Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jaakko ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1237
Jaakko
1238
on johdosta J. sitten tyytyi panemaan vain
sangen laimean vastalauseen. Elisabethin kuoltua
maa-lisk. 24 p. 1603 J. tunnustettiin hänen
seuraajakseen, joten Englanti, Irlanti ja Skotlanti
saivat saman hallitsijan. Hänellä oli erittäin
korkeat ajatukset kuninkuuden jumalallisesta
alkuperästä. Mutta luonteeltaan horjuvana,
kelvottomien suosikkiensa johdettavana ja samalla
pikkumaisen ylpeänä hän ei kyennyt arvoansa
ylläpitämään alamaistensa silmissä, jota paitsi hän
skotlantilaisena ei ymmärtänyt englantilaisten
kansallisia omituisuuksia. Alamaisten
luottamuksen menettämiseen vaikutti lisäksi varsinkin
hänen pyrkimyksensä rajoittaa parlamentin
vaikutusvaltaa maan asioihin, vaikka hän kyllä
parlamentilta lakkaamatta vaati uusia
rahamyönny-tyksiä, sekä hänen ulkopolitiikkansa, joka ei
vastannut parlamentin eikä kansan toiveita. Aluksi
vainottuaan presbyteriaaneja ja puritaaneja ja
suosittuaan katolilaisia hän jälleen pani
käytäntöön viimemainittuja vastaan säädetyt
rangais-tusediktit, siten aiheuttaen katolilaisten
toimeenpaneman „ruutisalaliiton" (1605). Sen suosion,
jonka hän kansansa keskuudessa saavutti
antamalla tyttärensä puolisoksi Pfalzin
protestanttiselle vaaliruhtinaalle Fredrik V:lle, hän suurelta
osalta menetti kovin heikosti tukiessaan tätä
kovaonnista ruhtinasta kolmikymmenvuotisessa
sodassa. Ja kokonaan vihamieliseksi muuttui
mieliala, kun J. yritti hankkia vanhemmalle
pojalleen puolisoksi espanjalaista, katolilaista
prinsessaa. J. pyrki myöskin esiintymään
välittäjänä ja suunnanmäärääjänä aikansa
uskonnollisissa ja valtiollisissa taisteluissa; niinpä hän
tässä mielessä lähetti edustajiaan Euotsin ja
Venäjän rauhanneuvotteluihin Stolbovaan 1617. —
J:n mielipiteeet tulevat kuvaavasti ilmi hänen
kirjoitelmissaan, joissa hän, etenkin teologiassa
varsin suurta tietomäärää osoittaen, puolustaa
rajatonta yksinvaltaa, kannattaa uskoa
kummituksiin ja taikuuteen, vastustaa tupakanpolttoa j. n. e.
[Disraeli, „Inquiry into the literary and political
character of James I" (1816); Gardiner, „History
of England f rom the accession of James I"
(1863-75); Henderson, „James I and VI" (1904).]
2. J. II (1633-1701), edellisen pojanpoika, Kaarle
I:n toinen poika, ennen kuninkaaksi tuloaan
ar-vonimeltään Yorkin herttua, joutui
vallankumouksessa parlamentin joukkojen vangiksi 1646,
mutta pakeni 1648 ensin Hollantiin, sitten
Ranskaan. V:sta 1652 lähtien hän palveli Ranskan
armeiassa Turennen johdolla ja v:sta 1657
Espanjan armeiassa. Kuninkaaksi tultuaan hänen
veljensä Kaarle II nimitti hänet suuramiraaliksi
ja laivaston ylipäälliköksi; voitokkaasti hän johti
laivastoa sodassa Hollantia vastaan. Siirryttyään
1671 katoliseen uskoon hänen paria vuotta
myöhemmin täytyi luopua virastaan „test-säännön"
määräyksen mukaau. Sam. v. (1673) hän,
ensimäisen puolisonsa Anna Hyden 1671 kuoltua,
meni naimisiin katolilaisen prinsessan, Modenan
Annan, kanssa. Kun 1678 paljastettu n. s.
katolilaisten salaliitto pani mielet entistä enemmän
kiihdyksiin, täytyi J:n lähteä maasta (1679).
Parlamentissa esitettiin nyt ehdotus J:n
syrjäyttämiseksi vallanperimyksestä, mutta ehdotus
raukesi ylähuoneen vastustukseen. V. 1682 J.
lopullisesti palasi Lontooseen ja sai ennen pitkää niin
suuren vaikutusvallan veljeensä, että hän jo tä-
män viimeiset elinvuodet oli hallituksen
varsinaisena johtajana. Kaarle II:n kuoltua J. (helmik.
