Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Nuori henkilö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1359
Nuorisoseuraliike
1360
käsitellä tavallisesti täytetyn 7 :nnen ja
täytetyn 17 :nnen ikävuoden välillä olevaa nuorisoa,
joka on tehnyt rikoksia, vaan on sen myöskin
pidettävä huolta hyljätyistä ja laiminlyödyistä
lapsista; sen tulee hankkia nuorille sitä suojaa,
valvontaa ja ohjausta, jota omat vanhemmat
puuttuvan kyvyn tai puuttuvan tahdon vuoksi
eivät heille anna, ja se voi myöskin ryhtyä
toimiin vanhempien suhteen. Tuomioistuimella on
valitessaan toimenpiteitä alaikäisiin nähden
hyvin vapaat kädet, sen ensimäinen keino nuorien
pelastamiseksi on asettaa heidät
suojeluvalvon-nan alaisiksi. Tuomioistuin on
ylidenmiehen-tuomioistuin: siinä ei esiinny mitään yleistä
syyttäjää eikä tavallisesti myöskään mitään
asianajajia. Sen tehtävinä ei ole saattaa
rikoksista syytteeseen, vaan auttaa ja pelastaa
nuorisoa. Tuomioistuimella on apunaan palkattomia
ja palkattuja henkilöitä (probation officers),
joiden on toimitettava kaikki tuomioistuimelle
tarpeelliset esitutkimukset ja hoidettava nuorten
suojeluvalvontaa, niin kauan kuin he ovat
koetteelle asetettuina (probation).
N. Euroopassa ovat tekemisissä oikeastaan
vain niiden alaikäisten kanssa, jotka ovat
tehneet lainrikoksen ennen suhteellisen
rankaise-mattomuuden ikää tahi toisin sanoen ennen
täytettyä 16 tai 18 vuoden ikää. Eurooppalaiset n.
eivät aina ole yhdenmiehen-tuomioistuimia, mutta
käsittelyjä johtavaan tuomariin nähden
asetetaan se vaatimus, että hänen tulee olla
tehtäväänsä erittäin sovelias. N:ssa toimii usein
erityinen, siihen tarkoitukseen määrätty yleinen
syyttäjä. Esitutkimuksiin, joiden ei suinkaan
ainoastaan ole selvitettävä lainrikosta vaan
myöskin mahdollisimman tarkkaan nuoren
lainrikkojan kasvuympäristö ja edellytykset muutoin,
ottavat usein osaa palkattomat ja palkatut apulaiset;
nämä voidaan myöskin määrätä hoitamaan
alaikäisten suojeluvalvontaa sinä aikana, jonka
kuluessa he ovat tulleet osallisiksi ehdollisesta
tuomiosta tai ehdollisesta armahduksesta.
Tutkinto-aikana ei alaikäisiä mikäli mahdollista sijoiteta
tavalliseen vankilaan, vaan he saavat jäädä
koteihinsa tai heidät otetaan heille sopiviin
laitoksiin. Tuomioistuinkäsittelyjen kestäessä he
eivät saa tulla kosketukseen täysikasvuisten
rikoksentekijäin kanssa, ja käsittelyjen julkisuutta
rajoitetaan siinä määrin kuin näyttää
mahdolliselta. Vältetään kaikkea, mikä olisi omiaan
ehkäisemään n:n päätehtävää, joka on: nuorien
lainrikkojain pelastaminen
tarkoituksenmukaisella kasvatuksella. A. v. li.
Nuorisoseuraliike on Suomessa puhtaasti
kotimainen. Se sai alkunsa 1880-luvun alussa
Etelä-Pohjanmaalla, jossa maalaisnuorison
parhaimmisto suomalaisuusliikkeen aiheuttaman
kansallisen heräämisen vaikutuksesta alkoi kaivata
jalompaa ja henkevämpää ajanviettoa kuin
siihen asti tavalliset juominen ja tappeleminen,
yöjuoksu, kortinpeluu v. m. Vaasan ruots. lyseossa
opiskeleva maalaispoika Juho Hietanen
kirjoitti kevättalvella 1881 Vaasan lehteen
kuvauksia kotiseutunsa nuorisosta moittien sen tapoja
ja kehoittaen muodostamaan nuorisoyhdistyksiä,
jotka toimisivat tapojen parantamiseksi sekä
sivistyksen ja kansallisen harrastuksen
kohottamiseksi. Tätä kehoitusta noudattaen
palstatilalli-nen Matti Sippola kesällä sam. v. perusti
Kauhavalle maamme ensimäisen nuorisoseuran,
jonka jälkeen 1880-luvulla eräitä muitakin
samanlaisia seuroja syntyi. Mutta 1890-luvulla vasta
nuorisoseura-aate voitti tukevan jalansijan, kun
sitä rupesi selvittelemään 1890 perustettu
,,Pyrkijä, nuorison rientojen kannattaja", jota
nuorisoseuraliikkeen innokas esitaistelija Santeri
Alkio siitä lähtien on Laihialta käsin
toimittanut. Nuorisoseuroja perustettiin kaikkialle
ympäri Suomen, ja niiden luku on vuosi vuodelta
kasvanut. V. 1895 pidettiin ensimäinen yleinen
nuorisoseurakokous, ja seuraavassa tällaisessa
kokouksessa 1897 nuorisoseurat järjestyivät
Suomen nuorison liitoksi. Liiton puheenjohtajina
ovat olleet prof. A. Grotenfelt 1897-99, toht. Zach.
