Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Goethe-gesellschaft ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1519
Gojim—Goldoni
1520
oli, paitsi taiteellis-kirjallisia tutkielmia,
muutamia kertomuksia (m. m. „Kuva" ja
„Mieli-puoleu muistiiupauoja") ja toisessa, nimeltä
,,Mirgorod", ilmestyi m. m. „Vankauajan
maa-tilanhaltiat" ja ,,Taras Bulba" ensimäisenä
luonnoksena, pidettiin häntä jo suurena kirjailijana.
Erityisesti G. rakasti näyttämöä. Hän
suunnitteli ja kirjoitti valmiiksi muutamia pienempiä
huvinäytelmiä, mutta hänen näyttämölliseksi
pääteoksekseen jää mestarillinen »Reviisori’’,
joka ilmestyi ja suurten vaikeuksien jälkeen
vasta itse Nikolai I:n väliintulon kautta
esitettiin näyttämöllä ’ 1836. Menestys oli
suurenmoinen. Mitään sellaista ei oltu ennen Venäjällä
nähty. Venäläinen elämä oli todellisuudessaan
kuvattu sellaisella voimalla ja totuudella, että
koko silloinen yhteiskuntajärjestys puutteineen
ja epäkohtineeu astui ilmielävänä katsojan eteen.
Väsyneenä ,,Reviisorin" synnyttämistä riidoista
G. lähti 1836 ulkomaille ja asettui useaksi
vuodeksi Roomaan. Täällä hän päätti
suurteoksensa, »Kuolleet sielut" nimisen romaanin
ensi-mäisen osan, joka sensuurivaikeudet voitettuaan
ilmestyi 1842. Roomassa hän kirjoitti m. m.
myöskin mainion „Päällysnuttu" nimisen
kertomuksen ja uuden laajennetun laitoksen „Taras
Bulbaa", tuota mahtavapiirteistä kuvausta
ka-sakkain muinaisesta elämästä. Mutta sairaloinen
uskonnollisuus sai hänessä yhä enemmän valtaa.
Tuutien että hän on velvoitettu nerollaan
täyttämään jonkin suuren, kaitselmuksen
määräämän tehtävän ja sitä varten täydellisentämään
sisäistä ihmistään vaipumalla mystilliseen
uskonnollisuuteen, hän ei enää pidäkkään
tähänastista kirjallista tuotantoaan seti korkean
päämäärän arvoisena, johon hän oli kutsuttu.
Kirjassa ,,Valittuja kohtia kirjeenvaihdosta ystävien
kanssa" (1847) hän tuomitsi entiset luomansa
hyväksyen Venäjän silloisen yhteiskunnallisen
järjestyksen. Sen vaikutus kaikkiin G:n
ihailijoihin oli masentava. Belinskij kirjoitti sitä
vastaan leimuavan kirjoituksen, jota ei saatu
painattaa Venäjällä. V. 1848 G. tehtyään
pyhiinvaellusmatkan Palestiinaan palasi Venäjälle,
jossa hän toistakymmentä vuotta kestäneen
ulkomailla olonsa aikana oli käynyt vain lyhyesti
kaksi kertaa. Hän valmisteli ahkerasti
„Kuol-leiden sielujen" toista osaa, jonka tuli hyvittää
kaikki se paha, jonka teoksen ensi osa muka oli
aikaansaanut. Mutta hänen sielunsa murtui
murtumistaan ja pingoitetussa uskonnollisen
haaveilun tilassa hän, kuten kerrotaan, poltti
»Kuolleiden sielujen" toisen osan
käsikirjoituksen. Muutama päivä sen jälkeen 4 p. maalisk.
(21 p. helmik.) 1852 hän kuoli.
G. on kuvauksissaan aina mehevä humoristi,
mutta hänellä on samalla syvä myötätunto
kuvattaviansa kohtaan ja vähän päästä tulee,
varsinkin hänen myöhemmässä tuotannossaan, esiin
kirjailijan oma kärsimys, „kyynel naurun
takaa", kuten hän itse sanoo. Hän esittää elämän
paljoa leveämmin ja katsoo siihen paljoa
syvemmälle, kuin kukaan venäläinen kirjailija ennen
häntä. Ennne liioin tapaa ennen häntä sellaista
huomiokykyä ja sielullista erittelyä. Ja ennen
kaikkia G. ensimäisenä Venäjällä vei
kirjallisuuden yhteiskunnalliselle pohjalle. Tämän hän teki
ainoastaan taiteellisten vaistojensa avulla.
