Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lappalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
561 Lappalaiset
570
paikoin. Viinanjuonti 011 kovasti vähentynyt,
mutta tupakkaa poltetaan paljon.
Yhteiskunnalliset olot. Päättäen
sanoista. jotka ilmaisevat sukulaisuuden suhteita,
lienee 1:11a ennen vallinnut jonkinlainen
ikäluokka-järjestelmä. Vanhempina aikoina hankittiin vaimo
ostamalla; onpa paikoitellen säilynyt muisto
morsiamen ryöstöstä ; vaimo oli aina otettava vieraasta
suvusta. Yhteiskunnallisia arvoerotuksia,
puhumatta rikkaista ja köyhistä, ei ainakaan pitkiin
aikoihin ole ollut. Kylien alueet ovat varmaan
jo varsin vanhoista ajoista olleet jaettuina
perinnäisten rajain määräämiin maihin, joihin
määrätyillä perheillä on nautinto-oikeus; kalavedet
kuuluvat usein yksityisomaisuuden alaan.
Ku-nink. kirjeellä 8 p:ltä heinäk. 1695 määrättiin,
että lapinvero, joka tähän asti maksettiin
turkiksissa ja kapakalassa, oli koko kyläkunnan
suoritettava yhteisesti, kerta kaikkiaan määrätyllä
rahasummalla väkiluvun ja varallisuuden
muutoksiin katsomatta. Asetus koski myös Suomen
Lappia.
L. ovat aina olleet sotapalveluksesta
vapautetut ja kuuluvat jo vanhoista ajoista
määrättyihin seurakuntiin, jotka Suomen Lapissa
syntyivät vanhan Kemin seurakunnan jakautumisen
jälkeen: Kemijärvelle (kappeli 1647), Kuusamoon
1673, Sodankylään (kappeli 1689). Inariin (kirkko
1648), Kittilään (saarnaliuonekunta 1776),
Muo-nionniskaan (kappeli 1778). Utsjoelle 1743 ja
Kuolajärvelle (kappeli 1828).
Historia. L:sta puhuvat jo muutamat
klassillisen ajan historioitsijat: Tacitus, joka
nimittää heitä nimellä f e n n i ja kertoo heidän olevan
kovin raakoja ja köyhiä (heillä ei ole aseita, ei
hevosia, ei kotoa; vaimotkin ottavat osaa
metsästykseen) : Prokopios, joka sanoo heitä s k r i t
i-1. h i i h t ä j ä-f i n 11 e i k s i ja sanoo heidän
eläviin metsästyksestä, pukeutuvan taljoihin ja
ravitsevan pikku lapsensa ytimellä, sekä Jordanes.
Vihdoin kertoo 700-luvun lopulla historioitsija
Paulus Warnefridi Skandinaaviassa
matkustaneiden puhuneen s k r i t i- 1. h i i h t ä j ä-f i
n-n e i s t ä. jotka asuivat Germaanian
perimmäisillä rajoilla, valtameren tienoilla, missä
kesälläkin 011 lunta. Hiukan myöhemmin antavat
lappalaisista eräitä tietoja Othar ja Saxo
Grammaticus. — Jo alku-skandinaavilaisella ajalla 1.
olivat sivistyskosketuksissa skandinaavien kanssa,
jotka jättivät jälkiään m. m. l:n pakanalliseen
uskontoon, mikä seikka myös selviää 1600- ja
1700-lukujen lähteistä. Vanha yhteys
suomalaisten kanssa jatkui edelleen — varsinkin ehkä
karjalaisten kanssa, päättäen monista saduista,
jotka kertovat g a r j e 1 a s eista (=
karjalaisista, ryssistä; eräät toiset sadut puhuvat
t su ud eista: tsuöek = ryövärit, vainolaiset).
Milloin 1. joutuivat skandinaavien veronalaisiksi, ei
tiedetä: Norjassa annettiin lappalaisten verotus ja
kauppa(,,lapinkäynti")Harald Kaunotukan aikana
860-930) yksinoikeudeksi Haalogalandin
suurmie-h il le; Ruotsissa taaskin Maunu Ladonlukko sääsi,
että jokainen, joka tahtoi ottaa osaa 1 :n
kukistamiseen, sai pitää l:ia valtansa alla. kun vain maksoi
kuninkaalle veroa. Näitä Lapin verottajia
sanottiin pirkkalaisiksi (ks. t.). Ensi kerran mainitaan
lapinvouti Ruotsissa 1424. Ainakin jo Kustaa
Vaasan aikana 011 oikeuslaitos Lapissa
järjestetty: joka talvi matkustaa vouti yhdessä pirk-
I kalaisten kanssa Lappiin ja istuu näiden ja
l:n lautamiehinä ollessa käräjät. — Jo
Bremenin Adalbert piispan aikana (1045-72)
aletaan l:lle saarnata kristinuskoa: käännytystyötä
harjoittavat silloin piispa Adalvard ja eräs
Stenphi 1. Staffan. Arkkipiispa Hemming
Laurinpoika käänsi 1340-luvulla osan 1: ia Torniossa.
