Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Thiis ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1497
Thiis—Tholuck
1498
1851 hän vangittiin ja karkoitettiin maasta,
mutta sai palata jo seur. v. V. 1863 T. valittiiu
lainsiiätäjäkuntaan, missä häu ankarasti
arvosteli keisarillisen hallituksen sekä sisä- että
ulkopolitiikkaa; heinäk. 1870 hän puhui jyrkästi
sotaa vastaan. Keisarivallan tultua kukistetuksi
T. 6yysk. sam. v. matkusti Englannin, Italian,
Itävallan ja Venäjän pääkaupunkeihin koettaen
turhaan saaila näitä valtoja välittämään Ranskan
eduksi. Turhaan hän myöskin myöhemmin samana
syksynä neuvotteli Bismarckin kanssa rauhasta.
Pariisin antaumuksen jälkeen T. valittiin helmik.
1871 26 departementista Bordeaux’ssa
kokoontuvaan kansalliskokoukseen, joka helmik. 17 p:nä
valitsi hänet toimeenpanevan vallan johtajaksi.
Vielä samassa kuussa hän sai aikaan
valmistavan rauhan, jossa hänen onnistui säilyttää
Ranskalle Belforfin linna. Toukokuussa hän kukisti
Pariisissa puhjenneen kommuunikapinan, ja sai
elok. 31 p:nä presidentin arvonimen. T. ryhtyi
nyt suurella tarmolla korjaamaan sodan ja
kommuunikapinan tuottamia vaurioita. Saksalle
tuleva sotakorvaus suoritettiin ennen määräaikaa,
ja armeia järjestettiin uudelle kannalle.
Tasavaltainen valtiomuoto oli nyt T:n mielestä ainoa
mahdollinen Ranskassa, ja hän kannatti sitä
kansalliskokouksen monarkistisen enemmistön
vastustuksesta huolimatta. Mutta kun tämä
enemmistö antoi epäluottamuslauseen T:n toukok. 1873
asettamalle yksinomaan tasavaltalaisista
kokoonpannulle ministeristölle, luopui T. samassa kuussa
presidentin virasta. Tämän jälkeen hän vielä
kansalliskokouksessa ja vista 1876
edustajakama-rissa vaikutti suuresti tasavaltalaisen puolueen
esiintymiseen. T. kuoli 3 p. syysk. 1877. Hän
oli Ranskan huomattavimpia ja suosituimpia
valtiomiehiä 19:nnellä vuosis., perustuslaillisen
hallitustavan kannattaja, mutta taloudellisten ja
yhteiskunnallisten uudistusten vastustaja. T:n
julkaisuista mainittakoon edellisten lisäksi »Law et
son svstème de finanees" (1826), „La monarehie
de 1830" (1831), „Du droit de propriété" (1848),
,.Du eommunisme" (1849). Hänen puheensa
,,Dis-cours parlementaires" julkaistiin 1879-83 ja
..Notes et souvenirs 1870-73" v. 1903.
Testamentissaan hän määräsi melkoisen summan laitosta
varten, jossa ylläpidetään nuoria opiskelijoita.
[Jules Simon, .,Le gouvernement de Mr. T." ja
.,T., Guizot, Rémusat"; P. de Rémusat, „A. T.";
Zévort, „T."; Mazade, „T., cinquante années
d’histoire contemporaine", y. m.] J. F.
Thiis ftisj, Jens P e t e r (s. 1870), norj.
taidehistorioitsija; ollut v:3ta 1895 Trondhjemissa
konservaattorina Nordenljeldske
kunstindustri-museumissa ja nimitettiin 1908 Kristiaanian
taidemuseon johtajaksi. Ulkomaisilla
opintomatkoillaan T. on etupäässä tutkinut renesanssin
maalaus- ja piirustustaidetta. Hänen
julkaisemansa pääteokset ovat ..Norske malere og
billed-huggerei 19 Aarh."’ (3 osaa, 1904-07) ja
monumentaalinen loistoteos ..Leonardo da Vinci. I:
Florentinertiden" (1909). Suosittuna
esitelmän-pitäjänä T. on käynyt m. m. Suomessa.
Thingvalla ks. T h i n g v e 1 1 i r.
