- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
839-840

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Satakunta ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

839

Satama

840

mättäviä maakunnallisia yhdistyksiä ovat S:n
kotiseutu- ja muinaismuistoyhdistys ja S :n
maanviljelysseura. Ammattiopetusta edistävät
ammattikoulut, kuten Rauman merikoulu, Kokemäen
maamies- ja meijerikoulu, Tyrvään veisto- ja
kutoma-koulu j. n. e. Tärkeimpiä historiallisia
henkilöitä ovat olleet Jussoilan veljekset ja kreivi
Lilljenstedt, kirjailijoita Mathias Johannis Westh
ja Lizelius. Tutkimuksistaan ja
yhteiskunnallisesta toiminnastaan tunnettuja ovat olleet K. F.
Ignatius, J. Ph. Palmén, S. Levänen, Antero
Va-relius, F. J. Rabbe, Avellanit, Eurén. Taiteen
alalla ovat Akseli GallOn-Kallela ja Selim
Palmgren tulleet tunnetuiksi.

Historiallisissa vaiheissaan S.
osoittautuu etenkin keskiajalla sangen
mielenkiintoiseksi. Jo kauan 011 ollut tunnettua se
harrastus, jolla varsinkin piispa Henrik koetti
maakuntaa käännyttää. Historiallisesti varmaksi
täytyy myös katsoa sitä, että mainittu piispa S:n
rajojen sisällä Lallin kädestä sai surmansa. Mikä
S:n osuus 011 ollut toisen ristiretken
tapahtumissa, sitä ei voida vielä pitää ratkaistuna,
vaikkakin Kokemäenjoen suuta osittain
vakuuttavin-kin perusteluin on pidetty Birger Jaarlin
maihinnousupaikkana. Milloin S:sta tämän jälkeen
puhutaan, esiintyy se jo selvästi järjestettynä
kokonaisuutena, jonka pääpaikkana oli Kokemäen
kartano (ks. t.) ja linna. Aikaisin 1300-luvulla
S. näkyy jo jakaantuneen oikeudellisesti
kahteen eri kihlakuntaan Ylä- ja Ala-S :aan, joka
jako oikeudellisesti jäikin pysyväiseksi. Ilmeistä
on, että Ala-S. on varsinaisesti maakunnan
sydän. Sen keskuspaikassa Kokemäellä oli yhä
korkein paikallinen hallinto: siellä näkyy
säilytetyn maakunnan sinettiä y. m. Ylä-S:kin
näyttää jo aikaisin kehittyneen itsenäisyydestään ja
vapaudestaan tietoiseksi. Merkillisenä
todistuksena tästä on n. s. Davidin kapina (1438), jonka
syynä nähtävästi oli huono hallinto ja raskaat
verot, mutta jonka tarkoitusperä kaikesta
päättäen jäi saavuttamatta. Myöskin nuijasotaan S.
otti osaa, joskin, kuten nuijamiehet yleensä,
huonolla menestyksellä: Nokialla voitti
nuijamiehet Klaus Fleming. Ulvilassa Akseli Kurki,
Anolan herra. Myöhemmin sekä S:n merkitys
että yhteyskin huomattavasti heikkenee. Ylä-S:n
kihlakunnan perustaminen oli tavallaan jo ollut
ankara isku maakunnan kokonaisuudelle. Ja
eristäytyminen jatkuu yhä pitemmälle kun Ylä-S.
1500-luvulla saa oman voudin, jonka asuinpaikaksi tuli
Liuksialan kartano Kangasalla. Useat muutkin
tekijät, kuten esim. hämäläisyys ja
aatelislääni-tykset 1500- ja 1600-luvuilla, olivat omiaan
edistämään maakuntayhteyden heikkenemistä.
Lopulta uusien läänialueiden järjestelyssä 1775
yhdistettiin vanhan S:n itäiset pitäjät 1. nykyiset
Ruoveden ja Pirkkalan kihlakunnat Hämeen ja
viisi pohjoista pitäjää (sekä osa Vilppulan
kunnasta) Vaasan lääniin. Tämän jälkeen 011
varsinaisesti vain Turun ja Porin lääniin kuuluva osa
maakuntaa 1. S :n vanha sydänseutu jäänyt
satakuntalaisuuden varsinaiseksi edustajaksi
maassamme.

