Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Hearst ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
19:5
Hearst—Hébert
194
mestarillisilla kuvauksillaan Japanista, jotka
ovat esiintyneet nimillä „Glimpses of unfamiliar
Japan" (2 nid. 1894), „Out of the east" (1895),
„Kokoro" (1896), „Gleanings in Buddha lields"
(1897), „Exotics and retrospectives" (1898), „In
ghostly Japan" (1899), „Shadowings" (1900),
„A japanese miscellauy" (1901), „Japan, an
attempt at interpretation" (1905). — Suqmen
oloja H. kaukaisena katsojana seurasi lämmöllä.
Suomeksi on julkaistu H:n kirjoituksia kokoelma
„Idän ääreltä" (1906), jossa on Yrjö Hirnin
kirjoittama elämäkerta. [Elizabeth Bisland, „The
life and letters of Lafcadio Hearn"; Valvoja
1909, siv. 132, 292.]
Hearst [hast], William Randolph
(s. 1863), amer. sanomalehtien omistaja ja
poli-tikko, osti 1895 „New York Journal"in, omistaa
tätä nykyä joukon muitakin lehtiä eri osissa
Yhdysvaltoja. H:n lehdistön tunnusmerkkejä ovat
huomiota (sensatsionia) herättävät uutiset ja
tavattoman häikäilemätön väittelytapa. Se
ahdistaa erityisesti trusteja ja niiden johtajia,
koettaen paljastaa säännöttömyyksiä näiden
toiminnassa. H. oli 1903-07 kongressin edustajakamarin
jäsenenä ja lukeutui demokraattien puolueeseen,
mutta riitaantui sittemmin tämän puolueen
kanssa. J. F.
Heat [hit] (engl., alk. = kuumuus), erä (ks. t.).
Jos urheilukilpailussa on niin paljo osanottajia,
etteivät he voi kaikki yhtaikaa kilpailla,
ottelevat he ensin keskenään pienemmissä erissä 1.
h:eissä, joiden voittajat kilpailevat sitten
keskenään loppuerässä 1. finaalissa. L. P.
Heaviside [hevisaid], Oliver (s. 1850),
engl. elektrikko, toiminut viime aikoina valtion
avustusta nauttivana tieteellisenä kirjailijana.
H. on huomattavimpia teoreetikkoja
nykyaikaisen sähköopin alalla. Hän on ensimäinen, joka
selvässä muodossa on esittänyt Maxwellin
teorian sähkömagneettisista ilmiöistä, hän poisti
tarpeettomat apusuureet, jotka tekivät
Maxwellin ekvatsionijärjestelmän monimutkaiseksi
ja oikaisi useita virheitä ja epätäydellisyyksiä,
muuttaen siten Maxwellin näille ekvatsioneille
antamaa muotoa. Saman muodon johti myös
myöhemmin H. Hertz, ja juuri tässä
Heaviside-Hertziläisessä muodossa Maxwellin teoria onkin
saavuttanut yleistä ymmärtämystä. H:n
tutkimussarja „Electromagnetic waves" (1888) lienee
vieläkin elektromagneettisten aaltojen teorian
päälähde. Hänen tällä alalla suorittamillaan
tutkimuksilla on myöskin ollut suuri käytännöllinen
merkitys, eritoten siten, että hän on osoittanut
sähköttämisen tai telefoneerauksen pitkillä
matkoilla edellyttävän johtolinjan itseinduktsioniu
lisäystä. Myöhemmin esitetyn elektroniteorian
kehitykselle ja myöhemmin keksittyjen
röntgensäteiden käsittämiselle hänen teoksellaan
„Electromagnetic effects due to the motion of
electri-fication through a dielectric" (1889) on ollut
perustava merkitys, n. ou myöskin osoittanut
kansainvälisten sähköyksikköjen
irratsionaali-suuden. H:n „ratsiouaalisten" yksikköjen
käy-täntöönottaminen saavuttaa teoreetikkojen
kesken yhä suurempaa kannatusta. H. on myös
innokkaasti puoltanut vektorianalyysin käyttöä
matemaattisessa fysiikassa. Hänen suurta
teostaan „Electromagnetic theory" on ilmestynyt 2
nidettä (1893-99).