5 p. 1685) nousi Englannin valtaistuimelle. Häntä
vastaan tehtiin pari onnistumatonta
kapinayri-tystä (Englannissa Kaarle II: n äpäräpoika,
Mon-mouthin herttua, ja Skotlannissa Argyllin
herttua), jotka yritykset vain olivat omiaan
vahvistamaan hänen asemaansa. Mutta sikäli kuin hänen
aikeensa saattaa voimaan rajaton yksinvalta ja
katolisuus alkoivat ilmetä, rupesi myös
tyytymättömyys kasvamaan. Hän syrjäytti alinomaa
„test-säännön" määräyksiä ja julkaisi vihdoin 1687
yleisen suvaitsevaisuuslain. Sisällinen rauha säilyi
kuitenkin niin kauan kuin valtaistuimen perijöinä
olivat J:n protestanttiset tyttäret, Maria ja Anna,
mutta kuningattaren 1688 synnytettyä pojan
puhkesi vallankumous. Oppositsionin johtajat
kääntyivät J :n vävyn, Oranian prinssin
Wilhelmin puoleen, ja tämä lähti sotajoukkoineen
Englantiin. Turhaan J. nyt peruutti vihatut
toimenpiteensä. Kansansa hylkäämänä hän pakeni
Ranskaan, ja 1689 hänet julistettiin kruununsa
menettäneeksi. St Germain’issä hän vietti elämänsä
loppuvuodet, useita kertoja turhaan koettaen
kannattajiensa, jakobiittien, ja Ranskan avulla
saada takaisin valtaistuintansa. [J. S. Clarke,
„Life of James II" (1816), joka perustuu J:n
omiin elämäkerrallisiin muistiinpanoihin; O.
Klopp, „Der Fall des Hauses Stuart"; Macaulayn
katsotaan „Englannin historiassaan" liioittelevan
J:n luonteen varjopuolia.] K. B:dt.
3. J. III ks. Jaakko Frans Edvard.
Jaakko I, Haitin keisari, ks. Dessalines.
Jaakko, Skotlannin kuninkait a (engl.
James). 1. J. I (1394-1437), hali. v:sta 1424
(nimellisesti v:sta 1406); Robert III:n poika. Isänsä
lähetti hänet Ranskaan 1406 vallanhimoisen
veljensä, Albanyn herttuan vainoa pakoon, mutta
matkalla vangitsivat hänet englantilaiset ja hän
pääsi vapaaksi vasta 1424. J. hallitsi
kelvollisesti, rajoitti aateliston liiallista valtaa, edisti
elinkeinoja sekä järjesti sota- ja oikeuslaitosta.
Ollen liitossa Ranskan kanssa hän alkoi sodan
Englantia vastaan 1436, mutta kääntyi kohta
takaisin, kun Skotlannin aateliset tekivät kapinan.
Pian senjälkeen hänet murhasivat liittoutuneet
ylimykset. Hänen sepittämäksensä väitetään
runoteos „The Kingis Quair".
2. J. IV (1473-1513), hali. v:sta 1488. J. III:n
poika, edell:n pojanpojan poika, nai Englannin
Henrik VII:n tyttären Margaretan; kaatui
Flod-denin taistelussa sotiessaan Englantia vastaan
Ranskan liitossa; pidetään Pyh. Andreaksen
ritarikunnan perustajana.
3. J. V (1512-42), hali. v:sta 1513 holhouksen
alaisena, v:sta 1528 itsenäisesti, edell:n poika;
koetti turhaan estää uskonpuhdistuksen
leviämistä, sai kuten edellisetkin Skotlannin
hallitsijat taistella aatelistoa vastaan, joka m. m. luopui
hänestä sotaretkellä Englantia vastaan 1542.
Hänen toisesta aviostaan Maria Guisen kanssa
syntyi tytär Maria Stuart.
4. J. VI ks. J. I, Englannin kuningas. G. R.
Jaakko (engl. James) Frans Edvard
(1688-1766), engl. kruununvaatija, tunnettu
nimellä pretendentti 1. vanhempi
pre-tendentti 1. Chevalier de S:t George,
Englannin kuninkaan Jaakko II:n poika; hänen
syntymänsä oli yhtenä aiheena v:n 1688 vallan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
