Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Salpietariteollisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
679
Salpétrière—Salpietariteollisuus
681
jo menestyksellä kilpailevat luonnon omien
tuotteiden kanssa.
Kalisalpietaria tuotiin n. v :een 1850 miltei
yksinomaan Itä-Intiasta, jossa sitä kootaan
Ganges-virran seutujen humuspitoisen maan
pintakerroksista. Erityinen kansanluokka, n. s.
sora-vallahit kokoavat tämän kerroksen, josta
kali-salpietari hyvin alkuperäisin tavoin erotetaan
uuttamalla, kalisuoloja lisäämällä ja
haihduttamalla liuos ensin ilmassa, sitten tulella. Näin
saatu raaka tulos sisältää vielä n. 27-42 % muita
suoloja, keittosuolaa, kaliumkloridia y. m.
Uudelleen kiteyttäminen puhtaaksi suolaksi tapahtuu
tav. Euroopassa. V. 1900 oli Itä-Intian
kalisal-pi2tarituotanto 19,985 ton., koko maailman
tuotannon ollessa 66,625 ton.; 1905 se oli 16,820 ton.
ja 1913 sen arvo oli n. 5 milj. mk.
17:nnellä ja 18:nnella vuosis., jolloin
kali-salpietarin käytäntö ruudin valmistuksessa yhä
kasvoi, alettiin hallituksien määräyksestä
Unkarissa, Saksassa, Ruotsissa, Espanjassa ja
Suomessakin valmistaa kalisalpietaria keinotekoisesti
salpietariladoissa 1. -tarhoissa. Nämä olivat
laitetut siten, että niissä voi muodostua salpietaria
samoin kuin luonnossakin. Kovalle savipohjalle
asetettiin kerroksittain löyhästi vuorotellen
ruokamultaa ja kaikenlaatuisia mätäneviä kasvi- ja
eläinjätteitä, vähän kalkkia y. m. Kerroksia
sekoiteltiin tuon tuostakin ja ne pidettiin sopivan
kosteina lantavedellä. Parin, kolmen v:n perästä,
kun tarpeellinen määrä salpietaria bakteerien
vaikutuksesta oli muodostunut, uutettiin multa
ja uutoksesta poistettiin liika-aineet.
Salpietari-latojen suojana oli tavallisesti olkikatto ja
harvat seinät. Kerroksien tavallinen suuruus oli
11x45x1-5 ni. (vrt. Salpietari.)
Tällaisten pienten puhdistamojen ja
keittämöi-den merkitys väheni sittenkuin Chilen suuret
natronsalpietarivarastot otettiin käytäntöön ja
se on nyt aivan lopussa. Ruotsissa valmistettiin
vielä 1873 n. 100 ton. kalisalpietaria ladoissa.
Kun kalisalpietarin kysyntä Krimin sodan
aikana oli tuotantoa paljon suurempi, alettiin
Saksassa muuttaa chile-salpietaria tehdasmaisesti
edelliseksi, jota sanottiin
konversionisal-pietariksi. Aluksi käytettiin muuttamiseen
potaskaa, mutta nykyään se tapahtuu yksinomaan
kaliumkloridin avulla. Vaihtohajaantumisen kautta
syntyy- yhtälön NaN03+KCl = KN03+NaCl
mukaan, kalisalpietaria ja keittosuolaa. Tavallisesti
valmistetaan ensin kuuma kaliumkloridiliuos
(om.-p. 1,2), johon lisätään chile-salpietaria. Liuosta
haihdutetaan, kunnes om.-p. on 1,5; silloin alkaa
keittosuola vähitellen saostua ja jääneestä
liuoksesta saadaan haiduttamalla ja kiteyttämällä miltei
puhdasta konversionisalpietaria. Tällä tavoin
valmistetaan nykyään suurin osa kaupassa olevaa
kalisalpietaria. V. 1906 valmistettiin tällä tavoin
koko maailmassa 46,991 ton., josta n. puolet
Saksassa, joka nyt kalisuola rikkautensa takia on
suurin tuotantomaa. Sam. v. vietiin Saksasta
11,564 ton., arvoltaan n. 6 milj. mk. V. 1913 ovat
luvut seuraavia: 16,058 ton., lähes 7 milj. mk.
Natronsalpietari (vrt. Chile-salpietari)
tuodaan miltei yksinomaan Chilestä, jonka
suurien varastojen vuoksi vielä muut löytöpaikat
esim. Transkaspiassa. Egyptissä, Saharassa ja
Kaliforniassa ovat käytäntöön ottamatta. Näiden
on laskettu vielä kestävän 40-60 v. Vienti sieltä
alkoi v:n 1820 paikkeilla, ollen alussa hyvin
pieni. Suurteollisuudeksi s. muodostui täällä vasta
11. 1852. Alussa käytettiin vain rikkaimmat
kerrokset, nyt kelpaavat jo 15-prosenttisetkin.
