Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
48
Beerencreutz pyytää häntä kukku-peliin, Julius
patruuna laulaa hänelle parhaimmat laulunsa, ja
Orneclou puhuu hänen kanssaan kauniista naisista,
noista hurmaavista olennoista, jotka sulostuttavat
elämän.
Hän viihtyy hyvin, tuo sarvipää, nojaten
ruhtinaallisella juhlallisuudella selkäänsä vanhain
karossien kuskipukkiin ja nostaen täytetyn pikarin
kynnekkäällä kädellään hymyilevälle suulleen.
Mutta Gösta Berling luonnollisesti hänelle
puheen pitää.
yTeidän armonne» sanoo hän, »me olemme
odottaneet kauan teitä tänne Ekebyhyn, sillä
teidän pääsynne on varmaankin vaikeanlainen
mihinkään muuhun paratiisiin. Täällä eletään
kylvämättä ja kehräämättä, kuten teidän armonne
kenties jo tietää. Täällä lentävät paistetut varpuset
suoraan suuhun, täällä juoksee karvas olut ja
makea viina mäillä puroina ja virtoina. Tämä on
hyvä paikka, huomatkaa se, teidän armonne!l»
»Me kavaljeerit olemme, totta tosiaan,
odottaneet teitä, sillä sitä ennen tuskin me olimme
täysilukuiset. Katsokaa, niin on asianlaita, että
me ollaan jotakin enempää, kuin olemme
olevinamme, me ollaan runon vanha
kaksitoistamiehinen joukko, joka esiintyy läpi aikojen. Kaksitoista
oli meitä, kun me ohjasimme maailmaa tuolla.
Olympon pilvisellä huipulla, ja kaksitoista, kun
lintuina asuimme Vggdrasilin! viheriässä kruunussa.
"
1 Maailman-puu, josta muinais-skandinavien
jumalaistarut kertovat. Suom. huom.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
