Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kansainvälisen oikeuden laitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
221
Kansainvälisen oikeuden laitos—Kansainväliset kongressit
työoikeudellisissa suhteissa, joihin useiden
maiden lakien sovelluttaminen voi tulla
kysymykseen. Tuolla nimityksellä voidaan myös käsittää
tätä oikeutta käsittelevää tiedettä; luonnollisesti
ei tällaista oikeutta yksi valtio ilman muiden
valtioiden myötävaikutusta voi täysin määrätä,
jos kohtakin moniaat lait sisältävät säännöksiä
oman ja vieraan maan oikeuden välisestä suhteesta
k:een y :een kuuluvan kysymyksen joutuessa oman
maan viranomaisten ratkaistavaksi. Viime
aikoina on senvuoksi koetettu järjestää k:eeny:een
sisältyviä seikkoja useampien valtioiden välisillä
kansainvälisillä sopimuksilla. Viimemainituista
tärkeimmät ovat ne, jotka ovat aikaansaadut
Haagin konferensseissa vv. 1S93. 1894. 1896,1900,
1902 ja 1904. Näissä on laadittu ehdotuksia
sopimuksiksi avioliiton solmimisesta, avioerosta,
holhouksesta, määräyksistä riita-asioihin
kuuluvista seikoista sekä perinnöstä ja testamentista.
Nämät ehdotukset eivät vielä eri maissa ole
kaikki lopullisesti hyväksyttyjä. Konventsionien
tarkoituksena ei ole ollut aikaansaada yhtenäistä
aineellista oikeutta, vaan ainoastaan eri maiden
lakeihin yhdenmukaisia säännöksiä oman ja
vieraan oikeuden suhteesta toisiinsa. Näitä
säännöksiä nimitetään kollisioni normeiksi ja ne voivat
määrätä joko että oman maan lakia aina on
noudatettava (eksklusiivinen kollisioninormi) taikka
ne määräävät noudatettavan lain yleisellä vissiin
asianhaaraan liittyvällä säännöllä (yleinen
kollisioninormi). Eri tapauksissa noudatettavaksi
määrätty laki on n. s. materiaalistatuutti. Sitä
lakia itseään, jonka kollisioninormit määräävät
materiaalistatuutin, sanotaan formaalistatuutiksi.
Yleisenä sääntönä on (milloin formaali- ja
materiaalistatuutti eivät yhdy), että viranomainen
sovelluttaa ulkomaista oikeutta ainoastaan sillä
edellytyksellä, että sen sisällys on tunnettu tai
tulee hänelle tunnetuksi ja ettei se sodi
oikeusperiaatteita ja hyviä tapoja vastaan
viranomaisen omassa maassa.
K. y. jakaantuu 3 pääosaan, nimittäin
prosessioikeuteen, rikos- ja luovutusoikeuteen sekä
kansainväliseen yksityisoikeuteen varsinaisessa
merkityksessä. Kahdessa ensinmainitussa
formaali-ja materiaalistatuutti yleensä yhtyvät (s. o. laki
määrää että sitä itseään on noudatettava), vaikka
niissäkin ulkomaista oikeutta määrätyissä
rajoissa on otettava huomioon ja ulkomaalainen
usein on toisenlaisten määräysten alainen kuin
oman maan mies (prosessioikeudessa voi esim.
kantaja olla velvollinen määrätyissä tapauksissa
asettamaan takauksen kuluista ja vahingosta).
— Varsinaisessa kansainvälisessä
yksityisoikeudessa formaali- ja materiaalistatuutit eivät yhdy.
vaan määrätään ensiksimainittu itsenäisesti
jostakin olennaisesta tosiasiasta riippuen. Niinpä
formaalistatuutin henkilön oikeudelliseen
toimintakelpoisuuteen nähden määrää
yleisen säännön mukaan personaalistatuutti s. o.
joko sen maan laki, jossa henkilö asuu (lex
do-micilii), tahi sen. jonka kansalainen hän on (lex
patriee 1. civitatis). Oikeuskelpoisuuden
järjestää osaksi jompikumpi edellämainituista
laeista, osaksi sen maan hiki, johon oikeus tai
velvollisuus erikoistapauksessa perustetaan.
