Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomi - Vesistöt - Ilmasto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
515
Suomi
(Ilmasto)
516
Kuulun Imatran voima on 141,312 hevosv.,
put.-kork. 18 m ja pituus 1,300 m. Yleensä ovat
sellaiset kosket, joiden putouskorkeus on 5 m, meillä
harvinaisia. Aniharvassa on varsinaisia
pystysuoria putouksia; huomattavin Kymijoen
itäisessä haarassa oleva Korkeakoski, jossa on 8 m
korkea pystysuora putous. Kaikkiaan S:ssa
(pohjoisimpia jokia lukuunottamatta) on 1.442
sellaista koskea, joiden putouskorkeus on ainakin
Oji m tai voima keskiveden vallitessa väliintänsil
r>0 lievosv.; niiden yhteinen voima lasketaan n.
2,o milj. lievosv :ksi (korkeanveden vallitessa yli
11 milj. lievosv.). Siitä tulee Vuoksen vesistöjen
osalle 691,000 lievosv. (suurimmat kosket: Imatra,
Räikkölänkoski 68,471, Rouhialankoski 57,469,
Tainionkoski 45,312, Vallinkoski 43,776,
Linnankoski 39,936 hevosv.), Oulujoen 542,000 lievosv.
(Pyhäkoski, Niskakoski 99,840, Sotkakoski 25,752
ja Merikoski 24,267 hevosv.), Kemijoen 537,000
hevosv. (Petäjäkoski 61,088, Narkauskoski 55,139,
Juukoski 45.480, Valajankoski 41,047 hevosv.),
Kymijoen 364,000 lievosv. (Kuusankoski 38,000,
Anjalankoski 32,400, Voikankoski 2G.400 hevosv.)
ja Kokemäenjoen vesistön osalle 236.000 hevosv.
(Nokiankoski 33,493, Tammerkoski 27,447.
Harja-vallankoski 21,997 hevosv.). — Vesistöjen
vesimäärän vaihtelu on melkoinen; suuri tulva-aika on
keväällä lumensulainisen aikana, pienempi
loppusyksyllä syyssateiden jälkeen. Suuri erotus on
järvi- ja jokialueen vesistöjen vesi määrän
vaihtelussa. Järvialueella järvet toimivat
suunnattomina vesisäiliöinä, joista vesi vain hitaasti
pääsee poistumaan, jotavastoin jokialueella ei ole
juuri lainkaan tällaisia vesimäärän
järjestelijöitä; siitä suureksi osaksi johtuvat Pohjanmaan
jokien tuhoisat ja laajat, mutta verraten
lyhytaikaiset tulvat. Niinpä virtaa sek:ssa
korkein- vähin-
tansa tilnsil
Vuoksessa (yläpliftssft)...... 1,220 m’ 347 m»
Kymijoessa (Kalkkisten luona) .... 656 „ 68 „
Vantaanjoessa.......... 257 „ 1 „
KyrOnjoessa........... 450 „ 2,j „
Tulvien tuhojen vähentämiseksi on jo aikoja
sitten ryhdytty koskenperkauksiin ja
järvenlas-kuihin; suurimpia sellaisia töitä on 1910
aloitettu Lapuanjoen perkaus, jonka on laskettu
maksavan 4.400,000 mk. Huomattavimmat
järvenlaskut ovat Päijänteen laskeminen 1.» m
(1825-37), Puulaveden laskeminen 1,8 m (1S31-52) sekä
Vanajaveden (1857-62), Vuoksen (1856-57),
Sarvingin (1743), Suvannon (1818), Langejani
veden (1S30) .ja Höytiäisen (1859) laskut" (vrt.
Järvenlaskut). Osaksi ne eivät ole
tapahtuneet etupäässä tulvanhaittojen poistamiseksi
vaan uusien viljelys- ja heinämaiden
hankkimiseksi. -— Vesistöjen merkitystä teollisuudelle ja
liikenteelle käsitellään alempana teollisuuden ja
liikenteen yhteydessä. E. E. K.
Juuri liikenteen etuja silmälläpitäen
ensimäi-set varsinaiset vesistöjen tutkimukset aloitettiin
maassamme. V. 1799 perustettiin
Johtokunta koske n perkauksien
toimittamista varten S:ssa (ks.
Koskenper-kausjohtokunta), joka toimi v:een 1808.
