Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
30
niinkuin minut on hyljätty! Maantie olkoon kotisi,
olkikupo sänkysi, hiilihauta lietesi! Häpeä ja
häväistys palkkasi olkoon, lyökööt muut sinua
niinkuin minä sinua lyön!»
Ja hän löi kovasti minua poskelle.
Mutta minä otin hänet syliini, kannoin
portaita alas ja nostin vaunuihin.
»Kuka sinä olet, että kiroat minua?» kysyin
minä, »kuka sinä olet, että lyöt minua? Sellaista
minä en kärsi keltään.»
Ja minä annoin hänelle takaisin korvapuustin.
Vaunut lähtivät samassa, mutta silloin, sillä
hetkellä, Gösta Berling, minä tiesin, että
Margareta Celsing oli kuollut.
Hän oli ollut hyvä ja viaton; hän ei tuntenut
mitään pahaa. Enkelit olisivat itkeneet hänen
haudallansa. Jos hän olisi elänyt, hän ei olisi
lyönyt äitiänsä.»
Ovensuussa istuva kerjäläinen oli kuunnellut,
ja sanat olivat hetkeksi hälventäneet ikimetsien
houkuttelevan huminan. Katso, katso tuota
mahtavaa rouvaa, hän alentui hänen vertaisekseen
synnissä, hänen sisarekseen kadotuksessa,
antaakseen hänelle elämän-rohkeutta. Siten piti hänen
oppia tietämään, että oli suruja ja syitä muidenkin
pään päällä kuin hänen. Hän nousi ylös ja meni
majurinrouvan luo.
»Tahtooko Gösta Berling nyt elää?» kysyi hän
äänellä, joka murtui itkuun; »minkätähden hän
kuolisi? Hänestä olisi kai voinut tulla hyvä pappi,
mutta kuunaan ei se Gösta Berling, jonka hän
hukutti viinaan, ollut niin huikaisevan viaton ja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
