Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Invaliditeetti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1043
5. Mus., ks. Käännös.
6. Sotat. Taktillisen yksikön, aliosastojen
numerojärjestyksen muuttaminen, niin että esim.
osasto N:o 1 rintamassa ei tule seisomaan oikealla
sivustalla, kuten tavallisissa oloissa, vaan keskellä
tai vasemmalla sivustalla. Sodassa joskus
maaperä. ajan puute t. m. s. vaatii tällaista
rintama-asentoa, ja joukkoja harjoitetaankin rauhan
aikana siihen. M. v. E.
7. Sähköop. Suunnanmuutos
termosähkövir-rassa, kun lämpötilaa kohotetaan
kuumennus-paikassa kyllin korkealle. J. K.
Inverssi (ks. Inversioni), käännetty.
Luvun a inverssiarvo on—, Inverssiarvon
a
sijasta käytetään myös nimitystä
resiprook-k i a r v o. J. K.
Invertebrata ks. Selkärangattomat.
Invertiini (invertaasi), erityinen hiivassa
oleva kem. fermentti, joka muuttaa ruokosokerin
invertti-sokeriksi (ks. t.).
Invertti-sokeri, rypäle- ja hedelmäsokerin seos,
joka syntyy hydrolyysin kautta ruokosokerista.
Investituura (kesk. lat. investitw’ra =
pukeminen), viran tai maaomaisuuteen kohdistuvan
omistusoikeuden antaminen: läänittäminen (ks.
Lää nityslaitos). Keskiaikaisessa
kirkko-oikeudessa investituuralla tarkoitetaan
hallitsijan (kuninkaan, keisarin) oikeutta vahvistaa
virkaan maansa piispat ja apotit, vieläpä
antamalla sormus ja sauva nimittää heidät
virkoihinsa. Keisarien osallisuutta ja määräämisvaltaa
tällaisissa vaaleissa voidaan huomata jo Rooman
valtakunnassa. Niin hyvin merovingilais- kuin
karolingilais-hallitsijat käyttivät tuontuostakin
määräämisvaltaansa piispanpaikkoja
täytettäessä. Sikäli kuin piispat ja apotit
maaomaisuuden hallitsijoina ja valtiollisten oikeuksien,
eritoten tuomiovallan omistajina kohosivat
maallisten suurmiesten vertaisiksi, kävi varsinkin
Saksan keisarille elinkysymykseksi pontevasti pitää
kiinni näiden hengellisten paikkojen
täyttämis-oikeudesta. Kului kuitenkin aikaa, ennenkuin
kirkon puolelta huomattiin, mikä vaara tässä
menetelmässä, jossa kirkon virkoja täytettäessä
valtiolliset näkökohdat olivat määräämässä, piili
itse kirkolle. Alasta ll:nnen vuosis.
keskipalkoilla clugnvläisestä liikkeestä alkunsa saanut,
aina paavinistuimelle saakka saapunut kirkon
uudistusta tarkoittava virtaus nosti n. s. i n v e
s-tituur a-r i i d an, taistelun n. s. s i m o n i a a
(ks. t.) vastaan, joka kuumimmillaan ollessaan
kuitenkin samalla oli ottelua siitä, oliko
hallitsijalla vai paavilla oleva maailmanherruus.
Erikoisen jännittävä tämä taistelu oli paavi
Gre-gorius VII:n ja Henrik IV:n välillä (ks.
lähemmin Gregorius VII, Henrik IV,
Henrik V). Paitsi mieskohtaisesti vallanvaatijain
kesken ja kirkolliskokouksissa käytiin tätä
taistelua myös kirjallisesti. Pitkälliset sovittelut
saivat lopullisesti ratkaisunsa Wormsin k o
n-kordaatissa (1122), joka solmittiin paavi
Calixtus II :n ja keisari Henrik V:n välillä.
Piispat ja apotit ovat valittavat, Italiassa ja
Burgundissa hallitsijan sekaantumatta, Saksassa
hänen läsnäollessaan ja siten, että hänen,
erimielisyyden vallitessa, tulee saman
kirkkomaa-kunnan metropoliittani ja piispojen avulla
auttaa ymmärtäväisempi puolue voitolle (näin keisa-
1044
rille jäi Saksassa ratkaiseva vaikutusvalta).
