Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pitäjä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
»1G7
Pius
titkS
l>. 1 V paavina 1559 65), uiaallikkonimeltään
Giovanni Angelo Medici, lopetti
Tridentin kirkolliskokouksen ja vahvisti sen pää
t>’ks>t. [Mistä. ,.Die römische Kurie uud das
Kumil von Trient unter Pius IV" (1 :nen nid.
1904).]
1’. V paavina 1566-72), muallikkonimeltään
Michele Ohislieri. P. liittyi nuorena
do-minikaaneihin. V Iit ii ankarana opissa kuin
elämässä hän kannatti Caraffan edustamaa
uudistus-suuntaa ja kohosi nopeasti. Lombardiassa
inkvisiittorina toimiessaan hän osoitti suurta tarmoa,
nimitettiin 1556 Nepin piispaksi, 1557
kardinaaliksi. 155S suurinkrisiittoriksi. Paavina hän
omisti kaiken voimansa
vustakkuisuskonpuhdis-tuksen aatteiden palvelemiselle, yllytti Katariina
di Mediri*ä ja Filip Il:ta protestantteja
vastaan ja julisti kuningatar Elisabetin pannaan.
Persoonallisesti hän kuitenkin oli lem|>eä ja jalo.
V 1712 P. julistettiin pyhimykseksi. [L. v. Ranke,
..Die römischcn Päpste 1" |9:s pain. 18891; de
Kalloux, ..Ilistoire de Saint Pie V" (4 :s pain.
1SÖ8I; P. Herre. „Das Pnpsttum P:s V und das
Konklave Gregors XIII" (1906).]
P. V I (paavina 1775-99), maallikkonimeltäiin
Giovanni Angelo Brasci. Toimittuaan
aikaisemmin m. m. paavillisena
rahastonhoitajana hänet korotettiin 1773 kardinaaliksi.
Poliitikkona hän osasi käyttää hyväkseen
olosuhteita ja odottaa, mutta varsinaisissa
yrityksissään hän usein epäonnistui. Edeltäjänsä Iak
kauttaman jesuiittaveljeskunnan kohtaloa hän
lievensi, vaikkei uskaltanutkaan sitä vielä
uudelleen perustaa. Napoli’lle, joka ei enää tahtonut
tunnustaa paavin lääniherruuttn. luinen täytyi
tehdä myönnytyksiä. Joosef II ajoi Itävallassa
läpi kirkollisen ohjelmansa häneu
vastustuksestansa huolimatta, eikä paavi voinut estää
Toscanan Iitopold littakaan panemasta toimeen
kirkollisia uudistuksia. Emsin sopimukseen
yhtyneistä saksalaisista kirkkoruhtinaista hän sai
sensijaan voiton useiden saksalaisten piispain
valta-pyyteiden vuoksi. Kovimmat koettelemukset
tuotti Prlle Ransknn vallankumous. Kun hän
kirosi kansalliskokouksen säätämän kirkollisen
järjestyksen, niin kansalliskokous julisti
paavilliset alueet Avignon in ja Venaissin’in liitetyiksi
Ranskaan, ja kun hän liittyi valtojen liittoon
Ranskaa vastaan, niin Napoleon Bonaparte vai
loitti koko kirkkovaltion. P:n oli ostettava rauha
luovuttamalla suuria maa-alueita sekä
maksamalla sotaverona suuria rahasummia jn
arvokkaita taideaarteita. Kun Kooma julistettiin 1798
tasavallaksi, kieltäytyi P. luopumasta
oikeuksistaan. otettiin vangiksi ja kuoli Valelleessa Rliönen
varrella 29 p. elok. 1799. [J. Fr. Bourgoir.g,
MCmoires siir l*ie VI et son pontificat" (1799);
Becattini, ..Storia di Pio VI" 11801); Schlitter,
„P VI und Joseph II" (1894).]
P. VII (paavina 11800-23), muallikkonimel
tä&n kreivi Barnaba Luigi
Chiara-m o n t i. oli -ynt. 1740 Ces en as sa. Toimittuaan
aikaisemmin jumaluusopin opettajana Parman
ja Rooman Iwncdiktiläiskollegeissa sekä S.
