Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
29
»Surullisempaa», sanoin minä, etteivät
vanhempani kuolleet päivää aikaisemmin, niin häistä
ei olisi tullut mitääm.
»Eikö siis armollinen majurinrouva ole
avioliittoonsa tyytyväinen?» kysyi hän silloin.
» Kyllä», sanoin minä, »nyt minä olen
tyytyväinen. Minä olen aina tyytyväinen ja noudatan
rakkaiden vanhempieni tahtoa.»
Hän kysyi, oliko se minun vanhempieni tahto,
että minun piti kukkuroida itseni ja heidät häpeällä
ja hylkiä miestäni? Vähän kunniaa tuotin
vanhemmilleni ruveten joka pilkkakirveen veisteitäväksi.
»Mitä kylvää, sitä niittää», vastasin minä
hänelle. »Ja muuten pitäisi vieraan ymmärtää,
etten minä aio kenenkään sallia herjata omain
vanhempieni tytärtä.»
Me söimme, me kaksi. Miehet ympärillä
vaikenivat eivätkä voineet kohottaa veistä ei haarukkaa.
Mummo jäi vuorokaudeksi levähtämään,
sitten hän matkusti.
Mutta sen aikaa kuin näin hänet, en jaksanut
käsittää, että hän oli minun äitini. Minä tiesin
vain, että minun äitini oli kuollut.
Kun hän teki lähtöä, Gösta Berling, ja minä
seisoin hänen vieressään portailla, ja vaunut olivat
ajetut siihen, sanoi hän minulle:
» Vuorokauden olin minä täällä sinun
tervehtimättä minua äitinäsi. Kolkkoja teitä minä ajoin
tänne, kaksikymmentä peninkulmaa kolmeen
päivään. Ja minun ruumiini vapisee sinun häpeästäsi
niinkuin se olisi vitsoilla piesty. = Kiellettäköön
sinut, niinkuin minut kielsit, hyljättäköön sinut,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
