- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1243-1244

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sigurd ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1243

Siika—Siikajoki

1244

tuntuu ventovieraalta. Persiassa si’iittiläisyys on
valtiouskontona v:sta 1502. S:ejä lienee yhteensä
toistakymmentä miljoonaa, kun sunniittien
lukumäärä on noin 25 kertaa suurempi. [Querry,
„Recueil de lois coneernant les Musulmans
schyi-tes" (1871-72).] K. T-t.

Siika (Coregonus lavaretus) on lohikaloihin
kuuluva kala. Yläleuka alaleukaa pitempi, tylppä
ja korkea; kita pieni (eroten siinä useimmista
sukulaisistaan). Ruumis solakka; selkäpuolelta
viheriänruskea, sivuilta ja alta hopeanhohtoinen.
Tavallisin pituus 40-50 cm. Elää mieluimmin
kirkasvetisissä, kylmissä ja syvissä järvissä; syö
planktonia ja pohjaeläimistöä; kutee syksyllä,
jolloin se meillä on rauhoitettu (lokakuun 1 p:n
alusta marraskuun 30 p:n loppuun). S. on
hyvänmakuinen ja taloudellisesti arvokas kala; sitä
pyydetään varsinkin merenrannikollamme ja
virroissamme. Levinnyt Keski- ja
Pohjois-Euroo-pasta Siperiaan asti; Suomessa se elää
useimmissa järvissämme, Suomen- ja Pohjanlahden
rannikoilla sekä niihin laskevissa virroissa. —
S. vaihtelee suuresti sekä ulkomuodoltaan että
suuruudeltaan; siitä on meilläkin selitetty
useampia eri muotoja, mutta ovatko nämä vain
ulkonaisten olosuhteiden synnyttämiä muunnoksia vai
todella eri lajeja, ei vielä ole varmasti voitu
osoittaa, kuva ks. Kalat, liite Järvikaloja.

P. B.

Siikainen (ruots. Siikais). 1. Kunta,
Turun ja Porin 1., Ulvilan kihlak.,
Merikarvian-Siikaisten nimismiesp.; kirkolle Porista 62 km,
Kristiinankaupungista 65 km. Pinta-ala 424,o km2,
josta viljeltyä maata (1910) 3,453 ha (siinä
luvussa luonnonniityt 1,265 ha).
Manttaalimäärä 13 "/ae, talonsavuja 158, torpansavuja 142
ja muita savuja 75 (1907). 5,222 as. (1914); 918
ruokakuntaa, joista maanviljelys pääelinkeinona
456:11a (1901).’ 487 hevosta, 1,524 nautaa (1913).

- Kansakouluja 5 (1915). Säästöpankki.
Kunnanlääkäri yhteinen Merikarvian kanssa. —

— Teollisuuslaitoksia: Otamon osuusmeijeri, saha
ja mylly; Siikaisten höyrysaha; Soinin saha ja
tiilitehdas. — 2. Seurakunta,
konsistorilli-nen, Turun arkkihiippak., Porin alarovastik.;
Merikarviaan kuulunut kappeli, perust. 1772,
erotettiin omaksi klirakunnaksi keis. käskykirj.
2 p:ltä jouluk. 1861 (ensimäinen khra v:stal870).

— Kirkko puusta, rak. 1888-89. [K. Killinen,
,,Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlak:ssa"
(Vet. soc. bidrag n:o 33).]

L. FI-nen.

Siikajoen taistelu oteltiin Siikajoen
kirkonkylässä 18 p. huhtik. 1808 (toisena
pääsiäispäivänä). Venäläiset, n. 2,200 miestä Kulnevin
johdolla, ryhtyivät täällä tekemään hyökkäyksiä
Siikajoen yli peräytyviä suom.-ruots. joukkoja
vastaan ja von Döbeln porilaisineen sai
tehtäväkseen pidättää venäläisiä joen eteläpuolella,
sillä välin kuin kuormasto ja osa sotaväkeä kulki
joen poikki. Kun siirtyminen joen
pohjoispuolelle oli onnellisesti päättymäisillään, yrittivät
venäläiset sekä meren että maan puolelta kiertää
vastustajiensa sivustoja, heikontaen siten
keskustaansa. Tätä seikkaa käytti hyväkseen K. J.
Adlercreutz, joka paria päivää aikaisemmin oli
nimitetty yliajutantiksi, ja antoi omalla
vastuullaan väkensä hyökätä takaisin sekä puhkaista
vihollisen rintaman. Siikajoen kirkonkylä vallattiin

