Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Pohjanmaa (Österbotten)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
709 Pohjanmaa
710
Li|||||||ran nllltya.
vuotuinen keskilämpö P:lla on suurempi kuin
idempänä samalla leveysasteella ivrt.
Pohjanlahti). Ktelli-P :lia vuoden keskilämpö on
-(-3" C. kylmimmän kuukauden (helmikuun)
— 7°–8° C, lämpimimmän kuukauden
(heinäkuuni -f- 14° C: Pohjanlahden perukan
ympäristöllä vuoden 0 C. kylmimmän kuukauden — 12° C
ja lämpimimmän -J-13°-+ 16° C; Kuusamon
ylängöllä vuoden —13 C. kylmimmän kuukauden
13*–14° C ja lämpimimmän +14°C; Ka-
jaaninlääm-sii vuoden 0° C, kylmimmän
kuukauden — 12°–-13° C ja lämpimimmän -+- 15° C.
— Sademäärä Etelä-P:11a 550-700 mm,
Pohjanlahden perukassa 500-550 mm. Kuusamon
ylängöllä 450 500 mm. Kajaauinläänissä 450 mm
(itäi-immällä rajalla) ja 550-700 mm lOulujärven
tienoilla : P:n pienin sademäärä on Pudnsjärven
tienoilla 4tMi 450 mm. L. U-nen.
Kasvisto. P: ii laaja ulottuvaisuus etelästä
pohjciseen sekä maanpinnan kohoaminen
pohjoiskoillista tunturiylänköä kohden aiheuttavat
vaihtelevaisuutta alueen eri osien kasvillisuudessa.
Alavilla merenrannoilla ovat ominaisia laajat
rantaniityt, kuten Limingassa. Lumijoella ja
Siikajoella. Kasvikövhiä ovat Keski-P:n
rannikon lentohietikot. Lukuisten jokien halkomalla
tasangolla erottavat viljeltyjen tai
luonnonniittyjen saviperäisiä alueita havumetsäiset
moreenimaat tai aukeat suot. Laajat seudut alavalla
rannikkoalueella ovat joko kokonaan metsättömiä
tai tavataan vain hävitettyjen metsien jätteitä.
Tällaisia ovat varsinkin KyrBn- ja Ahtävänjoen
latvcilla ja varsilla olevat pitäjät, samoin useat
pohjcisempaiiakin olevat rannikkopitäjät.
Sisäosin-.,. P:ta metsät ovat paremmin säilyneet ja
laajoja metsäalueita on Keski-Stiomeen
rajoittuvalla, karuudestaan ja köyhästä kasvistostaan
tunnetulla vedenjakaja alueella sekä erittäinkin
alueen koillisosissa. Itä- ja koillisosissa
tavataan myös laajoja soita, ja varsin yleisiä
suo-muotoja ovat kitukasvuista mäntyä,
vaivaiskoivua ja vaiveroa kasvavat rämeet ja nevat.
Järvien ja jokien alavilla rannoilla tavataan
laajoja tulvslieteniittyjä. joilln rehevän
ruohokasvillisuuden ohella menestyy Kemi- ja
Temmes-jokien varsilla -<-kä Kuusamossa myöskin
kolmi-beteinen paju (Halu Iriandra). — Putkilokasvien
lukumäärä on kolme eri kasvitieteellistä uluettn
käsittävällä rannikkoalueella n. 530, mihin sisäl-
tyj n. 25 varsinaista merenrautakasvia. Itä
osissa kasvisto on huomattavasti lajiköyhempi.
Kajaanin seudulla 4t>2 ja Kuusamossa 432,
mukaan otettuna myöskin täällä eteläisen leve
nemisrajansa saavuttaneet tunturi kasvit.
Eteläisistä puulajeista lehmus jo Etelii P:u rajoilla
saavuttaa pohjoisen leveueinisrujansn. ainoastaan
yksityisiä löytöjä tunuetaan Keski-P:lta. Terva
leppä ou jo Keski-P:lla harvinainen ja
pohjoisimmat yksityiset löydöt ovat Suomussalmelta,
Utajärvellä ja Kemin luota. Hedelmäpuista
omenapuu menestyy ainoastaan huolellisella
hoidolla: tuottanpn se Kajaanissa ja Oulussa
syötäviä hedelmiäkin.
Eläimistö, varsinkin mitä tulee suurem
piin petoeläimiin, eroaa huomattavasti asutulla
rannikkoalueella muitten osien eläimistöstä.
Isommat petoeläimet, karhu, susi, ahma ja ilves, ovat
rannikkopitäjistä karkoittuneet pois. Susi
ulottaa tosin vielii joskus talvisin vuelluksensa aina
rannikolle saakka. Karhu tavataan harvinaisena
pohjois- ju koillisosissa, toisina vuosina itärajan
takaa siirtyneenä runsanmminkin. Ilves on vielä
yleinen Keski-Suomeen rajoittuvilla saloilla sekä
Oulujärven koillispuolella, harvinaisempi
[K>hjois-osissa. Ahma asustaa nykyisin enää vain
pohjois-ja koillisosissa. Kettuja on runsaasti jokivarsilla
olevissa pitäjissä ja niitten pyynti monelle
tuottava tulolähde. Samoin kärppiä on runsaasti.
Vähemmän yleisiä ovat näätä, lumikko ja saukko.
Tuhkuri ja mäyrä ovat harvinaisia ja
saavuttavat alueella pohjoisen levenemisrajansa. Suurem
mistä riistaeläimistä on peura kokonaan hävinnyt
alueelta, ja rauhoitusaikana huomattavasti
lisääntynyt hirvi uhkaa taasen joutua lukuisten
salametsästäjien vainoomana sukupuuttoon.
Riistalintuja on runsaammin itä- ja koillisosissa, ja
on niitten esiintymisrunsaudessa huomattavissa
ajoittaisuutta vaelluksista johtuen. Hylkeistä ja
merikaloista ks. Pohjanlahti. Makeanveden
kaloista ovat varsinkin lohi, taimen ja siika
innokkaan ja tuottavan pyynnin esineinä. Siian
ohella on muikku järvikaloistu tärkeä. Kuha
tavataan Oulujärvessä ja sen eteläpuolella
olevissa suuremmissa vesissä sekä pohjoisempana
Kemi- ja Simojokien vesistöissä. Rapuja on viime
aikoina menestyksellä istutettu muutamiin
Keski-P:n vesiin. Suurena haittana varsinkin
pohjoisosissa ovat kesäisin sääsket: tuhoa tuottavia
ovat toisina vuosina luonnonniityillä lukuisasti
lisääntyvät heinämadot. V. V :taus.
P:n asutus on ensin nlkanut sen
vesireittien. noiden suurien jokien, keskijuoksuilla, johon
kivikauden väestö oli usettunut. elättäen itseänsä
kalastuksella ja metsästyksellä. Pronssiajalta ei
HylfeveneltS ktsknman piikin jSSiH
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
