Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
47
Moni heistä oli rientämäisillään kauhuissaan
ulos, mutta he ymmärsivät pian, ettei sarviherra
nyt tullut viemään heitä pimeään valtakuntaansa,
vaan että pikarien kilinä ja viisut olivat hänet
tänne vietelleet. Hän tahtoi nauttia ihmisten
ilosta pyhänä jouluyönä ja heittää hallitushuolet
hartioiltaan tänä ilon aikana.
Oi kavaljeerit, kavaljeerit, kuka teistä enää
muistaa, että on jouluyö! Nyt juuri enkelit
laulavat kedon paimenille. Nythän juuri lapset
vuoteillaan pelkäävät nukkuvansa liian sikeästi,
etteivät herää ajoissa kauniisen joulukirkkoon. Pian
on aika sytyttää joulukynttilät Bron kirkossa, ja
kaukana metsäkylillä on poikanen illalla
valmistanut pihkaisen soihdun, jolla hän valaisee tyttönsä
tietä kirkkomatkalla. Kaikissa kodeissa on emäntä
asettanut haarakynttilät ikkunoihin, varustanut
sytytettäviksi, kun kirkkoväki ajaa ohi. Lukkari
virittää jo unissaan jouluvirret, ja vanha rovasti
koettaa loikoessaan, onko hänellä vielä kyllin ääntä
laulaaksensa: »Kunnia olkoon Jumalalle
korkeudessa, maassa rauha, ihmisille hyvä tahto!»
Oi, kavaljeerit, parempi olisi teidän ollut tänä
rauhan yönä maata hiljaa vuoteissanne kuin
harjoittaa kanssakäymistä pahuuden pääruhtinaan kanssa!
Mutta he ottavat hänet vastaan
tervetulo-huudoin, niinkuin Gösta jo teki. Pikarin, täynnänsä
liekkivää bryläta, he panevat hänen käteensä.
Hänelle he antavat kunniapaikan pöydässä, ja he
katselevat häntä ilolla, ikäänkuin hänen ruma
satyyrinnaamansa olisi saman näköinen kuin suloiset
piirteet, jotka loistivat heidän nuoruutensa lemmityillä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
