Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ranskan kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
us;»
Ranskan kieli
ja kirjallisuus
119G-
pikaisen muuttumisen tilassa ollutta kieltä, jota
tutkimus voi lähestyä etenkin kahta eri tietä,
vrt. Romaanilaiset kielet; b)
mui-naisraaska (nyk. rwux francois 1. onrirn
fr.. aiemmin k&vtettiiu nimitystä langue d’oil,
jo-sa </»/ < lat. hoe il!e on vanha pohj.-ransk.
myöntöpartikkeli. nyk. ohi. vrt. Languedoc
ja Pro veneen kieli ja kirjallisuus.
mi"-i selitetään vastaava eteläransk. nimitys;
lat. tingitä frandsca s. o. ’frankkien kieli’, josta
> ransk. nimitys langue francaise). Tämä
yhteisnimitys -oveltuu käsittämään a) :n jatkona
puhutut, vasta myöhemmin kirjakieleltä jossain
määrin vaikutuksia saaneet paikalliskielet;
mutta tavallisimmin se tarkoittaa
800-1400-luvuilla kirjoitettuja r. k :n murteita
(dia-lertesi. Vanhin säilynyt yhtäjaksoinen
kirjaan-puno on n. s. Strassburgin valojen romaanilainen
teksti v: lta 842. Murteiden taistelun aika
muinaisranskan historiassa on pitkä ja tärkeä.
Pää-murteeksi alkoi Pariisin merkityksen enetessä
vasta 1100-luvulla kohota Ile-de-Francen
maakunnan murre (le dialecte de l’Ile-de-France, nyk.
myöskin le fränden, saks. franziseh), johon
nykyinen ransk. kirjakieli enimmältä osaltaan
palautuu. mutta jonka kirjallishistoriallinen
merkityn vielä kauan oli melkoista vähempi kuin
monen muun. etenkin pikardian ja anglonormannin
ks. A n g 1 o-n o r m a n n i 1 a i n e n kieli)
-ekä wallonin murteitten. Vasta 1539 kuningas
julisti r. k:n (= Ile-de-Francen kielen) koko
silloisen Ranskan viralliseksi kieleksi; c) u u
s-ja n y k y i s r a n s k a. Pariisin merkityksen yhä
kasvaessa entiset kirjalliset murteet (dialectes)
jo olivat vaipuneet tavallisiksi kylästä kylään
vaihteleviksi talonpoikaismurteiksi (patois).
Nämä puolestaan ovat nykyisin unohtumassa,
mutta onneksi niiden tärkeys tieteelle selvisi
siksi ajoissa, että murretutkimus n. kolmena
viime vuosikymmenenä on saanut talteen mitä
arvokkaimpia aineksia. Hävinneitten
varsinaisten patois-muotojen sijalla esiintyy nyt laajoilla
seuduin äänteiltään ja muulta rakenteeltaan
..virheellisiä" yleisranskan muunnoksia, n. s.
maakuntaranskaa (francois regional) — tämä
koskee myöskin prcvencen kieltä (ks. t.) sekä
n. s. f r a n c o-p rovencelaista (sake. myös
..Sadostfranzösisch"i murrerylimää. jonka alueena
on tai oli romaanilainen Sveitsi ja yleensä
Rhöne-joen yläjuoksun lähiseudut. Tosin tämä
kielellinen rappeutumisilmiö melkoisesti edistää koko
Ranskan hallinnon ja yleensä ransk. sivistyksen
yhtenäistymistä. — Suppeammassa mielessä
nimitys . r. k." usein ja nimitys „nykyisranska"
useimmiten (..yleisrnnska") tarkoittavat
sivisty-neitten pariisilaisten kieltä — paitsi mikäli sinä
esiintyy n. s. argot ’ks. t.), ajassa ja paikassa
»«•ka henkilöstä toiseen tavattoman moninainen
arkiranska. jonka käytäntö viime
vuosikymmeninä on levinnyt ja joka jo on vallannut asemia
vlei-"–il kaunokirjallisuudessakin. — R. k :tä
(laajemmii–a mielessä) tai provencen kieltä
äidinkielenään puhui viime vuosisadan-vaihteessa
n. 44 milj. henkeä, niistä eurooppalaisia n. 40*/»
milj.. näistä Ranskan alamaisia n. 36 milj.
