Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomalais-ugrilaiset kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
289
kansanrunoutta, -uskoa, -moraalia ja -tietoa
esittävää kirjallisuutta, joko johonkin määrin
pysyvässä runomittaan sidotussa tai vapaassa
proosa-muodossa; tätä kirjallisuutta on erittäin viime
vuosisadalta lähtien, mutta jo aikaisemminkin
merkitty talteen. Runsain on tämänlaatuinen
kirjoittamaton kirjallisuus ollut suomalaisilla,
karjalaisilla ja virolaisilla; sangen paljon sitä
myös on mordvalaisilla. Uskonnoltaan ovat s.-u.
k. vähin poikkeuksin kristityitä:
evankelisluterilaisia ovat suomalaiset ja virolaiset
(harvat unkarilaiset), reformeerattuja on
melkoinen määrä unkarilaisten joukossa, joista enin
osa on katolilaisia (muuten tavataan
katolilaisia ainoastaan muutamien Vitebskin
kuver-nementissa asuvien lättiläistymässä olevien
virolaisten joukossa), muut ovat
kreikkalais-katoli-laisia. Unkarilaisten joukossa on
mooseksenuskoi-sia (unkarilaistuneita juutalaisia) ; vihdoin
tavataan ristimättömiä pakanoita tseremissien
ja votjaakkien sekä osittain myös ostjaakkien
keskuudessa, ja obin-ugrilaiset kansat ovat
todellisuudessa vain nimeksi kristittyjä, samoinkuin
suuri osa votjaakkeja ja tseremissejä.
Pakana-uskon jäännöksiä tavataan tietysti muutenkin eri
s.-u :11a k :11a. Elinkeinonsa puolesta ovat kaikki
muut maanviljelijöitä (tietenkin sen ohella
harjoittaen eräitä sivuelinkeinoja) paitsi
lappalaiset, jotka ovat poronhoitajia, kalastajia ja
metsästäjiä sekä kaikista alhaisimmalla
sivistyskan-nalla olevat vogulit ja ostjaakit, jotka ovat
metsästäjiä ja kalastajia (myöskään suhteellisesti
korkealla kannalla olevat syrjäänit eivät
kaikkialla asumapaikkojen laadun vuoksi harjoita
maanviljelystä, vaan poronhoitoa ja kauppaa). —
Venäjällä asuvien s.-u:n k:n sivistyskannan
valaisemiseksi mainittakoon seuraavat numerotiedot:
jos erotetaan erikseen muita paljon korkeammalla
olevat virolaiset ja Venäjällä asuvat
suomalaiset. joiden joukossa on lukutaitoisia 94.o% ja 81,9%
sekä korkeamman opin saaneita 0,e% ja 0,i%,
asettuvat muut kansat lukutaitonsa yleisyyteen
nähden (tämä koskee tietysti venäjän kielen
lukemisen taitoa) seuraavaan riviin: karjalaiset,
vepsäläiset, syrjäänit, Venäjän lappalaiset,
mordvalaiset. tseremissit, vogulit, votjaakit ja ostjaakit
seuraavin prosenttiluvuin (jotka tarkoittavat 10
vuotta vanhempaa väestöä) : 20,8, 14,8, 14,o, 12,3,
11,$, 8,», 7,s, 6,8, 0,s. — Äsken puheenaollutta
lakautumista eri uskontokuntiin osoittavat
seuraavat luvut: kristittyjä on kaikista s.-u :sta k :sta
95%, nimittäin 41,a% protestantteja, 34,4%
roomalaiskatolilaisia, 16,4 % kreikkalais-katolilaisia
y. m.; ei-kristityitä on mooseksenuskoisia
(unkarilaisia) 4% ja pakanoita 0,»% (yhteensä
136,000: tseremissejä, votjaakkeja. ostjaakkeja).
— Tarkempia tietoja eri s.-u:n k:n
asuinpaikoista ja oloista saa kutakin kansaa koskevista
erikoisartikkeleista, joihin täten kerta kaikkiaan
viitataan. (Ylempänä esitetyt numerotiedot
perustuvat maist. E. Alitian Suomalais-ugrilaisen
seuran antaman toimen johdosta suorittamaan
seikkaperäiseen tutkimukseen s.-u:n k:n
tilastosta).
Esihistoria. Suom.-ugrilaisten kielten
keskinäinen sukulaisuus ei semmoisenaan todista
mitään siitä, että nämä kansat ruumiillisesti
polveutuisivat samasta kantakansasta:
päinvastoin on jokseenkin varmaa, että esim.
lappalai-10 IX. Painettu »/„ 16.
