- Project Runeberg -  Valon kadotessa /
231

(1900) Author: Rudyard Kipling Translator: Aino Malmberg
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

VALON KADOTESSA

231

Jakaan . mitä kaikkia poika sitten oli tehnyt. Hän
oli uhrannut Maisielle aikansa ja voimansa. Hän
oli puhunut Maisielle taiteesta, taloudesta,
piirusta-misesta, teekupeista, väkevien hyösteiden
vahingollisuudesta — se oli typerää — hiussiveltimistä — Maisie
käytti niitä joka päivä. Poika oli antanut Maisielle
neuvoja, joista oli todellista hyötyä, ja silloin tällöin
— katseen. Sellaisen katseeni Lyödyn koiran
katseen, piiskatun koiran, joka odotti ystävällistä sanaa
saadakseen ryömiä emäntänsä jalkoihin.
Vastalahjaksi Maisie ei ollut antanut mitään, ei kerrassa
mitään, paitsi — nyt hän pyyhki suutaan yönuttunsa
pitsihihaan — oikeuden suudella häntä kerran. Ja
suulle vielä lisäksi. Häpeällistä! Eikö siinä ollut
kylliksi ja enemmän kuin kylliksi? Ja ellei ollut,
niin eikö velka ollut kuitattu sillä, että Dick ei
kirjoittanut ja että — hän luultavasti suuteli toisia
tyttöjä?

»Maisie, sinä kylmetyt. Mene nyt jo
nukkumaan," sanoi hänen toverinsa väsynyt ääni. »Minä
en voi nukkua hetkeäkään sinun istuessasi
ikkunassa."

Maisie kohotti olkapäitään eikä vastannut. Hän
mietti Dickin pikkumaisuutta ja kaikenlaista muuta
pikkumaisuutta, joka ei koskenut Dickiä. Säälimätön
kuutamo ei antanut hänen nukkua. Se levitti
kylmää hopeatansa atelieerin lasikatolle toisella puolen
tietä. Hän tuijotti siihen yhtä mittaa, ja hänen
ajatuksensa alkoivat kiertyä toinen toisiinsa. Suuren
kellokahvan varjo lyheni ja piteni jälleen ja katosi
vihdoin kokonaan, kun kuu laskeutui niityn taakse.
Jänis potkasi pitkin tietä kotiin päin. Sitten viileä
aamutuuli pyyhkäsi ruohikkoa jäähdyttäen ilmaa,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 12:47:59 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/valonkadot/0241.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free