Natronsalpietaria sisältävät kerrokset ovat
harvoin maanpäällisiä, tavallisesti niitä peittää
V2-3 m :n pintakerrokset. Ensin on kipsin,
hiekan ja saven muodostama n. s. c h u c a-kerros,
tämän alla soran, saven, kivien ja
rikkihappois-ten suolojen muodostama c o s t r a-kerros, joka
vähitellen muuttuu c o 11 g e 1 o ksi, mikä on
pääasiallisesti keittosuolaa ja magnesiumkloridia.
Nämä pintakerrokset räjähdytetään pois, jolloin
savikerroksen, c o b a n, päällä lepäävä
natron-salpietarikerros, c a 1 i ch e (paksuudeltaan
0,as-1,5 m), tulee esiin. Cal i ch e kuljetetaan
sal-pietaritehtaisiin (o fi ci n a s), missä se
muserretaan ja uutetaan kuumalla vedellä. Liuoksen
annetaan kiteytyä, ja kidemassa saa kuivua
ulkoilmassa säkkeihin pakattavaksi. Tärkeimpiä
sal-pietarisatamia ovat Iquique, Pisagua ja Caleta
Buena. Salpietarinvienti on Chilen
kokonaisviennistä n. 4/5. S. onkin siellä pääelinkeinona.
Vv :n 1880-1902 kokonaistuotanto oli 20,5 milj.
tonnia; 1903 se oli 1,43 milj. ton., 1913 2,77 milj.
ton. Yksistään vientitullia hallitus kantoi vv.
1898-1903 keskimäärin n. 88 milj. mk. V:n 1914
vientitulli on laskettu n. 171 milj. mk :ksi.
Salpietarin ja yleensä typpiyhdistvsten
käytännön vuosi vuodelta yhä suuretessa on jo kauan
etsitty uusia tuotantomahdollisuuksia. Ensi
sijassa on yritetty saada ilman typpi ja happi
tähän tarkoitukseen vallatuksi. Cavendish huo
masi ensimäisenä (1781), että typpihappoa
muodostui, kun vetyä poltettiin ilmassa. Sittemmin
(1784) hän havaitsi, että sitä muodostuu myös
sähkökipinän lyödessä läpi ilman. Ensimäisen
patentin salpietarin valmistamiselle ilmasta otti
rouva Lefèbre 1859. Naville-Guye’n tapa (1895)
oli jotenkin nykyaikaisten uusimpien
menetelmien tapainen. V. 1912 perustettiin Ameriikassn
,,Atmospheric products comp.", joka käytti
Bradley-Lovejoy’n menetelmää. Yhtiö lopetti
teknillisten vaikeuksien takia toimintansa 1904.
Paremmin onnistuttiin Sveitsissä v.
Kowalski-Moscickin menetelmää sovelluttaen. Mikään näistä
menetelmistä ei kuitenkaan voi kilpailla norj.
Birkeland-Eyden menetelmän (ks. t.) kanssa.
V. 1903 Birkeland ja Eyde alkoivat kokeilla
pienellä laboratoriuunilla ja sam. v. perustettiin
pieniä koetehtaita Frognerhileniin ja
Anker-lökkeniin (Kristiaanian luona) sekä Vassmoeniin
ja vihdoin (1905) suurempi salpietaritelulas
Notoddeniin (Telemarkissa), jonka omisti ..Norsk
hydroelektrisk kvælstof-aktieselskab". Sam. v.
perusti ,.Badische Aniliu- und Sodafabrik"
koetehtaan Schönherrin menetelmän tapaan.
Sittemmin perustettiin kilpailun estämiseksi 2 yhteistä
yhtiötä, jotka rakensivat Rjukan-kosken suuren
tehtaan, missä molemmat menetelmät ovat
käytännössä. Nykyään on edellä mainittu norj. yhtiö
aikeissa rakentaa toisenkin suuren tehtaan
R jukan-koskelle ja ottaa käytäntöön muutkin
n. 600.000-hevosvoimaiset vesivoimansa.
Typpeä sidottaessa ilmasta tuottaa sitomisen
pysyttäminen teknillisiä vaikeuksia. Typpi ja
happi yhtyvät seuraavan yhtälön mukaan:
N2-I-O2^2NO. Reaktsioni 011 siis edestakainen,
ja kaasuseoksen kokoomus muuttuu lämpötilan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