7. III. Painettu 2-’/1210.
Hebbel, Christian Friedric h (1813-63),
huomattava saks. näytelmänkirjoittaja, valitsi
aiheensa etupäässä Raamatusta ja saks.
kansanrunoudesta. Hänen etevimmät näytelmänsä
ovat „Judith" (1841), „Genoveva" (1843),
„Maria Magdalena"(1844), „Herodes und Mariamne",
„Agnes Bernauer" (1855). H:n mestariteos on
trilogia „Die Nibelungen" (1862), jonka eri osat
ovat „Der gehörnte Siegfried", „Siegfrieds Tod"
Kriemhildens Rache". H:n viimeinen
murhenäytelmä „Demetrius" jäi keskeneräiseksi, n. on
loistavalahjainen dramatikko, luovalta
mielikuvitukseltaan rikas, draamalliselta
sommittelu-taiteeltaan kätevä. Suunnattomuuden tavoittelu
vie hänet kuitenkin usein yli taiteen rajojen.
Kootut teokset 1901-03 (12 n., toim. R. M.
Werner; paras painos). [J. Krumm, „F. H." (1899) ;
K. Böhring, „Die Probleme der Hebbelischen
Tragödie" (1899) ; F. Zinkernagel, „Die
Grundlagen der Hebbelschen Tragödien" (1904) ; R. M.
Werner, „H., ein Lebensbild" (1904).] J. JI-l.
Hebe [hèbë], kreik. tarustossa nuoruuden
kukoistuksen jumalatar, Zeuksen ja Heran tytär;
suorittaa jumalien piirissä samat toimet kuin
talon nuori tytär ainakin. Kun Herakles
otettiin jumalien joukkoon, annettiin H. hänelle
puolisoksi. H:eä palveltiin milloin Heran, milloin
Herakleen palveluksen yhteydessä. Paikoittain
häntä identifioitiin Dia tai Ganymeda
nimisten jumalattarien kanssa. O. E. T.
Hebel [he-], Johann Peter (1760-1826),
etevä saks. murteisrunoilija ja kansankirjailija,
valitsi runojensa kieleksi Lörrachin murteen.
H:n tunnetuimmat teokset ovat runot
„Alemannische Gedichte" (1803), jotka sisältävät
oivallisia luonnonkuvauksia, idyllisiä tapainkuvauksia
talonpoikaiselämästä, y. m. n:n
kansankertomuksista mainittavimmat: „Schatzkästlein des
rheinländischen Hausfreundes" (1811) ja
„Biblische Geschichten" (1826). Kootut teokset
(1832-34, 8 n.). [Schultheiss, „Hebels Leben" (1831) ;
Giehne. „Studien über J. P. H." (1894).]
J. H-l.
Hébert [ebär], Antoine Auguste
Ernest (1817-1908), rausk. taidemaalari. David
d’Angers’n ja Dclarochen oppilas. Matkusti 1839
Rooman palkinnolla jatkamaan opintojaan
Italiaan, jossa hän myös oli vv. 1867-73 ja 1885-91
Ranskan Rooman akatemian johtajana.
Uskonnollisten esitysten ja hienostelevien muotokuvien
ohella H. maalasi italialais-aiheisia, elegisen
tunteellisia ja ihannoitsevia laatukuvia („Malaria",
„Cervaran naiset", „Rosa Nera" y. m.). E. R-r.
Hébert [ebä’r], Jacques René (1757-94),
ransk. vallankumousmies, toimi ennen
vallankumousta m. m. pilettien vastaanottajana eräässä
teatterissa; ryhtyi 1790 julkaisemaan lehteä „Le
père Duchesne", jota nimitystä sittemmin
ruvettiin käyttämään H:sta itsestään. Tämä
sanomalehti, jonka sisällys oli kumouksellista ja kieli
raakaa, sai laajan lukijakunnan alhaison
keskuudessa. V. 1791 H. rupesi cordelier-klubin
jäseneksi ja hätyytteli varsinkin girondisteja. Kun
girondistit oli kukistettu 1793 ja hirmuvallan
aika alkoi, esiintyi H. hurjimpain jakobiinein
johtajana. Hän ja hänen ystävänsä n. s. h e b e
r-t i s t i t panivat toimeen hirmuhallituksen
pahimmat julmuudet. H. oli myöskin järjen
jumalanpalveluksen alkuunpanijoita. Lopulta hän us-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
