Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
31
puhdas kuin se Margareta Celsing, jonka minä
tukehdutin vihaan. Tahtooko hän elää?»
Gösta lankesi polvilleen rouvan eteen.
»Antakaa anteeksi», sanoi hän, ven voi.
»Minä olen vanha nainen, monien surujen
karkaisema», vastasi majurinrouva, »ja minä istun
täällä ja saatan itseni alttiiksi kerjäläiselle, jonka
löysin puolipaleltuneena kinoksesta tienvierestä. Se
on minulle parhaiksi. Menköön hän ja tehköön
itsemurhan, niin ei hän ainakaan voi kertoa
kellekään minun hulluudestani.»
»Majurinrouva, minä en ole mikään
itsemurhaaja, minä olen henkipatto. Elkää tehkö
taisteluani liian vaikeaksi! Minä en saa elää. Ruumiini
on anastanut isännyyden sielultani, sentähden
täytyy minun päästää sielu vapaaksi, antaa sen mennä
Jumalan luo.»
»Vai niin, hän luulee siis sinne joutuvansa?»
»Hyvästi, majurinrouva, ja kiitokset!»
»Hyvästi, Gösta Berling.»
Kerjäläinen nousi ja meni allapäin ja
laahustaen ovea kohti. Tämä nainen teki tien sinne
suuriin metsiin hänelle liian raskaaksi.
Kun hän tuli ovelle, täytyi hänen katsahtaa
taaksensa. Silloin kohtasi hän majurinrouvan
silmäyksen, kun rouva hiljaa istuen katseli
poistuvaa. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista
kasvojen muutosta, ja hän jäi seisomaan ja
tuijottamaan rouvaan. Tuo, joka oli äsken ollut vihainen
ja uhkaava, oli nyt hiljaisen kirkastettu, ja hänen
silmistään loisti armahtava, säälivä rakkaus. Jokin
Göstassa, hänen villiytyneessä sydämessään, murtui
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