Thingvellir lJ)ir)-J (Thingvalla), Islannin ent.
kuuluisa Altingetin kokouspaikka n. 40 km
koilliseen Reykjavikistä. Thingvallavatnin (Islannin
suurin järvi; 105 km2, suurin syvyy3 200 m)
rannalla T. on enimmäkseen laavavirtojen peit-
tämä, rotkojen halkoma tasanko. Altinget
kokoontui siellä n. 900 v:n aikana (930-1798). Viime
aikoina siellä usein on pidetty kansalliskokouksia
Thioli. ihotaudeissa ja palohaavoissa käytetty
öljy, jota saadaan ruskohiilitervaa käsiteltäessä
rikin, rikkihapon ja ammoniakin kera. Paksu,
tuntina, veteenliukeneva, miltei hajuton aine.
S. S.
Thionville [tiövi’l] (saks. Diedenhofen),
kaupunki Länsi-Saksassa. Elsass-Lothringenissa,
Lothringenin pohjoisosassa, Metzistä pohjoiseen
Moselin varrella, ratojen risteyksessä; 14.184 as.
(1910). — Puolenkymmentä kirkkoa, synagoga,
lukio, vuorikoulu y. m. Harjoitetaan sementti-,
tuomaskuona-, öljy- y. m. teollisuutta. —
Mainitaan Merovinkien aikana Tlieudonevilla,
Toto-nisvilla ja Theodunvilla nimisenä, oli jo Pippinin
aikana kunink. linnana, jossa pidettiin useita
valtiopäiviä. Joutui 1200-luvulla Lothringenille.
T:n luona 7 p. kesäk. 1639 ruhtinas Piccolomini’n
johtamat keisarilliset ja esp. joukot (14,000)
voittivat markiisi de Feuquiëresin komentamat
ranskalaiset (20,000). Voittajain mieshukka 10%,
voitettujen 45%; de Feuquieres kaatui.
Taktillinen arvo 1,9. Saksalaiset pakottivat T:n
antautumaan piirityksen jälkeen 24 p. marrask. 1870.
E. E. K. £ -Iskm-.
Thlinkit ks. T 1 i n k i t.
Thode (tö-J, Henry (s. 1857), saks.
taidehistorioitsija ja kirjailija. Opiskeltuaan ensin
Leipzigissä, Wienissä, Berliinissä ja Miinehenissä hän
teki 1880-84 opintomatkan Ranskaan,
Englantiin, Alankomaihin ja Italiaan tutustuakseen
näiden maiden taiteeseen. Vv. 1886-89 hän toimi
yksityisdosenttina Bonnissa, sitten 1890-91
Stä-delsches Kunstinstitutin johtajana Frankfurt am
Mainissa ja on v:sta 1894 taidehistorian
professorina Heidelbergin yliopistossa. Tärkeimmät
hänen teoksistaan ovat: „Franz von Assisi und
die Anfänge der Kunst in Italien" (2:nen pain.
1904) ; „Die Malerschule von Niirnberg im 14.
und 15. Jahrhundert" (1891) ; „Hans Thoma"
(1891); ,,Andrea Mantegna" (1897); »Correggio"
(1898); „Hans Thoma und seine Kunst" (1899);
..Giotto" (1899); »Tintoretto" (1901); »Kunst,
Religion und Kultur" (1901); »Michelangelo und
das Ende der Renaissance" (3 nid., 1902);
»Böcklin und Thoma" (1905). Lisäksi T. on julkaissut
runokokoelman »Federspiele" (1892). F. L.
Tholos (kreik.), alkuaan varhaiskreik., vaaka
suorin kerroksin holvattu kupolihauta, esim.
Atreuksen hautakammio (»aarreaitta",
virheellinen nimitys); pyöreä rakennus yleensä, esim.
Epidauroksen t. (n. 400 e. Kr.), Ateenan t.,
prytanien kokoushuone, y. m. U-o N.
Tholuck, Friedrich August Gotttreu
(1799-1877), saks. evankelinen teologi, suom.
sukua. synt. Breslaussa, oli nuoruudessaan uskon
toon nähden kokonaan vastustavalla kannalla.
Muutettuansa Berliiniin T. joutui sikäläisten
pietistien seuraan, ja ennen pitkää tuli
entisestä epäilijästä harras uskovainen. Oleskeltuaan
muutaman vuoden ylimääräisenä
yliopistonopet-tajana Berliinissä, T. siirtyi 1826 vakinaiseksi
jumaluusopin professoriksi Halleen, jossa sitten
vaikutti kuolemaansa asti. Hänen
persoonallinen vaikutuksensa oli erittäin suuri. Ollen
luonteeltaan raskasmielinen sai T. kestää mitä
vaikeimpia sisällisiä taisteluita, mutta tuli juuri
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
