Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
40
Syvä huoli synkentää Göstan kasvoja.
»Onko meitä vain kaksitoista?» sanoo hän.
»Miksi niin, onko meidän kuoltava sukupuuttoon
maailmasta? — — — Onko meitä ensi vuonna
ainoastaan yksitoista, sitä seuraavana vuonna vain
kymmenen. Joutuuko meidän nimemme vain
saduksi, meidän piirimme hävitetyksi? Minä kutsun
häntä, kolmattatoista, sillä minä olen noussut
esittämään hänen maljansa. Meren syvyydestä, maan
sisuksista, taivaasta, helvetistä kutsun minä häntä,
joka on täydentävä kavaljeerien luvun.»
Silloin ratisee savupiipussa, silloin ponnahtaa
sulatusuunin luukku seljälleen, silloin tulee se
kolmastoista.
Karvainen hän on, tulija, hänellä on häntä ja
hevosenkaviot, hänellä on sarvet ja suippo
leukaparta, ja hänet nähdessään karkaavat kavaljeerit
huutaen pystyyn.
Mutta riemusta hillitönnä huudahtaa Gösta
Berling:
»Kolmastoista tuli — kolmannentoista malja!»
Niinpä hän on tullut, ihmisten vanha vainooja,
tullut noiden huimain luo, jotka häiritsevät pyhän
yön rauhaa. Kvyöpelin-kulkijain akkain ystävä,
joka merkitsee kauppapäätöksensä verellä
nokimustalle paperille, hän, joka tanssi Ivarsnäsin
kreivinnan kanssa seitsemän päivää ja jota seitsemän
pappia ei voinut karkoittaa pois, hän on tullut.
Myrskyten lentävät ajatukset iäkkäiden
seikkailijain aivoissa hänet nähdessään. He miettivät
mielessään, kenen vuoksi hän on liikejalalla tänä
yönä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
