- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
283-284

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kälviä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

välillä, 150 km Seinäjoelta, 185 km Ouluun;
Helsingistä 569 km. L. H-nen.

illustration placeholder
Maariankämmekkä.


Kämmekkä (Orchis), kasvisuku
kämmekkäisten heimossa, juuret mukulamaisia, varsi
lehtinen, kukat kannuksellisia.
N. 70 lajia enimmäkseen
lauhkeissa vyöhykkeissä, meillä 4,
joista täplikäslelitinen
Maariankämmekkä (Orchis
maculatus)
on yleinen koko
maassa. Muutamien
ulkomaisten lajien mukuloista saadaan
salepia, toisia viljellään
koristuskasveina. J. A. W.

Kämmekkäät (Orchidaceæ),
yksisirkkaisiin kuuluva
kasviheimo, monivuotisia,
suurimmaksi osaksi lämpimien
vyöhykkeiden yrttikasveja.
Juuret lisäjuuria, usein
mukulamaisesti paisuneita,
ilmajuuria tai puuttuvat kokonaan.
Lehdet samantapaiset kuin
liljakasveilla. Varsi usein mukulamainen.
Kukinto tähkä tai terttu. Kaksineuvoiset,
yksitasoiset, sikiäispäälliset kukat soveltuneet
hyönteispölyytykseen ja siksi omituiset
rakenteeltaan, väkevätuoksuiset, usein kirjavan ja
loisteliaan väriset. Kuudesta kehälehdestä yksi
on huulimainen, alas-suuntautunut ja
kantaa yhtä tai kahta emin kanssa
siitintukuksi (gynostemium) yhteenkasvanutta
hedettä. Siitepölyhiukkaset pysyvät toinen
toisiinsa yhtyneinä ja eräillä lajeilla kaikki samassa
ponnen lokerossa syntyneet muodostavat
nuijan-muotoisen kappaleen, pölymyhkyn
(pollinium), jonka varren päässä on tahmea levy,
tarttumakanta (glandula), millä myhky
tarttuu kukassa käyvän hyönteisen päähän
kulkeutuen siten toisen kukan hedelmöitettävälle
emin luotille. Emi 3-lehtinen, yhdislehtinen,
hedelmä kota, siemenet erinomaisen pienet,
lukuisat, alkio ei ole erilaistunut eri elimiksi,
valkuainen puuttuu. K. ovat suurimmaksi osaksi
ulkovieraita, meikäläiset kasvavat kaikki maassa
ollen monet mädänsyöjiä ja lehdettömiä
(Coralliorrhiza, Neottia) ja sienijuuren (mykorrhizan)
varassa eläviä. Lajiluku n. 6,000, joista n. 2,000
viljellään koristuskasveina, meillä 26 lajia 16
suvussa, niistä useat kasvistomme suurimpia
harvinaisuuksia. Eräiden k:den juurimukulat ovat
rohdoksia (tubera salep), vaniljakasvin hedelmiä
käytetään mausteena. — Tuskin minkään
muitten kukkakasvien viljeleminen vaatii niin
paljon varoja ja niin suurta tarkkuutta kuin k:tten,
joiden viljelys siksi rajoittuukin varakkaimpien
puutarhoihin sekä kasvitieteellisiin laitoksiin.
On myös maailmankuuluja toiminimiä, jotka
viljelevät k:itä myytäväksi ja lähettävät
tiedemiehiä ja puutarhureita eri osiin maailmaa hakemaan
uusia lajeja, siemeniä ja taimia, joista usein
maksetaan huimaavia summia. Varsinkin on engl.
ylimystö tunnettu k:tten suosimisesta. Yhdestä
ainoasta irtokukasta maksetaan satoja markkoja
kappaleelta, jopa enemmänkin. Paitsi kukkien
takia viljellään k:itä myös kirjavien lehtiensä
vuoksi, esim. Anæctochilus regalista, Physurus
pielus
ta, Dossitia marmorataa, Macodes
marmorata
a ja M. petolaa sekä Hæmaria discoloria.
Viimemainitut vaativat hyvin korkeata
lämpöä. Muuten järjestetään viljelys niin paljon
kuin suinkin jäljittelemään kunkin kasvin
alkuperäisen kotiseudun olosuhteita. Asuinhuoneissa
ei k:itä voi yhtämittaan menestyksellä viljellä.
Eräitä kukkivia lajeja voi kuitenkin ajoittain
pitää asuinhuoneissa. Tämmöisiä ovat
Epidendrum-lajit, Cœlogyne cristata, Cattleya labiata ja
Cierina, Lœlia, Phajus, Lycaste skinneri, Dendrobium,
Odontoglossum, Oncidium ja Brassia.
Kirjavalehtiset k. sitävastoin eivät ensinkään viihdy
asuinhuoneissa. Paitsi kotiseudun ilmasto-olot on k:itä
viljeltäessä myös otettava huomioon niiden
elämäntavoista johtuvat erikoisvaatimukset. Niinpä
kotimaassaan puissa eläviä lajeja ei yleensä
viljellä ruukuissa, vaan puunkuoreen kiinnitettyinä
ja rahkasammaliin kiedottuina. Troopillisia k:itä
viljellään kasvihuoneissa, joissa lämpö ei pääse
alenemaan alle 15° C. Suurelle joukolle muita
riittää talvella 10°C. Kasvukauden aikana yleensä
kaikki k. vaativat paljon kosteutta. Heti
kukkimisen jälkeen useimmat pitävät lepoaikaa. Eräitä
lajeja on tähän aikaan pidettävä hyvin kuivina,
toiset taas vaativat lepoaikanakin paljon vettä.
Juuri kastelun oikea järjestäminen ja eri lajien
tunteminen tässä suhteessa vaatii mitä suurinta
tarkkuutta. — K. monistetaan joko siemenistä tai
jakamalla. Pienet siemenet kylvetään
kukkaruukkujen kappaleille ja vaativat itääkseen hyvin
pitkän ajan. Kylvöstä kukkimiseen kuluu enimmäk
seen 3-10 vuotta. Jakaminen toimitetaan
lepoajan loputtua. J. A. W. & B. W. H.

