- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
5-6

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mangaanimalmit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

voidaan poistaa siitä.
Vaskimangaanisinkki-lejeerinki 011 uushopean kaltaista.
Vaskinikkeli-mangaanilejeerinkiä, nimeltä manganiini,
käytetään sähkölaitteissa virranvastuksena.
Raudan ja mangaanin lejeeringillä
(ferroman-gaani) on taas suuri merkitys erinäisten
teräs-lajien valmistuksessa. Mangaaninpitoisuus tekee
nimittäin teräksen erittäin lujaksi ja kestäväksi
niinhyvin muodonmuutoksia kuin syövyttäviä
vesiliuoksia vastaan. (E. M-nen.)

Mangaanimalmit, ne aineet, joita käytetään
mangaaniyhdistvsten ja -lejeerinkien
valmistukseen. Tärkeimpiä ovat pyrolusiitti, m a
n-ganiitti ja psilomelaani. Näitä
nimitetään yhteisesti ruunikiveksi. Ne esiintyvät usein
yhdessä raontäytteeksi muodostuneina juonina
porfyyreissa, melafyvreissa ja muissa
silikaatti-vuorilajeissa (esim. Ilfeldissä Harzissa) sekä
epäsäännöllisen muotoisina ontelontävtteinä
kalkki-kivessä ja dolomiitissa. Ruotsissa saadaan useista
Vermlannin rautakaivoksista rautamalmin keralla
mangaaninpitoisia kivennäisiä, runsaimmin
haus-manniittia ja brauniittia, joka viimemainittu
pääasiallisesti sisältää mangaanioksidia (Mn203).
M:n käytäntö perustuu siihen, että ne ovat
hapettavia aineita. Lasinvalmistuksessa niitä
lisätään hapettamaan ruskeaksi värjääviä hiiliaineita
ja vihreitä ferro-yhdistyksiä, niin että lasi tulee
värittömäksi. Happikaasua saadaan ruunikivestä
kuumentamalla ja klooria valmistetaan
käsittelemällä sitä suolahapolla. Lisäksi käytetään
metallista mangaania, jota näistä malmeista
valmistetaan, seoksina raudan kanssa (ks.
Mangaani-1 e j e e r i n g i t). P. E.

Mangaanioksidit ks. Man g a ani.

Mangaaniperoksidi, mangaanidioksidi, ks.
Mangaani.

Mangaanipronssi ks. M a n g a a n i 1 e j e
e-ringit.

Mangaanisuolat, mangaanioksidulia vastaavat
suolat, eritoten mangaanikloruuri, MnCl»,
jaman-gaanisulfaatti, MnS04, jotka ovat veteen helposti
liukenevia. Mangaanikarbonaatti, MnCOs, on
veteen liukenematon. M.-suolat ovat vaaleanpunaisia.

Mangaanisuperoksidi ks.
Mangaaniper-oksidi.

Mangaanisälpä 1. rodokrosiitti,
kivennäisenä esiintyvä mangaanikarbonaatti (MnC03).
Tämä jokseenkin harvinainen ruusunpunainen
aine kuuluu romboedristen karbonaattien sarjaan.
Sitä tavataan kidesikeröinä malmijuonissa
Vieil-lessä Pvreneillä, Freibergissä Saksissa y. m. ja
mangaanimalmien keralla Långbanissa Ruotsissa.
Samaa yhdistystä on yleisesti pienissä määrin
isomorfisena seoksena kalkkisälvässä,
magnesii-tissa ja rautasälvässä. P. E.

Mangaanivälke (a 1 a b a n d i i n i),
tummanharmaa, regulaarisesti kiteytyvä ja
sinkkivälk-keen kanssa isoinorfinen mineraali,
kokoomukseltaan mangaanisulfidi (MnS). Tätä harvinaista
kivennäistä on tavattu Gersdorfissa Saksissa,
Itä-Unkarissa ja Alabandassa Meksikossa.

P. E.

Manganaatit, mangaanihapon suolat, ks. M a
n-g a a n i.

Manganiini ks. Mangaanilejeeringit.