Castrén 1899-1910, kirjailija S. Alkio 1910-13,
maisteri N. Liakka 1913-. Liittoon kuului 1912
kaikkiaan 16 keskusseuraa, joilla oli yhteensä yli
1,000 paikallista nuorisoseuraa haaraosastoina.
Suurin keskusseuroista oli Etelä-Karjalan
nuorisoseura, joka julkaisi omaa ,,Nuorisoseura"
nimistä lehteä.
Nuorisoseuratyö on yleisellä kansallisella ja
isänmaallisella pohjalla tehtävää kasvatustyötä,
jolla yhtenä kansanvalistustoiminnan haarana
on huomattava merkitys. Nuorisoseuraliikkeen
aatteellisista ystävistä on edellämainittujen lisäksi
erikoisesti muistettava runoilija J. H. Erkko,
jonka haudalle Suomen nuorisoseurat ovat
pystyttäneet patsaan 1909. Yhteisen toiminnan,
yhteisten keskustelujen, kokousohjelmien
suorittamisen, lukupiirien ja kotiopintojen avulla sekä
monilla muillakin keinoin nuoret miehet ja
naiset nuorisoseuroissa pyrkivät saavuttamaan sen
kehityksen, mikä ihmiselle ja kansalaiselle on
tarpeellinen. Lauluharrastusta pidetään seuroissa
vireillä eikä voimistelua ja urheiluakaan
unhoteta. Kansanopistojen ja nuorisoseurojen kesken
on läheinen vuorovaikutus muodostunut.
Nuorisoseurojen sivistystoimintaa kuvaa m. m. 1912
nuorisoseuratilasto, minkä mukaan tilastotietoja
antaneilla 802 nuorisoseuralla, joiden
yhteenlaskettu jäsenluku teki 39,624 henkilöä, oli ollut
kokouksia ja perheiltamia 6,961 sekä muita
iltamia ja juhlia 5,559 ja näissä tilaisuuksissa oli
pidetty 7,513 puhetta ja esitelmää, esitetty suuri
määrä näytelmiä ja kuvaelmia y. m. Seurojen
kirjastoissa oli 84.857 nidosta: oma talo oli n. 370
seuralla ja talojen raha-arvo teki yli 2.350,000
mk. Kaikkien seurojen tulot ja menot nousivat
main. v. yli puolen miljoonan. Eduskunta myönsi
vv :ksi 1906-08 nuorisoseuroille 30.000 mk :n
vuotuisen apurahan (niistä tuli 5,000 mk. vuodessa
ruotsinkielisille nuorisoseuroille).
Suomalaisten seutujen esimerkkiä noudattaen
on Suomen ruotsinkielisiin paikkakuntiinkin
nuorisoseuroja perustettu. Ensimäinen syntyi
1888 Maalahdelle. Ja 1912 kuului liittoon
„Fin-lands svenska ungdomsförbund" 4 keskusseuraa,
joilla yhteensä oli yli 200 paikallista
nuorisoseuraa haaraosastoina.
Suomen n :ttä ja sen vaiheita käsittelevää
kirjallisuutta on huomattava määrä olemassa.
Valaisevia ovat erikoisesti Suomen nuorison liiton
vuosikirjat, keskusseurojen vuosikertomukset,
paikallisten seurojen julkaisut y. m. Muusta
kirjallisuudesta mainittakoon Santeri Alkion
„Nuo-risoseurakirja" ja Suomen nuorison liiton
julkaisema esitelmäsarja. Hyvän yleiskatsauksen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
