Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Esihistorialliset ajanjaksot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
818
Esihistorialliset ajanjaksot
812
nykyäänkin, paitsi että miehen puvustossa ei
ollut housuja, hameentapainen vaatekappale vain
säärten verhona (kuvat 111:4-5). Tälle
ajanjaksolle kuvaavia ovat helyissä kauniit ja
sirotekoi-set, isketyt kiemura- eli spiraalikoristeet, joita
trvataan mitä erilaisimmissa esineissä (kuv.
III: 8). Tyypillisiä esineitä ovat varsireikäkirveet
(kuv. 111:7), pienet solkinauhat, kauniit
spiraali-kierteiset ja kädensijoiltaan kaareva-alapäiset
miekat ja tikarit ja n. s. varsikeltit (kuv. III:
8-9), mitkä ovat kirveitä, joihin käyrä varsi
pistettiin yläältäpäin, niin että se muodosti
polven. Ne ovat vähitellen kivikirveistä
kehittyneet (ks. Typologinen tutkimus). —
Nuoremmalla pronssikaudella
poltettiin vainajat, ja niiden tuhka kätkettiin joko
saviuuruiin, mitkä monasti jäljittelevät huoneita
(kuv. III: 12) tai pantiin paljaalle maalle tai
kivilaakojen väliin, joiden yli useimmiten tehtiin
kumpu tai roukkio, vaikkei aina niin ole laita.
Koristeaihe oli nyt nauhamainen, mutkitteleva,
isketty. Esineistä ovat ominaisia suuret n. s.
silmälasisoljet (kuv. IIT: 14), jotka ovat
kehittyneet sellaisista kuin kuva ITT: 13, n. s.
riipus-astiat ja onsikeltit (kuv. III: 16), jotka ovat
varsikelteistä edelleen kehittyneet, putkelliset;
sekä vihdoin ominaiset miekat ja niitä
jäljittelevät pienoisesineet, joita on hautauhreina
käytetty.
Pronssikauteen, osaksi sen alkuaikaan, ovat
luettavat myös kalliokir joit ukset (kuv.
ITI: 3), joita on kalliopaasissa varsinkin nyk.
Bolmsläänin seudulla Ruotsin länsirannalla,
Ttä-Skänessa ja Itä-Göötanmaalla. Niissä on
kuvioita, jotka ovat kauttaaltaan uurretut
kalliopintaan, ja lienevät jotain kuvakirjoituksen
tapaista. Ne esittävät sotatapauksia, laivoja,
auralla kyntämistä, karjaa, ihmisiä, aseita,
joiden muoto on ollut auttamassa kirjoituksien
ikää määriteltäessä, erikoisia merkkejä,
jumalan-kuvia y. m. Merkeistä mainittakoot pyörylät,
anturainerkit ja kirveet, joita on katsottu
auringonjumalan tunnuskuviksi. Suurin osa
kallio-kirjoituksia kuuluu pronssiajan alkujaksoon. —
Että auringonjumala varsinaisesti on ollut
pronssiajan ylijumala, todistavat esim. 100:n
pienen, ilmeisesti uhriksi upotetun kultaveneen
löytö eräästä Tanskan turvesuosta, ja mainio
nelipuolaisten pyörien päällä seisova
pronssihevonen, joka vetää kullattua auringonkehrää,
Trundholman suosta (kuv. 111:6). Vene,
hevonen, nelipuolapyörä ja kehrä katsotaan kaikki
auringon tunnuksiksi. Varsinainen
auringonjumalan temppelikin, Stonehenge (kuv.
III: 1) Englannissa, on tavattu.
Tähtitieteellisten laskujen mukaan se lienee rakennettu n. 1600
e. Kr. Se on tehty niin, että uloinna on kaksi
yhdenmukaista ympyrää, joiden sisällä on kaksi
hc-vosenkenkämäistä kivilatomusta, ja sisinnä
suuri 4,6 m pituinen kivi, ,,alttari". Uloin
ympyrä ja hevosenkenkäkehä ovat tehdyt kumpikin
30 pystykivestä, joiden korkeus on 5-6 m ja
joiden päällä on ollut suuret poikkipäiset kivilevyt,
niin että ympyrän kehä sitoutuu yhteen, mutta
hevosenkenkäkehässä yhdistyy aina 2 ja 2
pysty-ki veä. — Molemmat muut kehät ovat
pienemmistä kivistä ja ilman poikkikiviä. — Nyt on
Stonehenge osaksi raunioina. Sen tapainen
lienee myös ollut Aveburyn kivikehä Englannissa.
