Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lind ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
985
Lind—Lindau
986
Abraham Lincoln.
1837 asettui asianajajaksi Springfieldiin
Illinoisin valtiossa; oli Illinoisin eduskunnan jäsenenä
1834-42 ja valittiin 1846
kongressin
edustajahuoneeseen, missä hän m. m. teki
ehdotuksen orjuuden
laklakkauttamisesta Columbian piirikunnassa, sillä
edellytyksellä että
piirikunnan väestö
kansanäänestyksellä hyväksyisi
tämän toimenpiteen. Oli v:sta
1849 jonkun aikaa syrjässä
valtiollisesta elämästä
kunnes neekeriorjuuden
paikallista rajoitusta
koskevan „Missouri-kompromissin” kumoaminen, jota hän
ei hyväksynyt, sai hänet
1854 uudelleen esiintymään
julkisuudessa. Seur. vuosina
hän otti tehokkaasti osaa orjuuden laajentamista
vastustavaan agitatsioniin; liittyi v. 1856
muodostuneeseen tasavaltalaiseen puolueeseen ja saavutti
1858 suuren kuuluisuuden siinä senaattorinvaalia
koskevassa taistelussa, jota hän silloin kävi
Illinoisin demokraattien johtajaa Douglasia vastaan.
Viimemainittu tuli kyllä valituksi, mutta niissä
väittelyissä, jotka syntyivät vaalitaistelun aikana,
orjakvsymys tuli perinjuurin pohdituksi ja L.
osoittautui erinomaisen kekseliääksi ja
taisteluvalmiiksi puhujaksi. Hän pakotti Douglasin
tärkeään myönnytykseen, joka vaikutti että orjuutta
puolustavat demokraatit eivät yksimielisesti
kannattaneet tämän ehdokkuutta 1860 toimitetussa
presidentin vaalissa. Vastustajain
hajaantumisesta oli seurauksena, että L. tasavaltalaisten
ehdokkaana valittiin Yhdysvaltain presidentiksi.
Vaalin tulos antoi etelävaltioille aiheen erota
unionista 1861. L. oli tosin orjuuden vastustaja,
mutta hän piti kuitenkin unionin säilymistä
pääasiana, ja oli sen vuoksi vielä sisällisen sodan
aljettua taipuvainen tekemään orjavaltioille
suuriakin myönnytyksiä. Omasta puolestaan hän olisi
tahtonut järjestää orjakysymyksen siten, että
orjuus asteettain poistettaisiin ja että orjain
omistajat saisivat täyden korvauksen. Mutta kun
etelävaltiot itsepäisesti jatkoivat sotaa, katsoi L.
tarpeelliseksi ryhtyä jyrkempiin toimenpiteisiin,
ja syysk. 1862 hän, kohta Antietamin voiton
jälkeen, julisti, että orjuus oli lakkaava 1 p.
tammik. 1863 kaikissa kapinallisissa valtioissa.
Tammik. 1865 hän sai kongressin hyväksymään
Yhdysvaltain valtiomuotoon lisäyksen, jonka mukaan
orjuus kiellettiin koko Yhdysvaltain alueella. V.
1864 L. valittiin uudelleen presidentiksi, mutta
14 p. huhtik. 1865 hänet haavoitti
pistoolinlaukauksella kuolettavasti eräässä Washingtonin
teatterissa etelävaltalainen näyttelijä. J. W.
Booth. — L. oli harvinaisen suoraluontoinen,
oikeamielinen ja omaa voittoa pyytämätön mies,
jolla oli terävä arvostelukyky, sitkeä tahto ja
laajat tiedot. Hänen puheissaan oli sukkelaa
huumoria, mutta myöskin ylevää voimaa. Hänen
valtiomiestaitoansa osoittaa sekin, että hänen
seuraajansa jatkoivat sitä politiikkaa, jonka hän
oli pannut alulle. Muistopatsaita useissa
kaupungeissa. — L:n „Complete Works” on viimeksi
julkaistu 1906-07. [Nicolay ja Hay, „Abraham
Jenny Lind.
