Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syvänmeren eläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
805
Syvänmeren eläimet
merien syvyyksissä olisi säilynyt hyvin alhainen,
maapallon vanhimmilta kehityskausilta
polveutuva eläimistö. Tämä on kuitenkin osoittautunut
erehdykseksi. Suurin piirtein katsoen ei s. e:n ja
muun merieläimistön välillä ole tässä suhteessa
eroa, vaan on katsottava s. e:n polveutuvan vii
memainitusta ja vähitellen mukautuneen
syvänmeren olosuhteisiin. Nämä olosuhteet, pimeys,
veden suunnaton paine, alhainen lämpötila y. m.,
ovat kaikissa valtamerissä pääasiassa samanlai
set, joten eläimistökin eri merissä osoittaa
samanlaisia mukautumisominaisuuksia. Myöskin
kokoonpanoltaan se näyttää olevan hyvin
yhtenäistä, eri syvyysalueiden välillähän ei olekkaan
jyrkkiä rajoja.
Syvänmeren erikoisista olosuhteista epäilemättä
pimeys on valtavimmiu painanut leimansa
eläimistöön. Suoranaisimmin sen vaikutus on
kohdistunut näköelimiin, ja kahdella, aivan
vastakkaisella tavalla. Toisilta silmät ovat osaksi
t. kokonaan surkastuneet, ja saaliin
tavoittelemisen tekevät mahdolliseksi erinomaisesti
kehittyneet tunnustelu- ja tuntoelimet: usein koko
ruumis on tuntokarvojen peitossa tai esim.
äyriäisillä tuntosarvet ja kaloilla viiksisäikeet ovat
tavattomasti pitenneet, joskus 10-20 kertaa
ruumiin pituiset. Aivan sokeita, etupäässä
pohjamuotoja, on kuitenkin verraten vähän. Toisilla
taas — sellaisia on runsaasti sekä kalojen että
äyriäisten ja mustekalojen joukossa — silmät
päinvastoin ovat hyvin kehittyneet, vieläpä
tavattomasti suurentuneet. Niinpä eräiden äyriäisten
ja kalojen silmien pinta voi olla 1/e-1/io koko
ruumiin pinnasta. Myös silmien rakenteessa
ilmenee monella tavalla pyrkimys
mahdollisimman täydelliseen valon kokoamiseen, mykiö voi
olla hyvin esiinpistävä j. n. e. Erikoisen
huomattavat ovat usein tavattavat n. s. t e 1
e-skooppisilmät, joissa pituusakseli on
leveyttä suurempi ja jotka sijaitsevat lähellä
toisiaan ja yhdensuuntaisina, siten tehden
binoku-laarisen näkemisen ja siis tarkemman
välimatkan, liikuntojen y. m. arvioimisen mahdolliseksi.
Xi ovat yleensä sovitetut hyvin lyhyelle matkalle
ja suuntautuneet
eteen-t. ylöspäin (kuva 1). Jo
edellämainituista
silmien rakenneseikoista
voi päättää, että
suurimmissakin syvänteissä kuitenkin on
heikkoa valoa
havaittavissa. Tämän valon
synnyttävät eläimet itse.
Suurella osalla s. e:iä,
sekä alustaankiinnittyneillä (esim. sieni- ja
ko-rallieläimillä) että varsinkin pelagisilla muodoilla
’■lenkin äyriäisillä, pääj aikaisilla ja kaloilla),
on nim. loisto- 1. valaisuelimiä. Ne
sijaitsevat mitä erilaisimmissa paikoin, usein
samalla eläimellä eri osissa ruumista. Voimak
kaimmat ovat tav. ruumiin etuosassa, usein
lähellä silmiä y. m., ja ne lienevät varsinaisia
valaisuelimiä, sillä niiden valo lankeaa niin, että
saaliin huomaaminen käy mahdolliseksi; sitä
paitsi ne ehkä houkuttelevat saalista puoleensa.
Usein on pienempi loistoelin päästä y. m.
lähtevän ohuen liikkuvan varren päässä (vrt.
kuvaa 2), täten eläin ehkä tavallaan .,onkii" saa-
Kuva 1. Teleskooppisilmäinen
kala fOpisthnproctus)
Guinean-lahdesta. 4.000 m. syvyydestä.
Kuva ’2. Pelagisia syvänmerenkaloja, ylinnä Melanostomias
(n. 1.000 m. syvyydestä), sen alla vasemmalla Uigantactis
(n. 2,500 m. svv.) ja oikealla Cryptopsaras (n. 1,800 ra. syv.),
alimpana kaksi Melanocetus-lajia, joista vasen 4,000 m.
syvyydestä Guinean-lahdesta, oikea, samoinkuin muut kuvassa
esitetyt kalatn Intian merestä. Kaikilla on loistoelimiä, ylimmällä
m. m. riveissä pitkin mumista, muilla varren päässä.
lista luokseen. Paitsi ruumiin etupäässä voi
useilla s. e:llä olla muuallakin, takaosissakin,
enemmän t. vähemmän runsaasti loistoelimiä,
jotka usein muodostavat säännöllisiä kuvioita
(Melanostomias kuvassa 2) t, ovat eri paikoissa
eri värisiä (valkeita, punaisia, sinisiä, vihreitäi,
niin että eri lajeille muodostuu kullekin
luonteenomainen „valokirjailunsa". Tämän arvellaan
vastaavan valossa elävien eläinten väritystä y. m. s.
ja siis ehkä toimivan tuntomerkkinä, jonka
mukaan eri sukupuolet t. parvissa elävien eri
yksilöt löytävät toisensa. Loistoelimieu rakenne
on monenlainen, kaikissa on kuitenkin
rauhas-mainen, valoa synnyttävä osa ja lisäksi yleensä
mykiö sekä jonkinlainen heijastaja y. m. (vrt.
Fotogeeniset eliöt). Samoinkuin
sokeiden ovat myös näkevien s. e:n tuntoelimet
yleensä hyvin kehittyneet. Heikon valaistuksen
aiheuttamat vaikeudet tekevät samoin
ymmärrettäväksi, että saaliinpyydystyselimet ovat usein
huomattavan hyvin kehittyneet. Äyriäisillä on
monesti hyvin pitkät ja vahvat sakset, kaloilla
tavaton kita — äärimäisyyttä edustaa
Megalo-pharynx-ka\a. (kuva 3) — ja tehokas hammastus
(vrt. kuvaa 2) j. n. e. — Veden ääretön paine
syvällä ei suoranaisesti vaikuttane eläimiiu,
koska se tietysti on yhtä suuri sisäpuolisesta
Mutta jos eläin äkkiä kohotetaan pintaan,
aiheuttaa suuri sisäinen paine, että esim. kalojen
vatsapuoli pullistuu ulos, samoin silmät y. m.,
uimarakko halkeaa (tav. se onkin surkastunut
t. puuttuu), hennot eläimet voivat kokonaan
hajota, kovakuoriset piikkinahkaiset lohkeavat
kappaleiksi j. n. e. S. e:n joukossa on
kuitenkin lajeja, jotka aika-ajoin. esim. öisin t.
kylmänä vuodenaikana, kohoavat ylempiin
kerroksiin ja voivat siis verraten nopeasti mukautua
paineen vaihteluun. — Muista syvänmeren
erikoisuuksista mainittakoon vielä, että veden
Kuva 3. Megalopharynx longiflaudatus (Guinean-lahdesta
3,500 m, syvyydestä).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
