- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1627-1628

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Grum-Gržimailo ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1627

Grundtvigiiaisuus

1628

teytymään luonteenomaiseksi vakaumukseksi,
jonka tunnusmerkkinä oli „elävän" (puhutun)
ja »kuolleen" (kirjoitetun) jumalansanan
erottaminen. »Elävää" sanaa ovat hänelle ne
lausumat, jotka kirkon Herra on esittänyt
sakramenttien ja erittäinkin kasteen asetussanoina, sekä
se uskontunnustus, jonka kristillinen seurakunta
on kautta vuosisatojen suullisesti esittänyt ja
joka sekin, apostolinen uskontunnustus, on muka
Kristuksen itsensä apostoleille opettama. Usko,
johon ihminen kastetaan ja johon kristitty
elävästi uskoo, erottaa jyrkästi kristityt
seurakunnan ulkopuolella .olevista. Elävä usko ei ole
sidottava muuhun kirkonoppiin ja
raamatunsanaan, joilla »elävän" sanan rinnalla on vain
toisarvoinen merkitys. Tälle »kirkolliselle
käsitykselleen" G. sai paljon kannattajia ; vastustajat
sitä nimittivät »grundtvigianismiksi". G: n
vakaumus oli voimakas ja rehellinen, mutta hänen
esiintymisensä toisia suuntia vastaan ei ollut
vapaa ahdasmielisyydestä ja
häikäilemättömyydestä. Kuuluisa on hänen taistelunsa
Schleier-macherin hengenheimolaista, teologian professori
H. N. Clausenia vastaan (»Kirkens Genmäle",
1825), jonka hän julisti vääräksi opettajaksi ja
vaati luopumaan virasta. Clausenin syytteen
johdosta G. tuomittiin rangaistukseen ja asia johti
vihdoin siihen, että G. vakaumuksen miehenä
vapaasti erosi papinvirastaan 1826. Sitä enemmän
hän saattoi antautua kirjallisiin toimiin. Hän
julkaisi runsaasti teoksia uskonuon, historian ja
mytologian aloilta (»Om den sande Kristendom
og om Kristendommens sandhed", 1827;
»Krø-nikerim til levende skolebrug", 1829, »Nordens
mytologi", 1832, »Haandbog i Verdenshistorien",
1833-37; 43) ; runoilijana hän erittäinkin
hengellisillä lauluillaan ja virsillään kohosi korkealle.
(»Sangværk til den danske kirke", 1837-41,
»Sangværk til den danske kirkeskole").
Muillakin julkisilla aloilla G. sai vaikutusvaltaa ja
erittäinkin kirkon piirissä hän esiintyi
vapauden puoltajana saaden aikaan seurakunnille
vapaita järjestysmuotoja, mutta pysyen kuitenkin
valtiokirkkojärjestelmän kannalla. Valtiollisissa
kysymyksissä hän oli alkuaan asettunut
yksinvallan puolustajaksi, mutta vapautui
myöhemmin niistä mielipiteistään. Välittömimmin häu
vaikutti saarnamiehenä, aluksi yksityisenä,
kunnes hän 1839 nimitettiin Vartovin hospitaalin
papiksi, jona hän, kooten ympärilleen hartaan
seurakunnan, toimi kuolemaansa asti 2 p. syysk.
1872. G. on elämänkatsomuksellaan, joka yhdisti
kristillisyyden ja kansallisuuden,
uskonnollisuuden ja monipuolisen ihmisyysharrastuksen,
suuresti vaikuttanut Tanskan yhteiskunnalliseen ja
erittäinkin kirkolliseen elämään, ja varsinkin
on hänen aatteensa kansanopetuksen
uudistamisesta varttunutta nuorisoa varten tarkoitettujen
»kansan korkeakoulujen" eli
kansanopisto-j e n kautta ollut tärkeä sekä Tanskalle että
muillekin pohjoismaille. (»Det danske firklover",
1836, »Skolen for livet", 1838). G:n luonne oli
monisärmäinen ja osittain ristiriitainenkin.
(Ludvig Schröder, »N. F. S. Grundtvig.
Kansanopiston isä".) Z. C.

