Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Gullkrona ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1663
Gundulic
Gutenberg
1664
Gundulic [-lits], Ivan,
dalmatsialuis-etelä-slaavilainen runoilija (1588-1638), oli vanhaa
rugusalaista ylimyssukua ja kohosi tasavallan
korkeimpiin virkoihin. Runoilijana hän on
eteläslaavilaisten ehkä suurin ja yleensä koko
slaavi-kunnan suurimpia ennen 19:ttä vuosisataa. Hän
on kyllä italialaisen vaikutuksen alainen, mutta
hänen itsenäinen runoilijakykynsä tulee silti
selvästi esiin. Hänen huomattavimpia tuotteitaan
ou »Tuhlaajapojan kyynelet" („Suze sina
raz-metnoga", 1622), pastoraali näytelmä „Dubravka"
(1628), jossa on selvästi
kansallisragusalai-nen väritys, ja ennen kaikkea sankari runoelma
„Osman", joka kuvailee puolalaisen
perintöruliti-naan Vladislaviu voittoisaa taistelua sulttaani
Osmania vastaan. G:n kootut teokset on Pavic
julkaissut 1877 sarjassa „Stari pisci hrvatski".
A. Jensen, „Gundulic und sein Osman" (1901).
J. J. M.
Gunhild, Norjan kuninkaan Eerik
Verikir-veen puoliso, jonka hän oli löytänyt
viikinki-retkellä Ruijassa, missä G:ia kasvatettiin
kahden lappalaisen luona. Hänet kuvataan Eerikin
pahaksi hengeksi, joka kiihotti häntä veritöihin
ja sittemmin Eerikin kuoltua samalla lailla
johdatti poikiansa, kun nämä 960 saivat vallan
Norjassa. Kertomuksen mukaan hänet
houkuteltiin Tanskaan, jossa sai väkivaltaisen lopun.
Hänen sukuperästään ovat tiedot eriäviä.
K. G.
Gunilla, Ruotsin kuningatar ks. Bielke,
Gunilla.
Gunkel, Hermann (s. 1862), saks. teologi,
ylim. prof. Berliinissä 1894, eksegetiikan prof.
Giessenissä v:sta 1906, edustaa modernia ja
radikaalista kantaa V:n T:n uskonnon selityksessä.
Pääteokset: „Schöpfung und Chaos in Urzeit und
Endzeit" (1894), „Kommentar zu Genesis" (2:nen
pain. 1902), „Zum religionsgeschichtlichen
Ver-ständnis des Neuen Testaments" (1903), „Elias.
Jahve und Baal" (1906). Tv. T-t.
Gurami (Osphromcnus olfax),
Isojen-Sunda-saarten järvissä ja joissa elävä piikkieväisten
lahkoon kuuluva kalalaji. Se on lähes 2 m:n
pituinen ja painaa n. 15 kg. Hyvälihaista g:a
viljellään menestyksellä Kiinassa, Intiassa ja
Itä-Afrikassa. Euroopassa se menestyy vain
koristekalana akvarioissa, sillä se vaatii
viih-tyäkseen n. 25° C lämmintä vettä. E. W. S.
Guria 1. Ghuria, maakunta Venäjän
Kaukaasiassa, Mustan-meren rannalla, Riou-joesta
etelään, 4,000 km2. Gurialaiset, 76,095 luvultaan,
kuuluvat karthveelilaisiin, ja ovat melkein kaikki
kreikkalais-katolisia. Pääkaupunki Ozurgeti
4,694 as. G:n ruhtinaita mainitaan jo
1200-luvulla. V:sta 1480 hallitsi Vardanisdze-suku
kunnes maa 1810 joutui venäläisten käsiin, jotka
1826 tekivät siitä varsinaisen maakunnan.
Gur juna-palsami ks. D i p t e r o c a r p u s.
Gurkmeia ks. K u r k k u m a.
Gurkmeia-paperi ks. K u r k k u m a.
