Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
VALON KADOTESSA 167’
’Koossa voimakkaat on hällä kotkan siivet,
Liian heikot kannattamaan häntä,
Kun mainen voima, mahti maahan vetää.’
Ja tämä tässä. (Maisie rakas, toimitappas teetä).
’Raskaat huolet, hommat otsaan piirtää uurteet,
Avainkimppu vyössä kaliseepi,
Vaippa laaja, jäykkä vartaloa verhoo,
Kylmä niinkuin metallinen suojus;
Kenkä, paksupohja, säälimättä
Kaiken heikkouden maahan tallaa."
Hän ei koettanutkaan salata ivaa veltossa
äänessään. Dickin mieltä vihloi.
»Mutta eräs taiteilija raukka, jonka nimi 011
Durer, on jo maalannut tuon aiheen," sanoi hän.
»Kuinka siitä nyt sanotaankaan runossa —
’Jo kolmesataa vuotta sitten
Nerollaan hän teki sen’.
Sinä voisit aivan yhtä hyvin koettaa kirjoittaa
Hamlet’in uudestaan. Sehän on ajan tuhlaamista."
»Eikä ole," sanoi Maisie, asettaen teekupit
kalisten pöydälle varmemmaksi vakuudeksi. »Minä aijon
tehdä sen. Etkö sinä nyt ymmärrä, kuinka kaunis
taulu siitä voi tulla?"
»Kuinka herran nimessä kukaan voi tehdä työtä
ilman riittävää harjoitusta? Mikä hassu tahansa voi
keksiä aiheen. Tarvitaan harjoitusta, ennenkuin työ
saadaan tehdyksi — harjoitusta ja vakuutusta. Se ei
ole samaa kuin ensimmäisen päähänpiston perään
lentäminen." Dick puhui hampaittensa välistä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