Vanhoja historiallisia laitoksia ja muistoja 011
maakunnalla paljon. Että kirkollinen järjestys
ja samalla myös kirkkorakennukset ainakin
läntisimmässä maakunnan osassa ovat hyvin
vanhoja, 011 kieltämätöntä. Erikoisasemassa S :n van-

hojen temppelien joukossa 011 n. s. Pyhän
Henrikin 1. Lähteen kappeli Köyliön Kirkkoluodolla.
joka katolisella ajalla näyttää olleen omituisten
kansanomaisten kirkkojuhlien keskuspaikkana.
Tärkeä 011 epäilemättä ollut aikoinaan myös
Rauman harmaaveljesten luostari. Mielenkiintoinen
on niinikään S:n jokivarsien kauppapaikkojen
siirryntä yhä lännemmäksi (ks. Pori, historia).
Merkillisiä ja muualta Suonien maaseudulta
miltei tuntemattomia ovat n. s. killat 1.
kauppaseurat Kokemäen jokilaaksossa. —
Esihistoriallisia linnoja mainitsematta on
maakunnan alueella ainakin kolme historiallista linnaa:
Kokemäen linna, Liinmaanlinna Eurajoella ja
11. s. ,,Kyrön skantsi". Lukuisat ovat S:n
herraskartanot, sellaiset kuin Vuohijoki, Lavila,
Sjundby ja Vaani Eurajoen laaksossa, Köyliön
kartano Köyliössä, Sund Luvialla, Yyteri. Koivisto,
Vanhakartano, Anola. Villilä, Kokemäenkartano,
Vuoltee, Vitikkala, Nokia, Viik
Kokemäenjoki-varressa, Liuksiala Kangasalla ja Laukko Vesi
lahdella. Kotimaisista herroista alkaen, kuten
merkillisistä Kurki-suvun jäsenistä, sellaisiin
tunnettuihin vieraisiin historiallisiin henkilöihin
kuin Severin Norbyhyn. Ake Tottiin, Aksel
Ferseniin saakka — mainitaksemme vain yhden
edustavan henkilön kultakin vanhalta
vuosisadalta —, tapaamme S:ssa kartanonisäntinä.
Ja että nämä vanhat herrat ympäristöönsä ovat
luoneet ritariliohdetta, käy selville esim.
satakuntalaisesta „Elinan surma" runosta, joka
,,Henrikin surma" virren ohella kuuluu S:n
kansan kauneimpiin luomuksiin.

[A. W. Lindgren, „Kuvaelmia Suomen
maakunnista" I. Satakunta; useat pitäjäinkertomuk
set; Maantieteellisen seuran vuosikirjat;
Satakuntalaisen osakunnan julkaisemat „Satakunta"
1 III; Jalmari Jaakkola, ,,Satakunta" (Oma
maa V).] ,J-ri J-la.

Satama, tuulelta, aallokolta, virralta ja jään
kululta suojattu vesialue laivojen ja muiden
aluksien kuormaamista, tyhjentämistä,
korjaamista ja säilyttämistä varten. S:t ovat
luonnollisia 1. avonaisia, jos ovat niemien,
saarien taikka rakennettujen aallonmurtajien
suojaamia ja suoranaisessa yhteydessä meren
(m e r i-s.), järven tai joen (j o k i-s.) kanssa,
kuten useimmat s:t, tai keinotekoisia 1.
sulje 11 u j a, jos s:n muodostaa maahan kaivettu
allas, 11. s. „s.-t o k k a", joka sulkuporteilla tai
joskus kokonaisella sululla on erotettu merestä
ja. jonka vesipinta yleisesti on altaan
ulkopuolella olevan meren pintaa ylempänä
vuoksi-veden tasolla (v u o r o v e s i-s. 1. luode- ja
v u o k s i-s.) niin että laivat pääsevät niihin
suorastaan ainoastaan vuoksiveden aikana, sillä
luodeveden aikana ovat portit pidettävät
suljettuina. Sekamuotoja ovat sellaiset varsin
tavalliset s.-altaat, jotka ovat keinotekoisesti maahan
kaivettuja, mutta avonaisessa yhteydessä meren
tai joen kanssa. Liikenteensä laadun puolesta
s:t ovat kauppa-s:ia tai sota-s:ia; edelli
set taas joko varsinaisia kauppa-s:ia yleistä
henkilö- ja tavaraliikennettä varten taikka e r
i-kois-s:ia joitakin erikoistavaroita varten, jotka
esiintyvät suurissa määrin ja vaativat erikoisia
laitteita lastinpurkamisessa tai kuormaamisessa,
kuten kala-s:ia, p u u t a v a r a-s :i a,
halko-s :i a, h i i 1 i-s :i a, ö 1 j y-s :i a, v i 1 j a-s :i a y. m.;

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0442.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free