2. Svend Hersleb G. (1824-83), edellisen
poika, tansk. kirjallishistorioitsija ja Tanskan
folkeminde-tutkimukseu alkuunpanija, otti
vapaaehtoisena kunniakkaasti osaa vv:n 1848-50 so-

taan, erosi sotapalveluksesta, tuli pohjoismaisten
kielten professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon
1869. G:n ansiokkain toiminta lankeaa
pohjoismaisten kansanlaulujen osalle. Pitkien esitöiden
jälkeen hän 1853 alkoi julkaista suurta
kokoelmaansa »Danmarks gamle folkeviser" (I osa
sisältää sankarilaulut, II loitsurunot, 1856 ja III
historialliset ruuot, 1862), joka sisältää kaikki
vanhat muistiinkirjoitetut runot ja paljon uusia
sekä vastaavia runoja Ruotsista, Norjasta ja
Fär-saarilta. Kunkin runon alussa on
seikkaperäinen selonteko sen ja sitä vastaavan tarun
esiintymisestä kaikkien Euroopan maiden
kirjallisuudessa. G:u kuoltua on tätä suurenmoista
julkaisua jatkanut Axel Olrik. G:n muista
julkaisuista mainittakoon »Gamle danske minder i
folkemunde" (1854-61), valikoima »Danske
kæm-peviser og folkesange fra middelalderen, fornyede
i gammel stil" (1867), »Danske folkeviser i
ud-valg" (1882), »Danske folkeeventyr" (1876 ja
1878), »Udsigt over den nordiske oldtids
heroi-ske digtning" (1867), ,,Er Nordens gamle
litera-tur norsk? Eller er den dels islandsk, dels
nor-disk?" (1869).

Grundtvigiiaisuus, N. F. S. G r u n d t v i g in
(ks. t.) alkama uskonnollis-kirkollinen liike, jolla
varsinkin 1850- ja 1860-luvuilla oli johtava asema
Tanskassa. Sen kannattajain tunnussanana oli
sen perustajan oppi apostolisen
uskontunnustuksen erikoisesta alkuperästä ja sitovaisuudesta.
G:suus on teroittanut kasteen merkitystä,
kirkollisen traditsionin arvoa ja
seurakuntatietoi-suutta, mutta syrjäyttää joissakin määrin
synnintunnon ja katumuksen merkityksen kristityn
elämässä. Sen käsitystä on milloin hyväksyen,
milloin moittien sanottu »iloiseksi
kristillisyydeksi". Vastoin pietististä »sisälähetyssuuntaa"
g. on asettunut avoimelle ja myötätuntoiselle
kannalle kaikkiin inhimillisiin
sivistyspyrintöi-hin nähden; kristillisyyden hengen tulee vain
pyrkiä niitä elähdyttämään. Myös on liikkeellä
oilut voimakas tanskalais-kansallinen leima. —
G:n johtomiehiä sen alkuaikoina olivat sen
perustajan rinnalla P. C. Kierkegaard, V. Birkedal,
kirkkohistorioitsijat Fr. Hammerich ja L.
Hel-veg y. m.; v:sta 1863 on pidetty suuria vuotuisia
»ystäväkokouksia". Kirkkopolitiikassa liike ajoi
vapaamielisiä uudistuksia; sen päätuloksia oli
»pitäjäsiteen" poistaminen 1855, s. o. lupa
käyttää muuta kuin oman pitäjän pappia kirkollisiin
toimituksiin, ja v:n 1868 »vaaliseurakuntalaki",
joka soi pitäjänpappiin tyytymättömille
tilaisuuden perustaa valtiokirkon piirissä
henkilöseura-kuunan omine pappeineen. Miltei suurempi kuin
g:n kirkollinen on sen sivistyksellinen ja
valtiollinen merkitys ollut. Useimmat Tanskan
kansanopistoista ovat johdetut g:u hengessä, ja
kun 1860-luvun lopulla »yhdistetty
vasemmisto-laispuolue" syntyi, olivat sen
pääkannattaja-joukkoua grundtvigilaiset talonpojat ja papit
(S. Høgsbro, J. C. Christensen y. m.). G. oli
itsetietoisuuteen heränneen Tanskan maaseudun
talollisväestön katsantokanta. Norjassa oli g:lla
1860-luvulla myös melkoinen merkitys; m. m.
oli runoilija Björnstjerne Bjørnson silloin sen
kannattajia. — 1870-luvulla ilmeni liikkeessä
hajaannuksen oireita; siitä erosi vasemmisto, joka
osittain G. Brandesiu (ks. t.) vaikutuksen
alaisena kehittyi radikaaliseen suuntaan; pääryh-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0862.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free