Manganiitti, mangaanimalmi-kivennäinen.
jonka kokoomus vastaa kaavaa MnO(OH).
Esiintyy tav. kiteytyneenä pitkiksi rombisiksi pris-

moiksi. Nämä ovat pitkinpäin uurteisia ja usein
säteettäisesti ryhmittyneitä. Kovuus on 3,5-4.
om.-p. 4,3-4.4. M:ia tavataan lähdekerrostumina
sekä juonikivennäisenä muiden mangaanimalmien
kanssa. Suomessa tätä ainetta on löydetty
kide-ryhminä dolomiitissa Soanlahdella ja
kalkkisälvässä Nik-saarella Finbyssä. P. E.

Mangareva-saaret 1. Gambier-saaret
(ransk. Iles Gambier) Isossa valtameressä,
kuuluvat Ranskan omistamiin Tuamotu- 1.
Paumotu-saariin, joiden kaakkoispäässä ne ovat; n. 30 km3.
1,000-1,400 as. M.-s. ovat tuliperäistä syntyä.
Suurimmat niistä ovat Mangareva, Tarvai,
Aka-maru ja Aokena. — Saaret löysi Wilson 1797;
ne antautuivat Ranskan suojelukseen 1844.

Mangbattu [-rj-] 1. monbuttu, negroidinen
kansa Sisä-Afrikassa, Belgian Kongon
koillisosassa, Uellesta etelään. M:t eroavat monessa
suhteessa edukseen ympärillä asuvista
neekeriheimoista: ulkomuodossa ilmenee seemiläistä
vaikutusta. nenä on usein suora tai käyrä
kotkan-nenä. Ihon väri muistuttaa jauhettua kahvia.
Parran- ja tukankasvu on verrattain hyvä;
tukkaa koristetaan suurenmoisilla laitteilla. M:tovat
erittäin käteviä; kuuluisia seppiä, savenvalajia
(saviastiat varustetaan usein korvilla, mikä on
harvinaista Afrikassa), punonta- ja
puuveistosten valmistajia. Kutomataito sitävastoin on
tuntematon. Teokset ovat sangen aistikkaasti
koristetut. Vaatteet tehdään erään viikunapuun
niinestä; naisten vaatetus supistuu mahdollisimman
vähiin. Sensijaan he käyttävät ihonmaalausta
vieläkin suuremmassa määrässä kuin miehet.
Asumukset poikkeavat tavallisesta
neekeriasumus-tyypistä; ne ovat neliskulmaiset, väljät,
huolellisesti rakennetut, sisältä hyvin siistit. Suuria
(12 m pitkiä) veneitä rakennetaan myös. Naisen
asema on korkea. Ympärileikkausta käytetään.
Ihmissyönti on saattanut m:t huonoon
maineeseen; tapa on kuitenkin vähenemässä. —
Maanviljelyksen päätuote on maissi; karjanhoito on
laiminlyöty, kotieläiminä ovat koira, kana ja
sika. — M:t ovat luonteeltaan sotaisia
(sota-aseet: keihäs, kilpi, jousi, puukko, heittorauta,
kivääri); heidän maansa on kuitenkin
nubialais-ten ja arabialaisten vaikutuksesta hajaantunut
useaan osaan; 1800-luvun keskivaiheilla mahtava
Munsan m.-valtio on kauan ollut raunioina ja
hänen pääkaupunkinsa paikalla kasvaa ruohoa.
— M:jen lukumäärä arvioidaan 1-1’/s milj:ksi.

E. E. K.

Mangkassarin-salmi ks. M a k a s s a r.

Mangold, eräs juurikaslaatu.

Mangoldt, Hans Karl Emil von
(1824-68), saks. taloustieteilijä, v:sta 1862
professorina Freiburgissa, oli ensimäisiä, joka
perusteellisesti käsitteli liikevoittoa teoksessaan ,.Die
Lehre vom Unternehmergewinn" (1855).

Mango-puu, oikea mangostaani.
ilaiigifera-sukuun. .4>«icareitacece-heimoa. kuuluva M. indica,
kotoisin Itä-Intiasta, nykyään laajalti viljeltynä
on tärkeimpiä troopillisia hedelmäpuita. M. on
10-15 m korkea; lehdet nahkeat, suikeat; kukat
pienet mutta hedelmä hanhenmunan kokoinen tai
isompikin, sokeria ja sitruunahappoa runsaasti
sisältävä, keltainen luumarja. Parkkihappoisia
siemeniä käytetään musteen valmistukseen.

Mangostaani. 1. ks. G a rein ia; 2. ks.
Mång o-p u u.

Mangaanimalmit—Mangostaani

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0015.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free