Cal-liston luostarin apottina hän nimitettiin 1782
Tivoli’n piispaksi. 1785 Imolnn piispaksi ja
kardinaalik-i. Kirkon riippumattomuuspuolueen
paaviksi valitM-manu I’. osasi lempeällä. jalolla
|i<-r»oonnlli»iiudcllaan. joka vaaran hetkellä vain
kasvoi, haukkia kirkolle laajoissa piireissä ys
tav iii, samalla kuin hän varsinkin kardiuaali
Consolvi’n erinomaista valtiomiestaitoa
hyväkseen käyttäen suotuisina ajankohtina hankki
kirkolle takaisin suuren mäiirlin sen ulkonaisia
oikeuksia ja etuja. Ensimäinen merkkitapaus
oli Napoleonin kanssa 15 p. heinäk. 1801 tehty
konkordiuitti. joka jo sellaisenaan kohotti paa
viinien arvoa ja sitäpaitsi takasi kirkolle jäi
leen laillistetun vaikutuksen Ranskassa. V. 1804
toimitettu Napoleonin keisarikruunaus, johon
P. oli snapuuut, tuotti hänelle sensijaan
pelkkiä pettymyksiä, hän kun ei onnistunut
taivuttamaan keisaria kirkkovaltion ennalleen asetta
miseen eikä kirkolle epäedullisten ..orgaanisten
artikkelien" peruuttamiseen. V. 1808
ranskalaiset joukot valtasivat Rooman, ja 1809 Napoleon
julisti paavin menettäneeksi maallisen valtansa
ia kirkkovaltion Ranskaan liitetyksi. Kun paavi
tämän johdosta julisti kaikki tähän kirkon
oikeuksien riistämiseen myötävaikuttavat henkilöt
pannaan, antoi Napoleon vangita hänet.
Vankeudessakin ollessaan menestyksellisesti
vastustettuaan Napoleonin omavaltaista menettelyä
kirkollisissa asioissa P. pääsi vähää ennen keisarin
kukistumista vapaaksi ja palasi 1814 Roomaan.
Siitä alkoivat paavinvallan palauttamisen
loisto-ajat. Wienin kongressi takasi paaville kirkko
valtion melkein sen entisessä laajuudessa,
Espanja, Sardinia ja Toscana palasivat
suuremmassa tai vähemmässä määrässä vanhoihin
kirkollisiin oloihin, Ranskan ja Baierin kanssa 1817
tehdyt konkordaatit vahvistivat kirkon aseman
uäissä maissa, samalla kuin jesuiittaveljeskunnan
uudistaminen (1814), raamattuseuroin
kiroaminen (1816) y. m. paavin samansuuntaiset
toimenpiteet laskivat perustuksen entisajan
katolilaisuuden elpymiselle 19;nnellii vuosis. [A. de
Mon-tor. ..Histoire du pape Pie VII" (1836) ; G. Giucci,
...Storia della Vita di Pio VII" (1857);
d’HausBOn-ville. ,.1/ßglise romaine et le premier empire"
(3:8 pain. 1870).]
P. VIII (paavina 1829-30), maallikkonimcl
t ään k reivi Francesco S a v e r i o C a
s-t i g 1 i o n i. oli tunnollinen, lempeä ja oppinut,
politiikassa vanhoillinen. [A. de Montor,
,,Histoire du pape Pie VIII" (1844).]
P. I X (paavina 1840-78), maallikkonimeltiiän
kreivi Giovanni Maria M a s t a i-F e
r-retti, synt. 1792, oli
saanut kasvatuksensa pia
ristien kouluissa. Hänet
nimitettiin 1827 Spoleto i
arkkipiispaksi. 1832 Imo
lan piispaksi. 1840
kardinaaliksi. Paaviutensa
alussa P. herätti toiveita
vapaamielisestä
hallituksesta. Valtiollisille
rikok-sellisille suotiin yleinen
anteeksianto, ja
kirkkovaltion hnllinnossn toi
meenpantiin vapaamielisiä
parannuksia ja
suunniteltiin vielä suurempia. Mutta
vnllankumousmiehiä I*. ei
voinut tyydyttää. Rooma
joutui 1848 heidän haltuunsa, ja paavi sai olla
paossa, kunnes ranskalaiset joukot 1849 valloit-
Plus IX.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