In-vestituurasta sormukseen ja sauvaan nähden
hallitsija luopui, mutta hänellä oli oikeus antaa
valitulle läänityksen mukana seuraavat
maalliset oikeudet ja niiden merkkinä valtikka sekä
ottaa häneltä vasallivala. Wormsin konkordaatti
ei merkitse kummankaan riitapuolen suoranaista
voittoa. — Ranskassa investituura-riidalla ei
ollut samaa periaatteellista merkitystä eikä sitä
myöskään käyty yhtä kiivaasti. Ranskan
piispoilla ei ollut yhtä suuria valtiollisia oikeuksia,
ja lisäksi nimitysoikeus ja investituura oli
jaettuna kuninkaan ja mahtavien kruununvasallien.
herttuain ja kreivien kesken, joten koko taistelu
hajaantui pikku-otteluihin ja sovitteluiliin
paavin ja paikallisten vallanpitäjäin välillä; ja
niinpä tuloksetkin olivat erilaisia. Muutamia
poikkeuksia lukuunottamatta on 12:nnen vuosis.
alusta alkaen piispojen ja apottien vaali vapaa.
Kaikkein vähimmän oli kirkollisella puolueella
tässä kysymyksessä menestystä Englannissa.
Gregorius VII:n aikuisilla
maallikko-investituu-ran kielloilla ei ollut Englannin oloihin mitään
vaikutusta. Wilhelm II:n ja Anselm
Canterbury-Iäisen välinen erimielisyys koski vain
kuninkaallisen vallan väärinkäyttöä, ja kun Henrik
I:n aikana Anselm 1101 kieltäytyi vannomasta
vasallivalaa, syntyi siitä diplomaattinen
inves-tituurariita, joka 1107 loppui siihen, että
kuningas luopui sormuksen ja sauvan antamisesta,
siis pelkästä muodollisuudesta, mutta piti kiinni
vasallivalasta sekä muista edeltäjiensä
oikeuksista. L. H.
Inviitti (lat. invitä’re = kutsua), kutsu,
ke-hoitus, viittaus.
In vino veritas [vinö vè-] (lat.), „viinissä, ou
totuus", s. o. juopunut sanoo totuuden, osoittaa
oikean luontonsa.
Invita Minerva [-vi’tä -ne’rvä] (lat.).
„vastoin Minervan tahtoa", s. o. vailla tarpeellisia
taipumuksia. Tämä sananparsi esiintyy jo
Cicerolla ja Horatiuksella.
Inviteerata (lat. invitä’re), kutsua.
Involutsioni, ruumiin kutistuminen
vanhuuden iällä; myöskin kohdun kutistuminen
jälleen entiseen kokoonsa synnytyksen jälkeen
(involutio uteri).
Io [iö’], kreik. taruhenkilö, tavallisimman
tarinan mukaan Argoksen kuninkaan (oikeastaan
jokijumalan Inakhoksen tytär, Heran papitar.
Häneen rakastuu Zeus. Jottei Hera saisi
lemmen-liitosta vihiä muuttaa Zeus Ion lehmäksi. Mutta
Hera huomaakin petoksen (toisen tarinan
mukaan juuri Hera muuttaa Ion ehkäistäksensä
siten lemmenliittoa) ja panee satasilmäisen
Argoksen (ks. t.) lehmää kaitsemaan. Zeuksen
käskystä Hermes vaivuttaa Argoksen uneen ja
tappaa hänet. Hera taas lähettää paarman
ajamaan Io lehmää pitkin .maita ja meriä; hänen
liarharetkistään ovat muka „Ionilainen
(Ioonia-lainen) meri" ja Bosporos (muka = lehmän salmi,
kaiketi väärä kansanetymologia) saaneet ni
niensä. Vihdoin hän saapuu Egyptiin, jossa Zeus
käden koskettamisella muuttaa hänet entiselleen,
ja hän synnyttää (tavallisesti häränmuotoiseksi
ajatellun) Epaphokseu (ks. t.). Tämän kautta
Io tulee m. m. Danaoksen suvun kantaäidiksi.
— Io esiiutvy taideteoksissa milloin lehmänä,
milloin sarvipäänä neitosena. O. E. T.
Inverssi —Io
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