takaisin ja venäläinen perääntyi. Mutta voittoa
ei käytetty, pakeuevien takaa-ajo jäi sikseen ja
ruots.-suom. armeia jatkoi matkaansa pohjoiseen
päin, kunnes Revonlahden taistelu (ks. t.) aiheutti
uuden käänteen. Adlercreutz menetti paitsi
muutamia upseereja, n. 200 miestä kaatuneina ja
haavoittuneina; venäläisten tappio oli suunnilleen
yhtä iso, jonka lisäksi tuli 260 vankia.
Ensimäi-senä Suomen sodan voitoista sekä rohkaisevan
vaikutuksensa vuoksi on S. t., siihen
osaa-ottaneiden joukkojen vähyydestä huolimatta, saanut
suuren maineen Suomen historiassa. — Ruotsin
v:n 1810 valtiopäivät lahjoittivat S. t:n
voittajalle Adlercreutzille Leckön kartanon Siikajoki
nimisenä 50 v:ksi. A. Es.

Siikajoki. 1. Kunta, Oulun 1., Sälöisten
kihlak., Siikajoen-Revonlahden nimismiesp.,
sijaitsee samannimisen joen alajuoksun varrella;
kirkolle Raahesta 25 km, Ruukin asemalta 30 km,
Limingan asemalta 37 km. Pinta-ala 253,« km2,
josta viljeltyä maata (1910) 5,157 ha (siinä
luvussa luonnonniityt 4.405 ha). Manttaalimäärä
2615/ie, talonsavuja 106, torpansavuja 61 ja
muita savuja 5 (1907). 2,105 as. (1914).
291 ruokakuntaa, joista maanviljelys
pääelinkeinona 248:11a (1901), sivuelinkeinoina
harjoitetaan runsaasti sekä kesä- että talvikalastusta
ja kotiteollisuutena juurikorien ja -vakkojen
valmistusta. 235 hevosta, 1,227 nautaa (1913).

— Kansakouluja 2 (1915). Säästöpankki. —
Teollisuuslaitoksia: Siikajoen osuusmeijeri;
Pyh-tilän osuusmeijeri; P. Raution mylly. —
Historiallisia muistoja: ks. Siikajoen taistelu.

— Luonnonnähtävyyksiä: mantereeseen
kiinni-kasvettuneen Tauvonsaaren laajat hiekkarannat.

— Pääkylä: K e s k i k y 1 ä, jossa komea
valta-maantiesilta Siikajoen yli. — 2.
Seurakunta, konsistorillinen, Kuopion hiippak.,
Raahen rovastik.; mainitaan Saloon kuuluvana
kappelina jo ainakin 1591 (kauppapaikkana jo
1500-luvun alussa), muodostettiin omaksi
kiira-kunnaksi kunink. käskykirj. 18 p:ltä maalisk.
1689, saaden vakinaisen kiiran seur. v. S:een
kuuluu kappelina Revonlahti (ks. t.).
Aikoinaan ovat S:een kuuluneet myös seuraavat
nykyjään itsenäiset khrakunnat: Rantsila, Pulkkila,
Paavola ja Piippola. — Kirkko (kolmas
järjestyksessä) puusta, rak. 1701. korjattu
huomattavammin 1765 ja 1852.

L. E-nen.

Siikajoki, joki Pohjanmaalla, pit. n. 160 km,
sadealue n. 4.760 km2, sijaitsee eteläpuolella
Oulujoen ja Limingan-Tyrnävän-Temmesjoen
aluetta. S. alkaa Saarestenmäen länsipuolelta
Suomenselän poh joisreunustalta, virtaa
mutkitellen luodetta kohti, saaden huomattavimpina
lisävesinään Neittävänj oen oikealta sekä
Lamujoen vasemmalta ja laskee
Pohjanlahteen, n. 4 penink. lounaaseen Oulujoen suusta.
S. kuuluu Poh janmaan valtajokiin ; sen ja sen
lisävesien varrella on 8 kirkonkylää, Pvhännän,
Piippolan, Pulkkilan, Kestilän, Rantsilan,
Paavolan, Revonlahden ja Siikajoen kirkonkylät.
Lukuisilla koskenperkauksilla on saatu
vähenemään kevättulvien tuho, joka ennen, semminkin
jäänlähdön aikana, oli erittäin ankara. — S. tuo
mereen korkean veden aikaan 256 m3 vettä
sek:ssa, matalan veden aikaan 4 m3. —S:n (ynnä
Neittävän- ja Lamujoen) 44:stä, Hydrografisen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0650.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free