Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Liuotin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1055
Liuskeaseet— Liverpool
1056
sellaisiakin vuorilajeja, jotka eivät ole kiteisiä,
kuten savikiviä (saviliuske, alunaliuske) ja
kivihiiltä (n. s. liuskehiili). Tämä johtuu siitä, että
alkuperäisen määrityksen mukaan 1. oli
vuori-laji, jolla on selvä levyiksi halkeilemisen
taipumus. vrt. L i u s k e i s u u s. P. E.
Liuskeaseet. Kivikauden aseet
Pohjois-Euroo-passa ovat piikiveä, eruptiivisia vuorilajeja tai
liusketta. Viimemainitut ovat sangen harvinaisia
Etelä-Skandinaaviassa, jossa niiden esiintyminen
aina on huomiota herättävä. — Suomessa 1. ovat
maan pohjois- ja itäosissa ainakin kivikauden
asuinpaikkojen kalustossa ehdottomasti
enemmistönä, vaihdellen 70-100 % koko ainehistosta.
Länsipuolella linjaa Viipuri-Merenkurkku on vastaava
%-luku 21-51 L:n katsottiin ennen edustavan
itsenäistä ja kansallisesti erilaista kulttuuria,
mutta tästä käsityksestä on nyt luovuttu, ks.
Arktisen kivikauden alue. [J. Ailio,
..Die steinzeitlichen Wohnplatzfunde" I.]
A. M. T.
Liuskehiili, helposti ohuiksi levyiksi
halkeileva kivihiililaji.
Liuskeisuus, sellainen vuorilajien
ylidensuun-taisrakenne, joka ilmenee siinä, että levymäiset
tai pitkähköt kiteiset kivennäisainekset ovat
enemmän tai vähemmän selvästi
yhdensuuntaisiksi järjestyneitä. Se taso, jossa levyjen tai
sälöjen pituussuunta on, on vuorilajin 1 i u s k e
i-s u u s t a s o. L:n oletetaan syntyvän yksipuolisen
puristuksen vaikutuksesta vuorenpoimettumisessa,
niin että liuskeisuustaso tulee kohtisuoraksi
pu-ristussuuntaa vastaan. Jos tällöin vuorilajin
alkuperäiset kideyksilöt ovat mekaanisesti
ruhjoutuneet samalla litistyen linssimäisiksi osasiksi
lius-keisuustasossa, niin vuorilajia sanotaan
ruhje-liuskeiseksi. Jos taas kaikki
kivennäis-yksilöt ovat ehyitä, mutta suomuiset kivennäiset,
kuten kiille, kloriitti, talkki y. m. tai sälöiset
ainekset, kuten amfibolit, ovat yhdensuuntaisia,
niin sanotaan rakennetta kiteytymisiin
s-keisuudeksi. Tällaiseksi vuorilaji tulee
sivu-puristuksen vaikutuksesta maankuoren syvissä
osissa, missä korkea lämpötila ja kaikinpuolinen
paine sekä vesi vaikuttavat yksipuolisen paineen
ohella edistäen kivennäisten
uudelleen-kiteytymistä. Tällöin vallitsee n. s. Riecken periaate,
jonka mukaan kivennäiset liukenevat enimmän
suurimman paineen suuntaan ja aine kitejtyy
helpoimmin uudelleen siilien suuntaan, missä
paine on pienin, t. s. vuorilaji tulee liuskeiseksi
uudelleen-kiteytymällä. P. E.
Liuskekivi, yhteinen nimitys selväliuskeisille
ja liuskeisuudensuuntaan helposti halkeileville
vuorila jeille, jommoisia ovat fylliitti. kiilleliuske,
kvartsiittiliuske ja kloriittiliuske. P. E.
Liuskemusta, maalivärinä käytetty, hienoksi
jauhettu musta savikivi.
Liuskesavi, pehmeä, ohuiksi levyiksi
halkeileva savikivi (ks. t.). Sen liuskeisuus on vain
näennäinen, vrt. Liuske. P. E.
Liuskeöljy, bituminöösisistä liuskekivistä
kuivatislaamalla saatu kivennäisöljy. Käytetään
etupäässä valaistustarkoituksiin. S. V. 11.
Liutprand (n. 922-972), keskiaikainen
historioitsija, kävi 949 kuningas Berengarin
lähettiläänä Konstantinopolissa ja tuli 901 Cremonan
piispaksi. Hänen teoksensa „Antapodosis", oman
aikakautensa historia, ,,De rebus gestis Ottonis
Magni" ja „De legatione Constantinopolitana"
ovat tärkeät sekä Saksan, Italian että Kreikan
valtakunnan senaikuiselle historialle. Pertzin
painattamat „Monumenta Germaniæ historica"
sarjan 3:nteen osaan. K. G.