Kämmenliitos, liitos, jossa molemmat
liitettävät osat ovat vain vähän liitekohdistaan
ohennetut ja uppoavat siis vain osaksi toisiinsa.

Kämmenluut ks. Käsivarsi.

Kämneri (lat. camerā’rius),
kämnerioikeuden jäsen. Alkujaan k:t olivat jonkinlaisia
kaupungin kassanhoitajia, joitten velvollisuutena oli
kantaa kaupungin verot ja tehdä niistä tili,
mutta Kustaa II:n Aadolfin antamissa
kaupunkiprivilegioissa jätettiin näitten tehtäväksi myös
alemman lainkäytön hoito kaupungeissa. V. 1619
kaupunkien hallinnosta annetussa säännössä
määrättiin k:ien luku kussakin kaupungissa
kahdeksi ja tuli näitten käsitellä pienempiä riita-
ja rikosasioita sekä periä tuomitut sakot.
Yleisessä 1734 v:n laissa (oikeudenkäymiskaaren
V luku) säilytettiin kämnerioikeus ensimäisenii
oikeudenkäyntiasteena kaupungissa vallalla
tuomita pienemmissä asioissa, jotka eivät koskeneet
kunniaa ja henkeä. Kämnerioikeus ei kuitenkaan
ollut pakollinen ja hyvin monessa kaupungissa
ei sitä ollutkaan, jolloin sen tehtävät hoiti
raastuvanoikeus. Suomessa nämät tuomioistuimet Iak
kautettiin 1868. N. M.

Kämpfer [ke-], Engelbert (1651-1716),
saks. matkailija, aikansa oppineimpia miehiä.
Joutui lääkärinä 1683 ruots. lähetystön mukana
Venäjälle ja Persiaan, mistä jatkoi matkaansa
Itä-Intiaan, sekä 1690 Japaniin, jonka
tutkimisessa hänellä on suuret ansiot. Loppuikänsä K.
eli lääkärinä Saksassa. Ainoastaan osa hänen
teoksistaan on julkaistu, useat vasta hänen
kuolemansa jälkeen. Arvokkaita ovat „Amœnitates
exoticæ”, „History of Japan and Siam”, „Icones
selectæ plantarum, quas in Japonia collegit
... E. K.”

E. E. K.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0162.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free