Kielelliseltä rakenteeltaan r. k. aina kaikissa
o»is>aan on ollut nopeaan ja juurtajuksain
muuttuvaa kieltä — ei kuitenkaan samassa määrin
kuiri englanti; ainoastaan muinaisranskan dekli-
nutsioni oli koko romannilaisessa kieliheimossa
poikkeuksellinen vanhanaikuisuus. Virallinen
oikeinkirjoitus, hitaammin muuttuneena, on
vanhentunutta. Äännettynä ei mikään muu
romaanilainen suurkieli ole niin vähän latinan
kaltaista kuin nykyisranska. — R. k:u
historiallisen kieliopin monet erikoiset vaikeudet ou
viimevuosikymmenien innokas työ jo ehtinyt
suhteellisen hyvin selvittää. Ansio kuuluu huomattavaksi
osaksi saks. tieteelle.
Kirjallisuuden ja korkeamman kulttuurin
palvelijana r. k. on historiassa esiintynyt
loistavasti. Tämän selittää vain osaksi valtiollisten
olojen r. k :lle suoma, ajoittain suurenmoisen
vallitseva asema; oikeamman selityksen
tarjoo-kielen oma sisäinen sivistysarvo ja aateluus,
joka 1200-luvulta asti on ollut verrattoman
maineessa kaukana ulkopuolella Ranskan rajojen.
[Laajin nykvisranskan kielioppi: Plattner.
..Ausführl. Grammatik" I-V (esitys ei kaikessa
vastaa nyk. tieteen vaatimuksia). —
Historiallisia kielioppeja: Darinesteter I-IV (alkajille
suositeltavin), Meyer-Liibke (äänne- ja muoto-oppi,
1908-1914; pieni teos, tieteellisesti etevin), y. m.
m. Suosituin muinaisranskan esitys:
Sclnvan-Belirens (10:s pain. 1914). Lauseoppia: Tobler,
..Vermischte Beiträge zur franz. Grammatik"’
I-V (1886-1912). — Perustava ja laatuaan
ensimäinen on laaja murretieteellinen julkaisu:
Gilliéron et Edmont. ..Atlas linguistique
de-la France’’ (1902-12). — Sanakirjoja:
muinaisranskan: Godefroy IX (1880-1903);
nykvisranskan, yksikielisiä: Littré I-V (1863-92);
„Dictionnaire général" I II, julk. Hatzfeld,
Dnr-mesteter. Thomas (1888-1900) ; suomalaisia:
Yrjö-Koskinen (1900. suom.-ransk.), Hagfors (1914,
ransk.-suom.). Käsitehakemistoja: Boissifre,
..Dictionn. analogique" (10 :s pain., 1908), y. m.
Synonyymisanakirjoja: Bourguignon et
Berge-rol (1890) y. m. Oikeakielisvyssanakirjoja:
Vincent (1910)* y. m. Argot-kieltä: Villatte.
„Pari-sismen" (8:s pain., 1912) y. m. m. —
Tyylitie-dettä: Bally I II (1909) y." m. — Käytännöllisiä
iiäntämisoppeja: Pussy. Nyrop y. m. -. Thudichum.
..Manuel pratique de diction francaise" (3 :s
pain.. 1905). — Dauzat. „La langue
franeaise-d’aujourd’hui" (1908). — vrt.
Romaanilaiset k i e 1 et.] O. J. T.
2. Kirjallisuus. R. k :11a ymmärretään
tässä sitä kirjallisuutta, jonka kannattajana ou
la langue d’oIl. ja eritoten se kirjakieli, joka
kehittyi etupäässä Isle de Francessa puhutun
murteen pohjalla (ks. Ranskan kieli). —
R. k. jaetaan tiissä seur. ajanjaksoihin:
keskiaika, joka ulottuu 14:nnen vuosis. alkuun;
r e n e s a n s s i. jonka voi katsoa päättyväksi
samaan aikaan kuin Henrik IV vakaannuttaa
monarkian, siis tasaluvuin n. 1600;
klassisismi. jonka aika (tav. lasketaan v :een 1715)
tässä ulotetaan 18:nneu vuosis. keskipaikkeille;
tällöin alkava romantiikka, joka
vaihtelevin nimin (rousseauismi, romuntismi, realismi
ja naturalismi, uusromantiikka) jatkuu meidän’
päiviimme asti. — ..Valistusaika", joka tav.
luetaan v:sta 1715 v :een 1760, on
kirjallishistoriallisessa yhteydessä ehkä sopivampi katsoa
vain vBIikaudeksi, klassisismin hajoamis- ja>
romantiikan (rousseauismin) valmistusajaksi. kuin»
erikoiseksi ajanjaksoksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