Pronssiajan etevimmät tutkijat ovat
ruotsalaiset Sven Nilsson vainaja ja Oscar
Montelius sekä tanskalainen S. Miiller.
Mainioimmat aikakauden löytöpaikat ovat:
K i v i k ja P 11 e (Ruotsi), B o r u in-E s h ø i,
T r e e n h o i (Tanska), Leubingerhügel
(Saksa), Lengyel (Unkari), Peschiera
terra m a r a (Italia) aikakauden alkupuolelta;
H å g a-kumpu, E s k e 1 h e m (Ruotsi), Seddin
(Pommeri), Hallstatt (Itävalta), Koban
(Kaukaasia), V etu Ionia Cola Secca
(Italia): aikakauden loppupuolelta tai
siirto-ajalta rautakauteen. — Suomen ja
Urali-altailai-sesta pronssikaudesta ks. n.
Rautakaudella tehtiin teräaseet
raudasta samalla kuin pronssia ja muita metalleja
yhä edelleen käytettiin helyihin.
Rauta on ensinnä tullut tunnetuksi jossain
Välimeren itäpäässä, toisen esikristillisen
vuosituhannen alussa, leviten Kreikkaan ja Italiaan
ja voimistuen siellä rautakaudeksi n. v:n 1000
seuduilla e. Kr. Välimeren maissa näin ollen
suoranaisesti esihistoriallisesta rautakaudesta
tuskin voi puhua.
Koski-Euroopan varhaisimmat rauta-ajan
muistot ovat jotenkin samanaikuisia. Tuota aikaa
nimitetään H a 11 s t a t t-a jaksi Ali-Itävallassa
tutkitun suunnattoman sen nimisen, tälle
aikakaudelle kuuluvan kalmiston mukaan. Paikalla
on tavattu suuri liistoriantakainen suolakaivos,
joka. epäilemättä on aiheuttanut, että paikka
on ollut asuttuna vuosisatojen kuluessa, niin
että vanhimmat haudat kuuluvat loppuvaan
pronssiaikaan (n. v. 1000 e. Kr.) ja nuorimmat
ulottuvat n. v:een 550 e. Kr. Vanhimmat
rauta-kalut ovat pieniä sormuksia ja helyjä, joka
todistaa että tuo metalli tällöin vielä on ollut
hyvin harvinainen, mutta ennen pitkää se tulee
yleisesti käytäntöön, ja kalmiston myöhemmälle
ajalle kuvaavia ovat suuret raskaat kaksiteräiset
lyöniämiekat. — Hallstatt in
kalmistossa, jota tutkittiin 17 kesän aikana,
paljastettiin n. 1.000 hautaa. Osa vainajista —
vanhimmat — on haudattu poltettuina, toiset ovat
vain osaksi poltetut, nuorimmat haudat ovat
ruumishautoja. — Hallstatt-kulttuuri on
levinnyt Böömiin, Määriin ja Bosniaan sekä
Länsi-Saksaan, vieläpä Italiaankin, ja vaikuttanut
paljo ulommalle. Kulttuurissa on paljo
vaikutteita Välimeren maista. Tyypillisiä esineitä ovat
kaksois-spiraalisoljet (kuv. IIT: 15), pronssiastiat
(kuv. III: 18), n. s. situlat ja cistat. joissa
koru-aiheena on eläinkuva-nauhoja. Pronssin
takominen on hyvin kehittynyttä.
N. v. 550 vaiheilla e. Kr. sivistyksen
painopiste siirtyy lännemmäksi, todennäköisesti
kelt-tiläisaloille. Vanhimmat sellaiset muistomerkit
ovat mainiot vaunuhaudat
Champagne-maakun-nassa (kuv. IV: 1). Vainajat ovat haudatut maan
alle, eväitä mukanaan, täydessä asussaan
vaunuissaan, hevoset vaunujen edessä. —
Hauta-kalustona on ollut m. m. kreikkalaismaljakoita,
jotka ovat levinneet Massilian (Marseille)
siirtolasta Rhöne-joen suulta. Merkitykseltään
tärkeimmäksi käy tämä kulttuuri n. 400-luvulta,
josta, ajasta kelttiläiskulttuuri n. Kr. syntymän
aikoihin asti vallitsee miltei koko Länsi- ja
Pchjois-Eurooppaa. Suurimman löytöpaikkansa,
La Tènen mukaan (Neuenhurger-järven rannalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
