- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 8. Ribot-Stambul /
1359-1360

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Simplicissimus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1359

Simpukat

1360

(S.H.)

Sinisimpukka.

Sinisimpukka avattuna, a
vaipan reuna, b jalka, c
byssusrihmoja, d suu, e ja",f
kiduslehtiä, g suu liuskat.

Jokihelmisimpukka, vasemmalla
helmi.

Kampasimpukka.

Jalohelmisimpukoita.

" ÉU

Hietasimpukka.

Sydän-(hertta-)simpukka
(Cardium), a sisililn-, b
ulos-johtotorvi, c jalka.

lomittain muodostaen siten vahvan lukon.
Kuoren rakenteessa huomataan 3 kerrosta: uloinna
ohut sarveisaineinen pintakalvo, keskellä paksu
kalkkisärmiökerros ja sisinnä usein
kauniskiil-toinen helmiäiskerros. Kuoren ja vaipan väliin
joutuneiden vieraiden ainehiukkasten ympärille
muodostuu helmiäistä; näin syntyvät helmet.
Päätä s :11a ei ole; ruumiissa on vain kaksi osaa,
sisälinyspussi ja jalka. Jalkansa avulla, joka on
tav. kiilamainen, kuorien välistä ulkoneva
helposti paisuva ja supistuva elin, simpukka voi
liikkua pohjassa; muutamilla erittyy n. s.
jalka-rauhasesta pitkiä, hienoja rihmoja (b y s s u s,
ks. t.), joiden avulla eläimet kiinnittyvät kiviin.

paaluihin tai muuhun alustaan. S. hengittävät
kiduksilla; ruumiin kummallakin puolella
vaippa-lehden alla on useimmilla 2 kuoren suuntaista
kiduslehteä, jotka ovat litteitä lehtimäisiä
muodostuksia (siitä nimi lehtikiduksiset,
Lamelli-branchiata). Ilengitysvesi ja sen mukana
ravintoaineet joutuvat simpukan kidusonteloon kuoren
toisessa päässä olevasta hengitysraosta;
kidus-ontelon seinämät (vaippa, jalka ja kiduslehdet)
ovat värekarvojen peittämät, jotka panevat veden
virtaamaan kiduksien välitse ja poistumaan heti
hengitysaukon yläpuolella olevasta hylkyaukosta.
Eläimen suuaukko on ruumiin toisessa päässä
kuorien sisässä kahden suupurjeparin
ympäröimänä. S. eivät kykene hakemaan
ruokaansa, vaan saavat sen hengitvsveden mukana.
Muutamilla lajeilla, jotka elävät syvällä
pohja-hiekkaan kaivautuneina tai laittamissaan koloissa,
vaippalehdet ovat kasvaneet reunoiltaan yhteen
ja muodostaneet 2 usein pitk ää torvea (sipho),
jotka tav. ovat ulkopuolelta yhteenkasvettuneet.
Toisesta torvesta (aukosta) vesi kulkee sisään,
toisesta, kloaakkiaukosta, ulos. Suoli on pitkä ja
mutkitteleva, siinä on selvästi huomattava
laajennus, maha, jonka kummallekin puolelle
avautuu tiehyt suuresta maksasta. Suolen loppuosa
kulkee sydänkammion läpi ja päättyy
kloaakki-aukkoon. Sisälmyspussissa on useimmilla s :11a
selkäpuolella suuri, sydänpussin ympäröimä sydän ■.
siinä on kammio ja kaksi eteistä. Eteisiin tulee
veri suoraan kiduksista; kammiosta lähtee
verisuoni oraalisuuntaan ja toinen muutamilla lajeilla
aboraalisesti. Munuaisia (Bojanuksen elin)
liittää putki sekä sydänpussin että kidusontelon
yhteyteen. Hermoston muodostaa 3
hermosolmu-paria, aivo-, jalka- ja sisälmyssolmut. sekä näitä
yhdistävät hermosäikeet. Aistimista on kaikilla
s :11a tasapainoeliminä toimivat kuulorakkulat
jalkasolmujen luona; aistimina on myös pidettävä
suupurjeita ja paria pientä epitelipaksunnosta
kiduksien juurella (hajuelin). Muutamilla lajeilla
on suuri joukko silmiä vaipan reunalla; nämä
ovat aivan toisenlaisia muodostumia kuin muiden
nilviäisten silmät. Pienet tuntorihmat. joita on
niinikään vaipan reunalla, osoittavat, että tämä
toimii myöskin tuntoelimenä. — Useimmat s. ovat
yksineuvoisia. Niiden munat kehittyvät
varsinkin suolattoman veden muodoilla (joki-s :11a)
kiduslehtien sisäisissä onteloissa pieniksi
toukiksi (g 1 o c h i d i u m, ks. t.) ; useimmilla
meri-s :11a on monimutkainen troehofora- 1. v e 1
i-g e r-toukka, jonka pinnassa on runsaasti
värekar-voja. Monet simpukka-lajit ovat syötäviä. Paitsi
helmiä, saadaan s:sta helmiäistä, josta
valmistetaan nappeja ja kaikenlaisia koristeita.
Muutamien lajien kuorista poltetaan kalkkia:
suurimpien kuoria käytetään astioina. — Useimmat s.
ovat merieläimiä, niitä tunnetaan n. 6.000 lajia,
jotka voidaan ryhmittää seuraavasti: 1.
Proto-concha. Kidukset joko kampamaiset tai
nauhamaiset: muutamilla lajeilla (Pcctcn,
Osfreajlehtimäi-set. Vaipan reunat vapaat, poikkeustapauksissa
hiukan kuoreen kiinnikasvettuneet. Kaksi kuorten
sulkulihasta (Dimyaria), tai niistä etumainen
surkastunut (Heteromyaria) tai puuttuu kokonaan
(Monomyaria). Tähän ryhmään kuuluvat Area
Noce, pystysimpukka (Pinna nobilis),
sinisimpukka (Mytilus edulis), osteri (Ostrea),
kampasimpukka (Pecten), ks. n., sekä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:46:04 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/8/0710.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free