-»98
set ovat eri alkuperää oleva kansa, joka on omis
tanut suom.-ugrilaisen kielen joltakulta
suom.-ugrilaista kieltä puhuvalta kansalta, ja tämä on
tietysti mahdollista muihinkin s.-u:iin k:hin
nähden (esim. bessermanit ovat votjaakkilaistunut
turkkilais-tataarilainen heimo). Toisaalta 011
esim. unkarilaisiin kielellisesti ja ruumiillisesti
sulautunut niin monta eri alkuperää olevaa
heimoa (turkkilais-tataarilaisia, mongolilaisia,
slaavilaisia, myöhempänä aikana muitakin), että
kansan ruumiillisessa kokoomuksessa epäilemättä
suom.-ugrilainen aines on vähemmistössä; myös
suomalaisiin on varmasti sulautunut
germaaneja, luultavasti myös baltilaisia, ja niin
saattaa olla eri aineksia sulautuneena muihinkin
s.-u:iin k:hin. Ainoastaan se asia on
kielisukulaisuuden nojalla varma, että kaikki
suom.-ugrilaiset kielet polveutuvat perimäisesti
yhteisestä kantakielestä (ks. S u o m a 1 a i s-u g r i 1 a
i-s e t k i e 1 e t) ja että siis on täytynyt olla myös
semmoinen kansa, joka tätä kieltä on puhunut:
s u o m a 1 a i s-u grilainen kantakansa
(kuinka suuressa määrässä rodullisesti
yhtenäinen, emme tiedä) ; tietenkin tämän kantakansan
jälkeläiset ovat levittäneet suom.-ugrilaista kieltä
eteenpäin sekä omille jälkeläisilleen että niille,
jotka ovat suom.-ugrilaisen kielen myöhemmin
historiallis-maant. olojen johdosta omaksuneet.
Suom.-ugrilaisen kantakansan elämästä meillä
on ainoana varsinaisena tiedonlähteenä
suom.-ngrilaiset kielet, joiden avulla kantakielen ja
kantakansan olemassaolo on voitu todistaa.
Liittymällä tähän tosiasiaan on kuitenkin s.-u:n k:n
esihistorian selvittämiseksi menestyksellä voitu
käyttää myös muita esihistorian lähteitä,
etenkin esineellistä ja henkistä kansatiedettä ja
muinaistiedettä, joilta vastaisuudessa voi
odottaa vielä runsaampia tiedonlisiä. Näiden eri
lähteiden perustalla saatamme suom.-ugrilaisen
kantakansan elämästä muodostaa seuraavan
kuvan. (Ne suom. sanat, jotka polveutuvat
suom.-ugrilaisesta tai jostakin myöhemmästä
kantakielestä, ovat painetut vinokirjaimilla.)
Elinkeinojensa puolesta oli suom.-ugrilainen
kantakansa — samoinkuin uralilainen
kanta-kansa, jonka jatkona se suoranaisesti oli —
etupäässä ,.anastavien" elinkeinojen, metsästyksen
ja. kalastuksen kannalla. Metsästystä
harjoitettiin keihäällä, jousella sekä nuolella ja vasa
maila, satimilla ja ansoilla (suom.-ugrilaisia
nimityksiä nakki ’eräänlainen sadin’, rita, pynnä
’eräs ansalaite’), kalastusta taas padoilla,
alkukantaisilla nuotilla ja verkoilla
(alkukantaisim-niat olivat pajunkuorista tehdyt) sekä ongilla
1 vanhimmat puunhaarukoista tehtyjä).
Kesytetyistä eläimistä oli vanhin koira (suom.-ugr.
peni) ; senaikuista poronhoitoa tuskin voi sanoa
karjanhoidoksi, vaan se oli pikemmin niin
sanoaksemme „viljelevää" metsästystä, s. o. poroja
koottiin ja pidettiin koossa teurastusta varten.
Nämä kesyt (tai puolikesyt) eläimet olivat
ilmeisesti perintönä uralilaiselta aikakaudelta;
varmana lisänä tähän tulee s.-u:n k:u yhteisaikana
lammas (suom.-ugr. uuhi), jota käytettiin sekä
lihaeläimenä että nahkansa vuoksi. Jos lampaan
villaa (suom.-ugr. puna, alk. merk. ’karva’)
käytettiin tai kun sitä ruvettiin käyttämään, niin
se varmaan otettiin lampaasta nyhtämällä. Ei
ole mahdotonta, että nautaeläin (suom.-ugr.
Suomalais-ugrilaiset kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
