvien suojelemiseen ja sitten niiden hoitoon
eli viljelemiseen. Samoinkuin ensinmainittu
kuului viimemainittukin alkuasteillaan naisten teh-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0332.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free