Gurko, Iosif Vladimirovits
(1828-1901), ven. kenraali, tullut kuuluisaksi
esiintymisestään Venäjän ja Turkin välisessä sodassa
1877-78; heinäk. 1877 G. erityisen osaston
päällikkönä kulki Balkanin yli edetäksensä
Adria-nopolia kohti, mutta oli pakotettu peräytymään;
lokak. sam. v. hän Gornyj-Dubniakin y. m.
taisteluilla sulki Osman pasalta tien Plevnasta
Sofiaan ja tunkeutui sitten uudelleen Balkanin
eteläpuolelle (tammik. 1878) ; tuli 1879
kenraalikuvernööriksi Pietariin, Odessaan 1882,
Varsovaan 1883; luopui tästä toimesta 1894 ja
ylen-uettiiu sotamarskiksi. G. oli aikanaan Venäjän
armeian paraita kenraaleja.
Gurkur, villi aasilaji = o n a g e r, ks. t.
Gurlitt, Cornelius (s. 1850), saks.
taidehistorioitsija, maisemamaalari Heinrich Louis
Theodor G:n (1812-97) poika, Dresdenin
teknillisen korkeakoulun professori. Saksan
uudenaikaisen taidearvostelun luojia. G:n pääteoksia
ovat m. m. „Gescliiehte des Barockstils, des
Ro-koko und des Klassizismus" (1887-89), ,,Die
Bau-kunst Fraukreichs" (1900), „Die deutsche Kunst
des 19. Jahrhunderts" (3:s pain. 1907),
„Ge-schichte der Kunst" (1902) ja „Kirchen" ■ (alk.
1906). Toimittanut v:sta 1905 kirjateossarjaa
.,Die Kultur". E. R-r.
Gurmandi (ransk. gourmand), herkkusuu,
herkuttelija.
Guru-pähkinä, kola-pähkinä, ks. C o 1 a.
Gusla, slaavilainen kielisoitin. Serbiassa siinä
on yksi ainoa kieli, jota soitetaan jousella.
Venäläisessä g:ssa on 5-7 kieltä, ja sitä soitetaan
kanteleen lailla. 14-15:nuellä vuosis. siitä
kehittyi 18-32-kielinen g.-psalttari, ja 18:nnella vuosis.
pianontapainen soittokone. I. K.
Gussow, Karl (1843-1907), saks.
taidemaalari. Toimi akatemian professorina Weimarissa,
Karlsruhessa ja Berliinissä, jonka jälkeen hän
v:sta 1882 asui Münehenissä. Herätti aikoinaan
suurta huomiota realistisilla, jotenkin
arkipäiväisillä laatukuvillaan. Elämänsä lopulla G.
etupäässä harjoitti muotokuvamaalausta.
[Piet-schker, „K. G. und der Naturalismus in
Deutschland" (1898).] E. R-r.
Gustaf ks. Kustaa.
Gustaf Adolfs socken ks. Hartola.
Gustafs ks. Kustavi.
Gustafsson, Fridolf Vladimir (s. 1853),
roomal. kirjallisuuden professori Helsingissä,
yliopp. 1869, fil. toht. 1879, prof. 1882; on
sen ohessa v:sta 1898 ollut filos. tiedekunnan
hist.-kielitieteell. osaston dekaanuksena. G. on
kirjoittanut joukon tieteellisiä tutkielmia:
Ciceron (1878), Apollinaris Sidoniuksen (1882) ja
Liviukseu (1890) kielestä, ,,De dativo latino"
(1904), „Paratactica latina" I (1909) y. m., on
käsitellyt ainettaan yleistajuisesti m. m. useissa
yliopistollisissa julkaisuissa (,,Romersk
inskrifts-poesi", 1899; »Tacitus som häfdatecknare", 1905;
,,T. som tänkare", 1906), pohtinut
kasvatusopillisia kysymyksiä sekä toimittanut oppi- ja
lukukirjoja. Hän on myös ottanut osaa
kunnalliseen ja valtiolliseen elämään, kuuluen
ruotsalaisen puolueen oikeistoon.
Gustafssvärd ks. Viapori.
Gustaf svärn [gustävsvärn], saari Hangon
edustalla; sen pohjoisosalla on punainen
majakka-rakennus. G: n linnoitus ks. Hangon
linnoitus. K. S.
Gustaviaani ks. Kustavilainen.
Gustaviaaninen kirjallisuus ks. Ruotsin
kieli ja kirjallisuus.
Gutenberg [-ii-], Johann Gensfleisch
z u m, kirjapainotaidon keksijä, s. vv:n 1394-97
välillä, k. 1468. G. oli vanhaa mainzilaista
pat-riisisukua, mutta muutti nuoruudessaan Strass-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