V. 1816 perustettiin tämä johtokunta uudelleen,
ja se sai avukseen 1821 S:n
koskenperkaus-kunnan nimellä tunnetun, sotilaallista
järjestelyä olevan laitoksen, joka 1837 järjestettiin
uudelleen ja sittemmin sai nimekseen T i
e-j a vesikulk u laitosten
insinööri-k u n t a. Näiden virastojen valvonnan alla
toimitettiin useita järvenlaskuja, kuivaustöitä ja
koskenperkauksia, ja näitä varten toimitetut
tutkimukset, joita säilytetään Tie- ja
vesirakennusten ylihallituksen (ks. t.)
arkistossa, antoivat melko määrän lisätietoja
maamme vesistöistä. Järjestelmälliseen vesistöjen
tutkimiseen ryhdyttiin mainitun ylihallituksen
aloitteesta 1897. Uuden pohjan saivat nämä
tutkimukset 1908, jolloin erityinen
Hydrografi n e n toimisto perustettiin (ks.
Hydrografi»). [J. A. Palmén, „IIydrologie"
(Fennia NSIIIi). Komitean mietintö
„Cberschwem-mungen in Finland in den Jahren 1898-1899"
(Fennia XIXi); E. G. Palmén, „Aldre och nyare
sjöfällningar och sjöfällningsförsök i Finland"
(Fennia, XX7) ; „Lisiä S:n hydrografiaan.
T. Vuoksi" (1908); „Liite tie- ja vesirak.
ylihallituksen kertomukseen" (1904); Max Alfthan,
„Bidrag tili kännedom af Kymmene älf"
(Fennia XXVIIs) ; J. E. Rosberg, „S:n järvialue"
(Suomen kartasto 1910, 12); K. R. v.
Willebrand, „Lisävesistöt" (Suomen kartasto 1910, 14) ;
..Hydrografien toimisto", ..Koskiluettelo"
(Suo-men kartasto 1910, 14) ; Edv. Blomqvist, „Lisiä
S:n hydrografiaan, II. Kymijoki ja sen vesistö"
(1911), sama, ..Hydrografisen toimiston
vuosikirja, I" (1912, ja II, 1915).J E. B.
Ilmasto.
Ilmaston luonne riippuu : 1) S: 11 poh joisesta
asemasta, 2) sen asemasta kylmien mantereiden ja
lämpöisten merien välissä, 3) sen suhteesta
ilmavirtausten pääkeskuksiin, joka aiheuttaa lauhat
lounaistuulet, 4) sen ja sen rajaseutujen
korkeussuhteista, varsinkin Skandinaavian vuoristosta,
sekä vihdoin 5) siirtyvien ilmanpaineminimien
pääreittien läheisyydestä. Vaikutuksiltaan
vähäisiä ja verraten vähän tutkittuja ilmaston
kannalta katsoen ovat S:n järvet, metsät, suot y. m.
— S:n pohjoisesta asemasta 60°-70°:n
välillä pohj. lev. johtuu kesä- ja talvi-päivien
pituuden suuri vaihtelu ja auringon alhainen
asema taivaalla. Juhannuksena päivän pituus
etelärannikolla on lähes 19 tuntia ja auringon
korkeus puolipäivän aikaan 53°, vastaavien
lukujen pohjanperillä ollessa 24 tuntia ja 43°.
Suunnilleen Kemin leveysasteelta pohjoiseen päin
paistaa keski3’önaurinko, Utsjoella 73 vuorokauden
kestäessä. Siellä on taas päinvastoin talvella 51
vuorokauden kestäessä katkeamaton yö;
Sodankylässä vielä yksi vuorokausi on auringoton,
jotavastoin etelässä lyhin päivä on 6 tuntia pitkä,
auringon puolipäivän aikaan noustessa 6°.
Ilmakehästä johtuu lisäksi 1-3 tuntia ennen
auringonnousua alkava ja yhtä kauan auringonlaskun
jälkeen jatkuva hämärä, joka vielä enemmän
pidentää pohjolan päivää, niin että etelässä jo on
50, Utsjoella 127 valoisaa yötä, elleivät pilvet ole
estämässä.
Samoinkuin valo, riippuu lämmön
sätei-1 y kin päivän pituudesta, auringon asemasta
taivaalla ja ilmakehän vaikutuksesta. Ellei ilmaa
olisi, saisi maamme auringosta v:n kuluessa
etelässä 57%, pohjoisessa 48% päiväntasaajan
saamasta lämpömäärästä, kesäkuussa vieläpä 25%
enemmän. Ilmakehä kuitenkin heijastaa,
hajoittaa ja imee suuren osan auringon säteilemästä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