Uudemman oikeuskäsityksen mukaan annetaan
val-tionkansalaisuudelle etusija. (Englannissa,
Tanskassa ja Norjassa on vielä sen maan laki. jossa
henkilö asuu, ratkaisevana). Oikeustoimen
muotoon nähden on osaksi tekopaikka
määräävä (locus regit actum), osaksi noudatetaan
sitä lakia, jonka valtapiirissä toimesta riippuva
suhde on. Velkasuhteet ovat riippuvaisia
laista siinä paikassa, missä ne
formaalistatuutin mukaan päättyvät (lex loci solutionis). Tämä
on säännöllisesti, mutta ei aina,, sama kuin
velallisen kotipaikka, jonka lakia toiset senvuoksi
pitävätkin „obligatsionistatuutiksi" sopivimpana.
Toisten mielipiteen mukaan on etusija
annettava sen paikan laille, jossa perustana oleva
oikeustoimi tahi asia tapahtui (lex loci
contrac-tus), täytäntöönpanopaikan laille (lex loci
execu-tionis) tahi vihdoin sen paikkakunnan laille,
jossa oikeudenkäynti suhteesta on vireille
pantava (lex fori). „R e a a 1 i s t a t u u 11 i", jolla
on ratkaiseva merkitys hallintoon ja
esineoikeuksiin nälulen, on sen paikan laki, missä esine
sijaitsee (lex rei sitte). Vanhemman
katsantokannan mukaan oli. milloin oli kysymys
irtaimistosta. personaalistatuutti määräävänä.
Perintö- ja perheoikeudellisiin suhteisiin
nähden on yleensä miehen kotimaan laki
„avioliitto-statuutti" s. o. se laki, joka järjestää avioliiton
ja sen oikeudelliset seuraukset; muutamissa
tapauksissa on kuitenkin sen maan laki, jossa
yhdyselämä tapahtuu, määräävä. Avioliiton
s o 1 m i m i s m u o d o n määrää yleensä sen
paikan laki, jossa avioliitto solmitaan (lex loci
celebrationis) tahi poikkeustapauksissa kotimaan
laki. Avioesteisiin nähden on otettava huomioon
molempien naimisiin menijäin kotimaan lait —
kuitenkin saattaa sen paikkakunnan laki, jossa
avioliitto solmitaan, asettaa tahi olla
huomioonottamatta esteitä, jotka konventsioneissa ovat
tarkoin määrätyt. Avioero määräytyy joko
sen paikan lain mukaan, missä aviopuolisot
asuvat taikka kotimaan lain mukaan; Haagin
kon-ventsionin mukaan kotimaan laki voi kuitenkin
tällaisessa tapauksessa määrätä itsensä
eksklusiiviseksi kollisioninormiksi.
Huolenpito-statuutti alaikäisiin nähden on
asianomaisen kotimaan laki ja viranomaiset siellä ovat
etupäässä velvolliset huolehtimaan holhouksesta.
Perintö- ja testamenttioikeus riippuu
kuolleen personaalistatuutista s. o. hänen
kotimaansa laista, joka siis myös on
seuraanto-statuutti. Poikkeuksen tekee kiinteimistö, johon
nähden tavallisesti si jaitsemispaikan laki (lex
rei sitæ) pidetään määräävänä. E. K-ja.
Kansainvälisen oikeuden laitos ks.
Institut de droit international.
Kansainväliset hallintolaitokset,
sivistys-valtioitteu perustamat virastot, joitten tehtävänä
on eräitten yhteisten kansainvälisten etujen
valvominen. Sellaisia ovat
maailminpostiyhdis-tyksen toimisto Bernissä (per. 1875), Bernissä
oleva toimisto, jonka tarkoituksena on turvata
omistusoikeus teollisuustuotteisiin (per. 18S3),
taiteellista ja kirjallista omistusoikeutta valvova,
myöskin Bernissä sijaitseva toimisto (per. "^SPi,
orjakaupan vastustamiseksi 1890 perustettu
Brjs-selin toimisto y. m. — ks. Kansainväliset
toimistot ja tuomioistuimet. 11. E.
Kansainväliset kongressit. Aineen k o
e-tuskongressit. Niitä on pidetty v:sta 1885
lähtien. V:sta 1S95 ne järjestää kansainvälinen
aineenkoetusliitto.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