Liuttula, Speitz-suvun entinen sukutila Sääks
mäellä. Oli mainitun suvun hallussa ainakin 200
vuotta 1800-luvun alkupuolelle saakka. A. Es.
Livadia (muin. kreik. ja nyk. Lebadeia). 1.
Kaupunki Keski-Kreikassa, Boiotiassa. Helikon-vuoren
pohjoisrinteellä, kuivatun Kopais-järven
länsirannalla; n. 6,500 as. Hiukan teollisuutta. — L. oli
vanhalla ajalla tunnettu oraakkelistaan, ja turk
kilaisvallan aikana se oli Keski-Kreikan
hallituskaupunkina, josta alueen viime aikoihin säilynyt
nimi L. — 2. Venäjän keisarin omistama
maatila (n. 300 ha) Krimin etelärannalla, n. 5 km
Jaltasta lounaiseen. Ilmasto täällä on
harvinaisen suopea, puutarhoissa ja puistoissa
menestyvät rehevät etelämaiset kasvit. Ympäristössä on
paljon Venäjän hienoston liuvilinnoja. E. E. li.
Liverpool [livapäl] (nimen johto epävarma),
kreivikunnan muodostava kauppakaupunki
Länsi-Englannissa, Merseyn lahdentapaisesti
laajentuneen suun (leveys L:n kohdalla 1,5-3,3 km) oik.
rannalla, kaupungin keskusta n. 8 km merestä;
67,s km2, 746,566 as. (1911), joista n. ’/«"’/r,
katolilaisia. — L:n pääosa sijaitsee
puolikuunmuctoi-sesti hiekkakivikunnaau rinteellä. Siihen
liittyvät esikaupungit: Toxtetli etelässä, Wavertree,
West Derby, Everton ja Edgehill idässä,
Kirk-dale, Walton on the bill, Bootle ja Waterloo
pohjoisessa. Joen toisella rannalla vastapäätä
L:ia oleva Birkenhead voidaan myöskin lukea
L:n esikaupungiksi, vaikkei se hallinnollisesti
kuulukkaan siihen. — L. on yleensä säännöllisesti
rakennettu, kadut leveät ja siistit. Vanha
kaupunki kapeine, epäterveellisine kujineen on
saanut väistyä uutisrakennusten tieltä, mutta
1800-luvun alussa syntyneet synkät, kapeakatuiset
työ-väenkorttelit kellariasumuksineen ovat vielä
säilyneet. Avonaisista toreista ansaitsee
mainitsemista vain kaupungin keskustassa oleva Linie
Hill Place. Puistoja on esikaupungeissa runsaasli:
Prince’s Park. Toxteth Park ja Sefton Park
etelässä, Wavertree Park (kasvitieteellisine
puutarhoineen), Newsham Park, Stanley Park ja
Cal-derstones Park idässä; yhteensä kaupungin
puistojen pinta-ala on 350 ha. —
Rakennustaiteellisesti L. ei ole huomattava. Vanhimmat
rakennukset ovat 1700-luvulta. Niistä on mainittavin
kaupungintalo (1754) lähellä Merseyn rantaa. Se
on komea, renesanssityylinen rakennus, kupoli
32 m korkea. Kaupungintalon vieressä on pörssi
(valmist. 1808; uusittu 1864-67). L:n komein
rakennus on mahtava, kreikkalais-roomalaiseen
temppelityyliin rakennettu St George’s Hall
(1838-54;* 183 m pitkä, 52 m leveä) Linie Hill
Placella. Itäistä julkisivua koristaa 16
korinttilaista pylvästä. St George’s Halliin on sijoiteltu
konserttisali, assiisioikeudeu istuntosali y. m.
Rakennuksen edessä ovat kuningatar Viktorian,
prinssi Albertin ja lordi Beaconsfieldin
kuvapatsaat sekä 34,5 m korkean patsaan päässä
Wel-lingtonin muistomerkki. Muita huomattavampia
rakennuksia ovat edellisestä pohjoiseen olevat
yleisen kirjaston, museon, teknillisen
keskuskoulun ja taidekokoelman rakennusryhmät, vilja- ja
puuvillapörssi, telakkaliallituksen palatsi, posti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