Itsellään hänellä ei ollut käsitystä siitä, miten syvälle
hän oli iskenyt Venäjän yhteiskuntaelämän
juuriin ja siksi hän, kuu oli saanut hataran
pohja-sivistyksen ja todellisuudessa jäänyt naiiviseksi
vanhan kansan mieheksi, niin suuresti pelästyi
huomatessaan teostensa vaikutuksen. G. ou
ensimäisenä venäläisistä kirjailijoista saavuttanut
yleismaailmallisen merkityksen. G:n kootut
teokset ilmestyivät hänen itsensä toimittamina
kerran 1842; paras ja täydellisin on N. S.
Tihou-ravoviu toimittama (1893). Elämäkerrallisista
teoksista huomattavin V. I. Senrokin (1892-93).
Tyhjentävää kirjallishistoriallista teosta G:sta ei
vielä ole kirjoitettu. J. J. J/.
Gojim (hepr., mon. sanasta goi = kansa), V:ssa
T:ssa kaikkien ei-israelilaisten yhteinen nimitys.
Venäjällä ja muualla juutalaisten käyttämä
kristittyjen häväistysnimi. K. T-t.
Gokstad ks. Viikinkikausi.
Gold-coast-colony [gould houst koloni] ks.
Kultaranta.
Goldingen (lätt. Küldiga),
piirikuntakau-punki Kuurinmaalla, Windaun varrella,
Hum-melin kosken partaalla; n. 10,000 as. Vanhan
linnan rauniot; 1600-luvulla linna oli
Kuurinmaan herttuoiden asuntona.
Goldmark
lt-[, Karl (s. 1830), Unkarissa
syntynyt saks. säveltäjä. Hänen oopperansa
,,Sabau kuningatar" (1875), „Merlin" (1896),
„Das Heimchen am Herd" („Kotisirkka", 1886),
..Briseis" (1899), „Götz von Berlichingen" (1902)
lähenevät osaksi Wagneria, mutta ovat osaksi
myös kehittyneet hyvin viehättävään [-laulun-omaiseen tyyliin. Hänen sinfoniansa ja muut
soitiusävellyksensä ovat huomattavat loistavan
ja eloisan värityksensä puolesta. Hänen
oppilainaan ovat olleet Sibelius ja Melartin. I. K.
Goldoni [-dö’-]; Carlo (1707-93), it.
huvi-näytelmänkir joitta ja, synt. Venetsiassa, tuli
lakit, tohtoriksi (1731 Padovassa), oli m. m.
vähän aikaa Genovan konsulina Venetsiassa,
mutta liittyi, seuraten hänessä nuoresta asti
vallinnutta teatteriharrastusta, 1747 erääseen
näyttelijäseurueeseen sen näytelmärunoilijaksi;
siirtyi 1762 Pariisin it. teatterin avustajaksi päästen
Ludvik XV:n tytärten italiankielen opettajaksi,
kuoli siellä puutteessa menetettyään
vallankumouksessa tästä toimesta myönnetyn vuosirahan.
— G. on Italian klassillinen
luiviuäytelmänkir-joittaja, tasainen ja rakastettava luonteeltaan.
Vanhan tilapäiskomedian hän kehitti luoune- ja
yhteiskuntakomediaksi päästen voitolle
vastustavista arvostelijoista ja kilpailijoista (Gozzi).
Esikuvansa Molièren koomillisesta voimasta ja
syvyydestä hän tosin jää paljon jälkeen, mutta
hän on tarkka jokapäiväisen elämäntodellisuuden
havaitsija ja esittäjä, ja hänen komediainsa
voimana on eloisa juoni ja vauhdikas vuoropuhelu.
Niiden lähes 200:aan nousevasta luvusta ovat
etevimmät: „I1 Bugiardo" (1748), „La piittä ono
rata" (1748), „Pamela maritata" (1750), ,,G1’
innamoratai" (1761), „La Locandiera" (1753),
„Le gelosie di Lindoro" (1769?), .,11 ventaglio"
(1772). Ensimäisen, teostensa täydellisen
painoksen G. itse toimitti (1788, 44 nid.) ;
seuraavista painoksista mainittakoon 1827 ilmestynyt
(53 nid.). G:n oma kirjoittama elämäkerta,
nimeltä »Memoires de Mr. G." j. n. e., ilmestyi
1787 (3 nid.). G:n kirjeenvaihdon ovat julkaisseet
Masi (1880), Urbani de Gelthof (1880)’ja Mailto-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