Myöhemmin harjoittavat lähetystointa l:n kes
kuudessa: 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alulla
lappalaisnainen Margareeta, v:n 1419 vaiheilla
eräs Toste. Kustaa Vaasan aikana
vadstenalais-munkki Benkt ja lähetyssaarnaaja Mikael.
Juhana ITI:n aikana alkavat rannikkopitäjien
papit tehdä säännöllisiä matkoja lappalais-alueille.
Kaarle IX avaa Jäämeren-politiikallaan uuden
aikakauden Lapissa: järjestää olot, tekee lopun
pirkkalaisten vallasta ja rakennuttaa kirkkoja
(Lycksele, Arvidsjaur, Jokkmokk) ; jo tähän
aikaan kuulunevat kaikki Ruotsin 1.
muodollisesti kristilliseen kirkkoon. Kustaa IT Aadolf
jatkaa täälläkin isänsä työtä: lapinkielinen
uskonnollinen kirjallisuus perustetaan (1619),
lap-palaiskoulu avataan Lvckselessä (1631; siirrettiin
1865 Tärnaan). V. 1635 Piitimen Lapissa tehdyt
hopealöydöt tekevät yhteyden muun maailman
kanssa vilkkaammaksi ja edistävät siirtolaisuutta:
kohoaa uusia kirkkoja, ja papit alkavat asettua
pysyväisiksi asukkaiksi Lappiin. Tornion ja
Kemin Lapeissa ajavat lähetyksen asiaa tähän
aikaan suurella voimalla Esaias Fellman.
Johannes T o r n æ u s ja Gabriel T u d
e-rus; kuitenkin syrjäytyy pakanuus, kuten
luonnollista, vain vitkaan. Suuri pohjan sota kes
keyttää täälläkin edistvspyrinnöt, mutta
1700-luvun alkukymmeninä kasvoi Lapin lähetystoimi
pietismin vaikutuksesta voimakkaammaksi kuin
milloinkaan ennen. Norjan lähetystyön
etunenässä toimi suurella menestyksellä Thomas
von West en (1716-27). V. 1723 annettiin
ku-nink. asetus ,.lappalaisten ahkerammasta
opettamisesta kristillisyydessä ja koulujen
perustamisesta Lappiin". V. 1739 asetetun Lapin
kirkollisasiain komitean toimesta ryhdyttiin laajoihin
uudistuspuuhiin: syntyi taaskin joukko uusia
seurakuntia, kohosi uusia kouluja ja lappalainen
kirjallisuus karttui. Viinan tuonti kiellettiin vv.
1723, 1740, 1743, kielto kumottiin 1752.
uudistettiin jälleen Ruotsissa 1839. 1848 ja pysyi
voimassa 31 p:ään jouluk. 1897: on Suomessa
edelleen voimassa. Jälkimäisessä maassa uutisasutus
kasvoi 1700-luvun alulla voimakkaammin kuin
ennen.
Lapin pohjois- ja itäosissa, suomalaisten
,,Ruijassa", ehkäisivät sivistyksellistä edistystä
suuresti epävakavat valtiolliset olot: norjalaiset
omistivat itselleen aikanaan alueen aina
Vienanmerelle asti, venäläiset, jotka vasta 1200-luvulla
saapuivat näille maille, ulottivat valtansa
Jyy-keänvuonolle (Lyngenfjord), ja pirkkalaiset
tunkeutuivat verotusmatkoillaan aina Jäämerelle.
Näin joutuivat 1. varsinkin Finmarkenissa sekä
Tornion ja Kemin Lapin pohjoisosissa
veronalaisiksi kolmelle eri vallalle. Jossakin määrin
lienevät olot ruvenneet järjestymään, kun
1200-luvun puolivälissä norjalainen uutisasutus alkaa
versoa Finmarkenissa; v. 1589 oli siellä 17 kirk
koa. Myös venäläiseltä taholta ryhdyttiin
käännytystyöhön. Vv. 1526 ja 1532 lähetetään
Novgorodista pappeja Kuollan Lappiin: v. 1550 perusti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