L., a history”, Hay, „A short life of Abraham
L.”] J. F.
Lind, Jenny (1821-87), ruots. laulajatar,
vuosisatansa ihmeteltävin („Ruotsin satakieli”),
Lindbladin ja Garcian
oppilas, pianisti
Goldschmidtin puoliso.
Esiintyi 1838-41 Tukholman
oopperassa, v:sta 1844
Berliinissä, Wienissä y. m.,
1847 Lontoossa; luopui
1849 näyttämöltä,
esiintyen sittemmin
ainoastaan konserteissa. Teki
1850-52 konserttimatkan
Yhdysvaltoihin; siellä
ansaitsemastaan omaisuudesta (lähes 1 milj. mk.)
hän lahjoitti yli puolet Ruotsin
hyväntekeväisyyslaitoksiin. V:sta 1856 asui
enimmäkseen Lontoossa.
Esiintyi viimeisen kerran julkisesti 1870
Dusseldorfin musiikkijuhlassa, puolisonsa säveltämässä
„Ruth” nimisessä oratorissa. [Elämäkertoja:
Rockstro, 1894: Wilkens, 3:s pain. 1898.] I. K.
Linda, virolaisen Kalevipoeg runoelman
sankarin Kalevipoegin äiti, jonka Suomen noita
saamistaan rukkasista suuttuneena tuhosi. Nimestä
on annettu erilaisia etymologisia selityksiä. —
Linda on myös virolaisen kuvalehden nimitys. H. O.
Lindanisa mainitaan olleen Räävelin l.
Tallinnan kaupungin paikan ja virolaisten sinne
rakentaman vanhan linnoituksen nimi; tämän
linnoituksen Valdemar Voittaja v. 1219 hävitti ja
rakennutti sijalle uuden linnan, Tallinnan. K. G.
Lindau, kaupunki Etelä-Baierissa, Schwabenin
hallitusalueessa Boden-järven itäpäässä olevalla
rantasaarella; 6,531 as. (1905). L:n satama on
hyvä ja se välittää hyvin vilkasta kauppaa
Sveitsin ja Italian kanssa Boden-järven ylitse. Pari
siltaa yhdistää L:n mantereeseen; toista kulkee
rautatie. Luonnonkauniina ja
lauhkeailmastoisena paikkana L. on vilkkaan
matkailijaliikenteen keskus. — L. sanotaan syntyneen
roomalaisesta leiristä nimeltä Castrum Tiberii. Se oli
vapaa valtakunnankaupunki 1275-1803. — Wrangel
piiritti 1647 L:ta turhaan. (E. E. K.)
Lindau, Paul (s. 1839), saks. kirjailija,
valmistautui kirjalliselle uralle saksal. lehtien
kirjeenvaihtajana Pariisissa. Toimi Saksaan
palattuaan niinikään sanomalehtimiehenä, perusti 1872
viikkolehden „Die Gegenwart” ja 1877
aikakauskirjan „Nord und Stid”. Teoksia: „Harmlose
Briefe eines deutschen Kleinstädters” (1870),
„Literarische Rücksichtslosigkeiten” (3:s pain. 1871),
joiden pisteliäs ja huvittava tyyli miellytti
aikalaisia; „Molière” (1871), „Alfred’de Musset” (1877),
„Dramaturgische Blätter” (2:nen pain. 1877). L:n
draamallisista teoksista mainittakoon „Maria und
Magdalena” (1872), „Diana” (1873), „Ein Erfolg”
(1874), „Johannistrieb” (1878), „Gräfin Lea”
(1880), „Verschämte Arbeit” (1881),
„Jungbrunnen” (1882), „Der Andere” (1893), „Die Erste”
(1895). L:n näytelmät ovat ilmestyneet koottuina
5:nä nidoksena. L. on sitäpaitsi kirjoittanut
matkakuvauksia ja romaaneja ja näyttämötek-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
